Valehyökkäyksen ja huonon hyökkäyksen voi erottaa ottelun kulun perusteella

Alkupalaverissa analysoitiin valehyökkäyksiä ja huonoja hyökkäyksiä videoklippien avulla. Nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että hyökkäys ei ole valehyökkäys, mikäli uke joutuu reagoimaan siihen blokkaamalla. Tämä tulkinta aiheuttaa kuitenkin hankaluuksia siinä suhteessa, että eihän torin tarvitse kuin hypätä otteessa selälleen vetäen uken perässään niin uke joutuu reagoimaan tilanteeseen, vaikkei hyökkäys olisi lähellekään heittoyritystä. Täten tulkintaan täytyy lisätä se, että hyökkäyksen on oltava aito heittoyritys. Mattoonvedot ovat edelleen kiellettyjen tekojen listoilla, vaikka niitä nykyään nimitetäänkin valehyökkäyksiksi. Valehyökkäyksen ja epäonnistuneen hyökkäyksen erottaminen on kuitenkin toisinaan täysin tulkinnanvaraista ja tuomarin asiantuntemuksen varassa. Tässä suhteessa ottelun kulku ja tapahtumat antavat osviittaa tuomarille siitä, että pitääkö huonon hyökkäyksen tehnyttä ottelijaa rangaista valehyökkäyksestä vai antaa toiselle ottelijalle varoitus passiivisuudesta.

Pyri varoittamaan vain toista ottelijaa kerrallaan

Valehyökkäyksistä päästäänkin sitten sujuvasti varoittamiseen. Jokaisen varoituksen on oltava harkittu ja perusteltavissa vahvasti. Mikäli aikoo varoittaa kumpaakin ottelijaa samanaikaisesti, kuten nykyään on niin monesti esim. otteen pakoilussa tapana, pitää kuitenkin ensiksi yrittää löytää tilanteesta se aktiivisempi ja varoittaa täten vain toista ottelijaa. Kolmanteen shidoon pitää kysyä lupa tarkkailijalta tai kotimaisissa kisoissa pöytätuomareilta. Jotta tilanteen varmistaja tietäisi helpommin, että mitä nauhalta pitää tsekata, kannattaa tsekkauspyyntöön liittää mukaan pieni rikettä kuvaava ele.

Ottelua on tuomittava kokonaisvaltaisesti

Yleisenä sääntönä matseja toivotaan tuomittavan kokonaisvaltaisesti, eikä tekemään ratkaisuja vain yhdestä tilanteesta. Vanha viisaus siitä, että ”Hyvä judotuomari ei ole se, joka lukee sääntöjä kuin piru raamattua vaan se, joka pystyy soveltamaan sääntöjä kunkin ottelun hengen mukaisesti”, pitää edelleen paikkansa. Tämä lisää tulkinnanvaraa hurjasti ja vaikeuttaa säännöistä erityisesti varoituksien johdonmukaista ymmärtämistä ja noudattamista. Judo-ottelun voittaa kuitenkin edelleen se, kumpi tekee paremman pistesuorituksen. Täten treenissä kannattaa keskittyä vahvojen heittojen ja mattotekniikoiden harjoittelemiseen varoituksilla voittamisen sijaan.

Tuomarointini oli parempaa kuin aiemmissa kisoissa

Onnistuin tässä kisassa paremmin kuin aiemmissa kisoissa. Erityisesti waza-arin vs. ei waza-aria tulkinnat onnistuivat hyvin. Onnistuin siis sijoittumisessa. Lisäksi ajatukseni tuntui kirkkaalta koko kisan ajan ja matseihin oli helppo keskittyä. Yksi ippon piti tosin julistaa tarkkailijoiden käskystä M-81 Geo-Kaz ottelussa. Georgialainen teki nimittäin seoi-otoshia niin, että kävi matossa kontillaan (polvet ja kyynärpäät matossa), nousi siitä sitten ylös vastustaja selässään ja heitti tämän selälleen. En julistanut tilanteesta ipponia, koska ajattelin, että tilanne muuttui ne-wazaksi sillä hetkellä, kun heittäjä oli kontillaan. Heiton jatkumo oli kuitenkin selvä, koska liike ei pysähtynyt. Saahan tomoetakin mallailla selällään ainakin pariin otteeseen ennen kuin tilanne muuttuu ne-wazaksi ja mahdollinen heitto mattoliikkeeksi.

Valmistauduin tähän kisaan huolella matseja videolta kotona tuomiten. Myös kisan alussa oli sopivasti perhosia mahassa. Tästä on rohkaisevaa jatkaa kohti syksyn muita turnauksia.

Veli-Matti Karinkanta
Olympiatuomari