Kisamatka ja järjestelyt
Tämän vuoden junioreiden EJU Cupiin Berliinissä oli yli kolmasosa vähemmän osallistujia kuin viime kerralla, eli vähän alle kolme sataa. Kahden päivän kilpailussa nähtiin sekä korkeatasoista judoa että korkeatasoista tuomarointia.
Matka alkoi jo torstaina aikaisen lennon johdosta. Berliinissä jouduttiin odottelemaan aika pitkään linja-autossa jotain henkilöä, joka ei milloinkaan tullut ja päästiin liikkeelle. Hotelliin kirjautuminen onnistui vasta monen tunnin päästä, joten mentiin kaupungille Otson kanssa. Monessa paikassa tuli käytyä, josta kiitos Otsolle. Käytiin myös kisapaikalla tutustumassa. Sitä oli remontoitu, mutta ei edelleenkään ilmastointia.
Care-systeemi tuki hyvin, koko ruudun kokoinen jatkuvasti tallentava videokuva hyvällä laadulla mahdollisti riittävän tarkastuksen pelkästä viivekuvasta ja kelausta tarvittiin todella harvoin. Live striimi katkesi kuitenkin vähän väliä. Välillä tuntui siltä, että toimitsijoiden pöydän ympäri pyöri enemmän kaapeleiden virittäjiä kuin suoraan otteluun kuuluvia ihmisiä. Ja melkein joka matolla oli radiopuhelimia, jotka eivät toimineet eikä kaikki tuomarit osanneet niitä käyttää. Moni vaihtoi vahingossa kanavan, kun halusi säätää äänenvoimakkuutta eikä sitäkään moni muistanut, että linjat aukeavat vasta pienellä viiveellä napin painalluksen jälkeen.
Tuomaripalaverit
EJU:n edustajat painottivat perusasioita: Oikean voittajan selvittäminen on ykköstehtävä, ei sallita passiivista judoa ja katsotaan tilanteet loppuun (oikea-aikainen mate). Palautteessa ensimmäiseltä päivältä kehotettiin tarkkailemaan etäisyyttä ottelijoihin, joka oli pystytilanteissa monilla liian pieni. Kehotettiin myös olemaan päättäväisempi. Jos ajattelee shido, se on jo shido ja pähkäily venyttää ottelua turhaan.
Toisen päivän palaute oli pelkkää kehumista: “Erinomaista tuomarointia kaikilta! Toivottavasti kaikki kansalliset A-tuomarit menevät kokeisiin, koska tämän tason tuomaroinnilla olisitte kaikki päässeet läpi”
Omat haasteet ja onnistumiset (Kaitsu)
Meidän matolla oli tosi hyvä fiilis ja kaikki auttoivat kaikkia ja kannustettiin sekä keskusteltiin matsien jälkeen. Yhdessä matsissa oli kimurantti tilanne, kaveri aikoi tavallaan heittää ippon seoinagella, mutta käsi jäi lukkoon pystyssä, ei mattoon vientiä. Tuomitsin mate, tilannetta tutkittiin, ja siitä tuomittiin hannonen. Valmentaja ei oikein pitänyt siitä. Yritin selittää, että se olisi ollut vain aikomus eikä siitä olisi pitänyt antaa hannosta. Hetken tuli olotila, että en ymmärtänyt sääntöä. Sitten kysyttiin, oliko pystyssä, johon vastasin kyllä. Tonino manasi tilannetta, taputti olkapäälle ja sanoi okei.
Ekana päivänä keskellä kahdeksan kertaa ja avustavana 24 kertaa. Yksi pronssiottelu, avustavana finaalissa ja pronssiottelussa. Toisena päivänä keskellä seitsemän kertaa, avustavana 19 kertaa ja kerran avustavana finaalissa.
Omat haasteet ja onnistumiset (Otso)
Suurin haaste oli kohdata jännitystä. Tämän vuoksi en asettanut muita tavoitteita kuin tuomaroida niin hyvin kuin osaan. Olihan tämä minulle ensimmäinen EJU Cup ja se tuntuikin siltä – erityisesti ekassa ottelussa keskellä. Polvet tuntuivat puurolta ja ottelijoiden jatkuvat matolle valumiset ja kompastumiset oli normaalia vaikeampia tulkita valehyökkäyksiksi, jonka vuoksi yhden tällaisen shidon jouduin perumaan tässä ensimmäisessä ottelussa.
Itsevarmuus palasi kuitenkin pian ja työ alkoi sujumaan. Omalla tatamilla käytiin ekana päivänä painoluokat M-60 sekä N+78 ja toisena päivänä M-81 sekä M-100. Huiman hyvän tasoista judoa molempina päivinä. Tilastoin alkulohkoissa 28 ottelua pöytätuomarina, 13 keskellä ja finaaliblokeissa pöydän ääressä kaksi finaalia sekä kolme pronssiottelua ja yksi pronssiottelu keskellä.
Suurin onnistuminen oli kolmannen kierroksen M-81 ottelu KAZ-GER. Ottelu meni vain yhdellä shidolla golden scoreen, joka kesti melkein neljä minuuttia. Ottelu kesti muutenkin normaalia pidempään, koska vähän väliä jouduin lähettämään ottelijoita ensiapuun tilkittäväksi ja tatamin puhdistusta joutui pyytämään parikin kertaa. Shidoihin ei ollut aihetta ja ottelu päättyi hienoon pistesuoritukseen. Kun palasin tästä maratonista tatamilta, sain paljon kehuja ja kunnianosoituksia hyvästä työstä. Sydäntä lämmitti myös, kun judo tv:n katsojien puolelta tuli onnittelut ruotsalaiskollegalta.
Pääsin ensimmäisen päivän finaaleissa keskelle M-73 pronssiottelussa, joka oli luonnollisestikin haastavin hetki. Ottelu ja tuomarointi sujui sinänsä hyvin. Loistavaa judoa, tälle painoluokalle tyypilliset isot näyttävät tekniikat ja huimaa dynamiikkaa. Mutta ottelun loppu oli lievästi sekava. Kukaan muu ei siitä välittänyt kuin minä ja korkeintaan Kaitsu, joka seurasi keskittyneesti suorituksiani aina kun kerkesi.
Näyttävä harai goshi meni omasta kulmastani katsottuna hieman yli eli enemmän kyljelle kuin selälle, mutta päättyi kuitenkin suoraan sidontaan. Totuttuun tapaan julistin siitä waza-arin ja saman tien osaekomin. Koska tämä tapahtui katsomon puoleisella reunalla, oli viestintä pöydän kanssa katkonaista. Radiopuhelimen kanava aukesi ja kuului “Krzzrzzrz”. Otin katsekontaktin uskossa, että nyt tuli tehtyä iso virhe ja kuului lisää “Krzzrzzrzz”. Meni hetki ennen kuin tajusin, että italialaistuomari tarkoitti “Ippon” ja tilanteessa pisteen korjaaminen ei ollut kovinkaan tyylikästä huitelua. Jonkun kanssa juttelin jälkeenpäin, että olisin ollut liian lähellä ottelijoita siinä hetkessä, mutta videosta näkyi, etten voinut olla paremmassa paikassa.
Onneksi oikea ottelija voitti, ja upeasti. Matsi oli kova, ja avustavat tuomarit kiittivät hyvästä työstä, ehkä pieni hymy kasvoilla tästä radiosekoilusta. Ensi kerran osaan odottaa tällaista paremmin, saatan jopa pyytää pöytätuomareita pitämään sen 20 cm tilaa mikrofoniin, jolloin puheesta tulee merkittävästi selkeämpää.
Kaj-Peter Pesonen IJF-B -tuomari
Otso Koski kansallinen A -tuomari
