Lensin 17.5. Kööpenhaminaan, josta pääsi junalla kätevästi Lundiin. Kilpailuihin oli ilmoittautunut noin 600 kilpailijaa muistaakseni 18 maasta. Tuomarit tulivat Ruotsista, Tanskasta, Saksasta ja minä Suomesta. Suomalaisia kilpailijoita oli useammastakin eri seurasta paikalle ja lopputuloksena oli useampi mitali hyvätasoisesta kisasta. Kilpailuissa ottelivat ikäluokat U13, U15, U18, U21 ja aikuiset.

Kilpailut alkoivat torstaina 18.5. klo 9. Ensimmäisenä päivänä vuorossa olivat ikäluokat U13, U18 ja aikuiset. Tuomareita oli paikallisten mukaan viidelle matolle niukasti, vaikka jokaiselle matolle riitti vähintään viisi tuomaria. Oman työskentelykierroksen jälkeen sai aina 30 minuutin tauon, joten päivä ei tuntunut ollenkaan raskaalta. Tuomareina matolla kanssani oli tanskalainen, saksalainen ja kaksi ruotsalaista. Mattomme vastaavana tuomarina toimi Ruotsin pitkän linjan tuomari Dick Johansson.

U13-ikäluokan osalta en ehtinyt matolle asti tuomaroimaan, sillä ottelijoita ei ollut paljon ja ottelut olivat muutenkin nopeita. Pääsin aloittamaan matolla vasta U18-ikäisten kanssa. Ensimmäinen päivä sujui erittäin hyvin ja sain hyvää palautetta tuomarikollegoiltani. Päivän ainoa harmittava tilanne oli pöytätuomarina havaitsemani sukellustilanne, josta olin muiden kanssa selvästi eri mieltä. Toinen ottelijoista teki lonkkaheittoyrityksen, jossa hänen päälakensa osui aivan selvästi ensimmäisenä mattoon ilman mitään muuta vartalokontaktia. Tilanne oli mielestäni selvä hansokumake, mutta muu kolmikko oli sitä mieltä, että koska torin pää oli matossa kiertyneenä, eikä hän ollut menossa suoraan niskan yli, kyse ei ollut sukelluksesta. Heidän mielestään mattoon koskettamisella ei ollut merkitystä. Myös tarkkaileva tuomari kävi katsomassa tilanteen videolta, mutta hänenkään mielestään mattoon koskeminen ei ollut ongelma, koska pää oli kiertyneenä.

Perjantaina 19.5. jatkettiin kisoja klo 9. Vuorossa olivat ikäluokat U15 ja U21. Matollamme oli enää vain neljä tuomaria, sillä Dick Johansson ei päässyt paikalle toisena päivänä. Päivä alkoi matolla omalta osaltani nihkeästi, koska ensimmäinen U15-ikäisten ottelu oli hankala viiden shidon tasainen ottelu. Onneksi päivä parani siitä, mutta olin selvästi väsyneempi, eikä tuomarointi tuntunut yhtä varmalta kuin edellisenä päivänä. Juuri ennen kisoja sairastettu flunssa tuntui painavan ääntäkin turhan matalaksi. Mitään suurempia virheitä ei matolla ollessani tapahtunut, mutta sorruin pieniin sähläyksiin, jotka olisi voinut paremmalla keskittymisellä välttää. Esimerkkinä U21-ikäisten tyttöjen ottelu, jossa annoin toiselle ottelijalle ensimmäisen shidon kyynärpääalastulosta, seuraavan putkikäsistä ja kolmannen passiivisuudesta. Jostain syystä ensimmäinen shido oli pyyhkiytynyt mielestäni pois, joten huusin viimeisen shidon annettuani vielä hajime, kunnes havahduin pistetaululta kuuluvaan ottelun päättävään äänimerkkiin. Pitäisi toki muistaa antamansa varoitukset ulkoa, mutta yksi syy hämminkiin oli se, että pistetaulun sijainti oli matollamme haastava. Matot oli sijoitettu kisapaikalla L-muotoon ja mattomme oli kulmapaikan matto. Näin ollen aloitustilanteessa pistetaulu oli aina piilossa valkoisen ottelijan takana, sillä toimitsijanpöytä oli kulmittain tuomariin nähden.

Matollamme tapahtui perjantaina muutama haastava tilanne pöytätuomarina ollessani. Eräässä U15-tyttöjen ottelussa valkoinen ottelija vaikutti notkealta ja pystyi kääntymään heittotilanteissakin vyötäröltä aivan rullalle. Jossain vaiheessa sininen ottelija yritti rullata lähinnä työntämällä valkoisen ottelijan pään puolelta kesagatameen ja mattotuomari julistikin pian osaekomin. Valkoinen ottelija makasi pöytään nähden pitkittäin, joten näimme saksalaistuomarin kanssa tilanteen vain suoraan jalkojen suunnasta. Mattotuomari taas näki tilanteen aivan suoraan pään puolella. Videonäkymä oli katsottavissa vain pöytätuomarien suunnasta. Pöydän suuntaan näytti siltä, että valkoisen alavartalo oli täysin vatsallaan, mutta koska mattotuomari oli aivan paraatipaikalla katsomassa tilannetta, päätimme luottaa hänen näkemykseensä, kun tiesimme tytön notkeuden. Sidonnan päätyttyä sininen ottelija nousi ylös ja tajusimme heti, ettei ylävartalokaan ollut voinut mitenkään olla kunnolla sidonnassa. Samassa tauolla ollut tanskalaistuomari tuli tarkkailijan kanssa sanomaan ettei kyseessä ollut sidonta. Pisteet pyyhittiin pois ja ottelu sai jatkua. Matolla ollut ruotsalaistuomari sai tarkkailijalta pikakertauksen siitä, milloin voi julistaa sidonnan ja meidän pöydässä käskettiin olla jatkossa tarkempia.

Tuomaripalaverissa meille oli sanottu, että ikäluokissa, joissa kuristukset ja käsilukot eivät ole sallittuja, emme saisi päästää sankakugatamea tapahtumaan, vaan pitää julistaa mate ennen käännön tapahtumista. Eräässä U15-poikien ottelussa saksalaistuomari ei ehtinyt sankakugatamekääntöön reagoida, vaan ottelija ehti ottaa sidonnan, jolloin hän julisti osaekomin. Mietimme pöydän takana tanskalaistuomarin kanssa mitä pitäisi tehdä, mutta päätimme antaa sidonnan mennä loppuun asti, kun tori ei näyttänyt puristavan jaloilla kuristusmielessä. Hävinneen ottelijan valmentaja kävi kuitenkin antamassa myöhemmin palautetta, että näin ei olisi pitänyt tapahtua, joten tässäkin asiassa meitä pyydettiin olemaan jatkossa tarkempia.

Lisäksi perjantain ensimmäisissä otteluissa poikien U15-ikäluokassa me muiden maiden tuomarit saimme hämmästellä ruotsalaisten tiukkaa linjaa. Ottelunsa hävinnyt poika lähti avaamaan vyötään, kun hän oli kävellyt jo aivan tatamin laidalla olleen valmentajaboksin luo. Ruotsalaistuomari huomasi tämän ja kävi taluttamassa pojan takaisin ottelualueelle, sillä vyön pitää olla solmittuna koko ajan tatamilla oltaessa, ja tuomitsi hänelle hansokumaken epäurheilijamaisesta käytöksestä. Näin ollen poika ei saanut enää jatkaa koko kisoissa. Pidimme tätä aika kovana tuomiona.

Kaiken kaikkiaan olin reissuun oikein tyytyväinen. Kahden päivän aikana sai tuomita paljon otteluita ja ottelut olivat pääsääntöisesti hyvätasoisia. Suomessa harvemmin saa tuomita kahta päivää putkeen vastaavan tason otteluita, joten rutiinin puute hieman heikensi toisena päivänä suoriutumista. Homma hoitui kuitenkin riittävän hyvin, sillä ruotsalaiset lupasivat, että saan tulla seuraavanakin vuonna halutessani tuomaroimaan.

Maarit Kallio, A-tuomari