Matka turnaukseen alkoi perjantaina 9.6. Tampereelta, Helsingin ja Arlandan kentän kautta Amsterdamiin, josta pääsi kätevästi junalla Venrayhin. Kyseessä on melkoisen isot kisat ainakin, kun vertaa viimeaikaisiin kotimaisiin kisoihin. Osanottajia oli yli 1400, omien laskujeni mukaan 25 eri maasta. Merkittävä eurooppalainen turnaus siis, ja arvostettu, turnauksessa menestyneisiin lukeutuu monia olympia-, MM- ja EM-mitalisteja. Suomalaisiakin oli mukana ja hienojen otteluvoittojen lisäksi tuli jopa yksi kultainen mitali miesten U21-sarjasta, onnittelut Teo Yliruusille hienosta saavutuksesta. Tuomareita oli myös turnauksen koosta johtuen iso joukko, noin 30 per päivä, Hollannista, Englannista, Tanskasta, Ranskasta, Saksasta sekä minä Suomesta.
Lauantaina urakoitiin
Kilpailun ensimmäinen päivä oli lauantai, jolloin oteltiin ikäluokat U10, U12, U15 ja aikuiset. Päivä aloitettiin tuomaripalaverilla klo 9, jossa tuomarikoordinaattorina toiminut hollantilainen Mathijs Vermeulen sekä lauantain tarkkailijana toiminut IJF-tuomari Jhon Ramaekers kävivät läpi sääntöpoikkeukset. Poikkeuksina tavanomaisiin sääntöihin oli U10- ja U12-sarjoissa kotimaisistakin U11-säännöistä tutut niskalenkkien, polvelta heittämisten ja uhrautumisheittojen lisäksi se, ettei U10- ja U12 sarjoissa ollut jatkoaikaa, vaan täyden 2 minuutin otteluajan jälkeen voittaja ratkaistiin perinteisellä hantei-äänestyksellä kolmen tuomarin kesken. Ja korostettiin luonnollisesti sitä, että tuomarikolmikon tehtävä on löytää otteluista parempaa judoa esittänyt ottelija. Tähän liittyen halusinkin vielä varmistua erikseen kysymällä, millä prioriteeteilla esim. shidot ja kinsat eli lähes pisteen arvoiset hyökkäykset arvioidaan. Koska aikaisempiin kokemuksiin perustuen esim. tilanteessa, jossa ottelijalla on yksi shido enemmän kuin vastustajalla, mutta esim. kaksi kinsaa enemmän, tilanteen pitäisi olla kuitenkin judollisesti edullisempi sille, joka on saanut parempia suorituksia aikaiseksi shidosta huolimatta. Tähän annettiin mielenkiintoinen, mutta ihan selkeä ja perusteltu vastaus. Pistetaulu ratkaisee, sillä se ilmaisee ottelun tilanteen ja lopputuloksen niin valmentajille kuin yleisöllekin. Kuitenkin edellä mainitussa esimerkkitilanteessa tuomareita kehotettiin kaivamaan jostain tarpeellinen shido tarvittaessa vastustajalle (esim. ottelemattomuus), jolloin shidot saadaan tasan ja parempaa judoa ottelussa esittänyt on mahdollista hanteilla julistaa voittajaksi. Lisäksi poikkeuksena Suomessa käytettyihin sääntöihin oli, että shime-waza eli kuristukset olivat sallittuja myös U15-sarjoissa.
Tuomarointi hoidettiin mattotuomarin lisäksi kahdella kulmatuomarilla. Tämä oli sinänsä mielenkiintoinen kokemus, sillä oma avustava tuomarointikokemukseni on ollut käytännössä lähes kokonaan nykykäytännön mukaista pöytätuomarointia. Nyt sai siis istua avustavanakin hyvin lähellä ottelijoita, ja toki ajoittain pompata tuolin kanssa pois ottelijoiden tieltä. Videoita ei ollut käytössä ollenkaan, joten kulmatuomarointi toi kaikin puolin hyvin mielenkiintoisen mausteen tuomarointiin jo ihan tarkkaavaisuuden hiomisen kannalta.
Kilpailut käytiin yhteensä yhdeksällä tatamilla, joista yksi oli ns. finaalitatami erillisessä salissaan. Tällä tatamilla käytiin mitaliottelut, ja ko. tatamilta ottelut myös livestriimattiin. Venrayhin osui sopivasti kisaviikonlopulle todellinen helleaalto, jopa yli 30 astetta, joten tuomariasusta jätettiin heti alussa sovinnolla takit pois. Siltikin tuossa 8 tatamin hallissa oli erittäin lämmin, vaikka ilmastoiti toimi, niin helle ja väkimäärä aiheuttivat erittäin hikiset kisat. Eikä finaalitatamilla tilanne itseasiassa ollut helpompi, sillä videoinnin vuoksi tatamille paahtoi koko ajan neljästä suunnasta kuumat lamput. Nesteytys oli siis myös tuomaroidessa erittäin tärkeässä roolissa.
Lauantaipäivä oli pitkä. Aloitin heti finaalitatamilla, ja tuomarointi kesti kolmen tuomarin ryhmillä noin viisi tuntia putkeen parilla 15 minuutin tauolla. Tatamien ja ottelijoiden lukumäärästä johtuen vaihtomiehiä ei ollut kuin vasta iltapäivällä, silloin sentään tarjoutui lepovuoroja johtuen 4-5 tuomarin kokoonpanoista. Varsinkin lauantain alkupäivä oli ajoittain melkoista liukuhihnatuomarointia ilman monia yleisiä rituaaleja (tuomareiden kumarrukset vaihdettaessa jne.), selkeä tavoite oli saada otteluita pois alta, jotta päivä ei venyisi ylipitkäksi. Tuomarikollegoiksi sain erittäin mukavat ja kokeneet britti- ja hollantilaistuomarit.
Ottelut sujuivatkin finaalimatolla oikein mallikkaasti. Vaikka ottelijat olivat innokkaita ja nopeita nuoremmissa sarjoissa, tilanteita oli helppo pisteyttää. Ainoastaan U10- ja U12-sarjoissa suurimman haasteen aiheutti kotimaisissakin U11- säännöissä kielletyt polviltaan tehdyt heitot ja uhrautumisheitot. Uhrautumisheittoja ei montaa nähty, mutta esim. polvi-seoi-nagesta jouduttiin antamaan koko ajan varoituksia oikeastaan suurimmassa osassa ko. sarjojen matseja. Myös niskalenkeistä jaettiin paljon varoituksia. Selkeästi nämä tekniikat ovat harjoituksissa sallittuja, koska niitä tehtiin todella runsaasti. Rajanvedot polviltaan hyökkäyksen ja torin polvilleen romahtamisen uken blokin seurauksena eivät olleet aina helppoja. Tässä avustavien tuomareiden tulkinnat ja tuki olivatkin arvossaan.
Päivän kardinaalimoka tuli sitten kuitenkin eräässä tyttöjen U15-sarjan pronssimatsissa. Olin mattotuomarina ja toinen ottelijoista sai kuristustilanteen aikaiseksi. Odotin kuristuksen tehoamista, kunnes kulmatuomari kehotti komentamaan maten. En reagoinut tähän, sillä tilanne oli mielestäni hallinnassa ja odotin kuristuksen näkyvää tehoa tai antautumista. Kulmatuomari kuitenkin nousi seisomaan, käveli lähelleni ja kehotti edelleen voimakkaasti matea. Ajattelin että en ole havainnut jotain turvallisuuteen liittyvää mitä olisi pitänyt ja komensin maten. Tuomarikollega antoi tämän jälkeen perusteluksi säännöt, johon vastasin välittömästi tuomarivirheen tapahtuneen, sillä kisojen U15-säännöissä kuristukset olivat sallittu ja asia oli käsitelty alkupalaverissa. Olen melko varma, että tilanne olisi johtanut antautumiseen ilman matea. Pahinta oli, että kuristettavana ollut ottelija lopulta voitti ottelun ipponin arvoisella sidonnalla. Pääsimme tilanteesta myös ottelua seuraamassa olleen IJF-tuomarin ripitykseen, ja vaikka kokenut tuomarikollega otti tilanteesta täysin syyn niskoilleen, oli tilanne kuitenkin koko tuomarikolmikon kannalta nolo ja harmittava muuten todella hyvin sujuneesta aamupäivästä huolimatta. Tilanteesta päästiin kuitenkin kolmikon kesken saman tien yli ja ottelut jatkuivat iltapäivään ehjällä tuomaroinnilla.
Iltapäivän ja illan matto- ja kulmatuomaroinnit sujuivatkin muilla matoilla finaalimatolla saavutetulla rytmillä ja rutiinilla. Myös tuomarikokoonpanoja sekoitettiin, jolloin oli mahdollisuus tutustua paremmin myös muihin kollegoihin. Noin 10 tunnin todella intensiivisen tuomarointipäivän jälkeen olikin mukava vaihtaa shortsit jalkaan ja lähteä kohti hotellia pienelle iltajumpalle ja illalliselle.
Sunnuntaina ottelijoiden panokset nousivat
Sunnuntaina oteltiin U18- ja U21-sarjat, jotka olivat ottelijamäärältään myös todella suosittuja. Lähes kaikki tatamit olivat aamupäivän käytössä. Nyt saatiin kuitenkin päivän mittaan tatameille 4-5 tuomarin miehityksiä, mikä teki kuumasta päivästä huomattavasti viihtyisämmän. Poikkeusääntöjä ei luonnollisesti sarjoissa ollut, joten aamun tuomaripalaverissa korostettiin avustavien toimintaa, yleistä tarkkavaisuutta (katse ottelijoissa), eleetöntä mutta selkeää kommunikointia mattotuomarin kanssa sekä erityisesti mattotuomarin avustamista rajatilanteissa (esim. rajan ylityksen arvioimista suorituksen lähdön yhteydessä). Lisäksi maten ajoitusta korostettiin, tilanteet kehotettiin katsomaan aina loppuun asti.
Suurin osa otteluista oli aika tavanomaisia, itselläni oli kuitenkin varsinkin alkupäivästä tunne, että omalle matolle tuli erityisen paljon pisteettömiä otteluita, ja matseja jouduttiin ratkaisemaan jatkoajalla hansokumakella. Tämä oli hieman turhauttavaa sekä tuomareille, kuten ilmeisesti myös valmentajille, sillä kielenkäytön ja käytöksen vuoksi useampikin valmentaja sai lähtöpassituksen katsomoon. Tunnelmaa ei siis hallista puuttunut. Tuomareiden yhteistyö kuitenkin toimi mielestäni hienosti, eikä suurempia erimielisyyksiä varoitustilanteista syntynyt. Ilmeisesti kuitenkin panokset olivat ottelijoilla todella korkealla, sillä päivän aikana sattui useampi tilanne, joissa U18-ottelija sinnitteli liian kauan kuristuksessa ilman antautumista, jolloin mattotuomari joutui keskeyttämään ottelun ottelijan tajunnan menetyksen seurauksena. Sääntöjen mukaan ko. U18-ottelija ei luonnollisesti saanut jatkaa kisaurakkaansa, joten nämä ovat aina harmillisia tapauksia. Suurin haasteeni päivän tuomaroinnissa liittyi valehyökkäyksiin ja tilanteisiin, jossa ottelija teki todella huonon hyökkäyksen ja vastustaja reagoi tähän osittaisella vastahyökkäyksellä. Jossain tilanteissa oli todella hankala vetää raja siihen, aiheuttiko tori ukelle todellisen reaktion, vai oliko hyökkäys valehyökkäys, jonka tilanteen uke käytti hyväkseen ja reagoi vastahyökkäyksellä. Jälleen kerran avustavien tuomareiden apu nopealla katsekontaktilla auttoi tulkitsemaan tilanteita.
Pistetaulun toimintaan liittyen, ollessani mattotuomarina sattui myös eräs hieman poikkeuksellinen tilanne. Julistin aivan ottelun loppuhetkellä osaekomin, jolloin sidontakello lähti käyntiin. Sidonta päättyi ipponiin, mutta julistettuani ipponin sekä pistetaulu että taustalla olevat tuomarikollegat sanoivat otteluajan loppuneen ennen sidonnan julistamista. Tilanne oli hieman hämmentävä, en saanut mitään merkkiä otteluajan päättymisestä, ja sidontakelloa seurasin, kun sen näytölle tuli täydet 20 sekuntia, mutta pistetaulun toimitsijat pitivät päänsä ja tuomio oli peruttava, jolloin seurasi jatkoaika. Onneksi tässä tapauksessa ottelun voitti sidontaa aikaisemmin pitänyt ottelija. Yritin vielä jälkeenpäin kysellä tauolla tilanteen mahdollisuutta järjestelmän kehittäneiltä toimitsijoilta, mutta lopullista selvyyttä asiaan en saanut. Huomattavaa on, että myös Suomessa käytössä olevassa Judoshiai-ohjelmistossa kyseinen tilanne on mahdollinen. Sidontakellon saa käynnistettyä soremaden jälkeen (testasin tämän ainakin versiossa 4.0). Näin ollen pistetaulun olisi vastaavissa tilanteissa hyvä antaa selkeä merkki mattotuomarille, mikäli esim. äänimerkkiä ei ole käytössä. Sunnuntaina päivä saatiin päätökseen hieman aikaisemmin, ja kaiken kaikkiaan päivästä jäi tyytyväinen olo.
Yhteenveto tuomarointireissusta
Molempien päivien aikana sain tasaisesti palautetta, rakentavaa ja kannustavaa. Varoitusten suhteen olin ehkä hieman liian salliva esim. valehyökkäysten suhteen. Positiivista palautetta sain kuitenkin esim. rauhallisesta poikkeustilanteiden hallinnasta, sijoittumisesta ja pistetuomioista. Venrayn turnausta voin suositella, mikäli haluaa todella kirjavan ja eurooppalaisen kisakokemuksen, eivätkä pitkät tuomarointipäivät haittaa. Tasokasta judoa oli todellakin tarjolla. Jo U10-sarjojen ottelut olivat hyvinkin intensiivisiä ja sunnuntain U18/U21 -matsit olivat ajoittain huikeaa seurattavaa. Venrayn turnaus on iso ja päivät olivat pitkiä ja hikisiä, mutta kansainvälisen tuomarikokemuksen kartuttamisen kannalta ehdottomasti antoisa reissu.
Tomi Kangas, A-tuomari