MM-kilpailujen puhuttavimmassa tilanteessa käytetyn tekniikan ruotiminen jatkuu Kodokanissa

Tuomaripalaverin alussa käytiin MM-kilpailujen puhuttavimman eli M+100 kg finaalin rullaustilanne läpi. Kansainvälisen tuomarikomission päällikkö Daniel Lascau näytti tilanteen videolta, viittasi voimassa oleviin ottelusääntöihin, näytti IJF:n kommentaattorien translitteroidun kommentoinnin tilanteesta, IJF:n sporttijohtaja Vladimir Bartan ilmoituksen sääntöjen lanseerauksesta ja Neil Adamsin selityksen sääntöjen julkaisu- ja selitysvideosta. Näiden perusteella hän totesi, että kaikkien piti olla tietoisia rullausvastaheittosäännön olemassaolosta, eikä tilanteen tulkinnassa ja tuomaroinnissa pitäisi olla kenelläkään mitään epäselvää. Suurimman vastuun tilanteesta nousseelle kohulle hän vieritti IJF:n kommentaattoreiden niskaan sanoen, että kansainvälisen yleisön kohu olisi sammutettu kommentaattoreiden välittömällä asiantuntevalla kommentoinnilla ja toivoi jatkoon parempaa otetta. Hän sanoi tilanteen ja kyseisen tekniikan olevan asiantuntijoiden eli Kodokanin eksperttien ruodittavana, että josko kyseinen rullaus olisi kuitenkin joku Kodokanin hyväksymä tekniikka.

Yliastuja saa käytännössä aina ensimmäisen tai toisen varoituksen ottelualueen rajan ylittämisestä

Muita tuomaripalaverin aiheita olivat MM-kisojen tapaan ylityöntäminen vs. yliastuminen, passiivinen vs. negatiivinen ote ja valehyökkäykset. Ylityöntämistä vs. yliastumista ja aktiivista vs. negatiivista otteen käyttöä harjoiteltiin käytännössä. Ylityönnöistä voi sanoa, että yliastujalla on käytännössä aina mahdollisuus kiertää rajalta pois, joten käytännössä kaikissa rajanylityksissä rangaistaan yliastujaa. Kilpailijan on kuitenkin ymmärrettävä se, että ylityöntämisestä saa helpommin rangaistuksen, jos sillä yrittää kalastella kolmatta varoitusta. Ottelijaa ei haluta palkita otteluvoitolla ylityöntämisellä saavutetulla kolmannella yliasumisvaroituksella, mutta ensimmäisiin varoituksiin ylityöntämällä kalastellut vastustajan yliastumis-shidot menevät kyllä helposti läpi.

Tupla-ippon on parempi, kuin tilanteen menetys ja väärä voittaja

Daniel Lascau haluaa varmistaa, että matolta poistuu aina oikea voittaja. Tämän takia otteluissa näkyy toisinaan ipponin julistus heitosta ja heti sen perään sidonnan julistus, josta siitäkin saattaa tulla ippon. Tämä perustuu siihen, että mikäli tuomari julistaa virheellisesti ipponin waza-arin arvoisesta sidontaan päätyvästä heitosta, on tilanteen parempi antaa jatkua sidonnassa ipponiin tai waza-ariin kuin että sidonta menetetään ottelijoiden ylöskomennolla ja ippon muutetaan waza-ariksi, jolloin ottelu jatkuu uudelleen pystystä. Tämänhän jälkeen ei sitten tiedetä, kumpi ottelun lopulta vie. Kilpailussa jouduttiin hyväksymään myös tällainen tuomarin julistama ”waza-ari-sidonta” ippon, koska ottelijat nousivat ipponin julistamisen jälkeen ylös matosta. Tämä on tuomarilta paha virhe, jota tarkkailijat joutuvat sitten jälkikäteen hävinneen valmentajalle selittämään. Useat ajan hermolla olevat ottelijat ovatkin näissä tilanteissa ottaneet tavaksi jäädä pitämään sidontaa heittoipponin julistamisen jälkeen varmistaakseen ottelun voiton. He saattavatkin kysyä sidontaa pitäessään, että tulihan heitosta varmasti ippon ja että voivatko he löysätä sidonnan.

Euroopan Judounionin ja Kansainvälisen judoliiton kilpailuissa jatkoaikasidonnan waza-ari päättää ottelun

Kansainvälinen judoliitto on tehnyt päätöksen, jonka mukaan jatkoajalla otettu sidonta päättyy waza-ariin. Päätöksen perusteena on se, että jatkoajan ensimmäinen pistesuoritus päättää ottelun ja sidonnassa se on 10 sekunnin täytyttyä waza-ari. Poissulkemisottelukaaviossa (ranskalainen yms.) tämä ei aiheuta ongelmia, koska ainoa asia, joka siinä järjestelmässä ratkaisee, on ottelun voittaminen. Poolissa sen sijaan voittopisteellä on merkitystä, sillä waza-arin voitosta saa yhden pisteen ja ipponvoitosta kymmenen pistettä. Mielestäni tämä asettaa sidonnan epätasa-arvoiseen asemaan heittoon verrattuna. Lascaun perustelu muutokselle on se, että jos allaoleva kuristaa tai lukottaa sidontaa pitävän waza-arin aikarajan jälkeen, niin kumpi silloin on voittaja? Säännöissä on kuitenkin kirjattuna tähän liittyvä selvennös, jonka mukaan allaoleva voittaa ottelun, mikäli saa kuristamalla tai lukottamalla vastustajansa joko antautumaan tai tajuttomaksi. Eli sen mukaan on sidonnan pitäjän huonoutta, jos jää sidontaansa ”kuolemaan” eikä karkaa ylös ennen vastustajansa vastatekniikan toimimista. Mutta tottahan se on, että sidonnan ajanlaskussa waza-ari on ensimmäinen suorituspiste. Se, miten tämän asian kanssa toimitaan kotimaisissa kilpailuissamme, joissa valtaosa sarjoista on pooleja, jää kilpailu- ja sääntövaliokunnan päätettäväksi, mutta itse menisin entisellä systeemillä. Toki sitä voidaan miettiä, että olisiko siitä ratkaisusta haittaa kansainvälisille tatameille kisaamaan tähtääville ottelijoille, että meillä on eri säännöt mitä muualla. Pitäisikö meidän mennä samalla systeemillä kuin muuallakin?

Pöytätuomareiden puuttuminen viivyttää tuomarista poispäin kääntyvin alastulojen tuomioiden tuomitsemista

Toisinaan alastulot kääntyvät poispäin mattotuomarista pöytätuomareiden suuntaan. Erityisesti kiikunkaakun 90 asteen hartiakulman alastulot ovat haastavia arvioitavia ja tuomittavia näissä tilanteissa. Mikäli pöytätuomarit ovat apuna, on nämä tilanteet helppo ratkaista vilkaisemalla pöytätuomareiden suuntaan. Ajantasalla olevat pöytätuomarit kun hyväksyvät alastulon nyökkäämällä tai sitten puistavat päätä, jos hartiakulma jäi alle 90 asteen. Mutta kun IJF:n kilpailuissa ei ole pöytätuomareita, joilta voisi kysyä vaan tarkkailijat, jotka istuvat keskitatamin takana nipussa. Täten nämä kiikun kaakun 90 asteen alastulot joudutaan tarkastamaan videon avulla ja usein julistamaan vasta seuraavan maten aikana. Olisi hyvä, jos tarkkailijakin eläisi mukana ottelussa ja antaisi tällaisissa alastuloissa välittömän palautteen ja tuomari voisi julistaa pistesuorituksen alastulon yhteydessä. Hankalaa on se, että reunamattojen tuomareilla ei tatamin etualalla ole ketään ja tarkistus pitää tehdä viistoon kuikuilemalla, ja se jos mikä luo epävarman vaikutelman. Sama välittömän palautteen sääntö pätee tietenkin myös pöytätuomareiden toimintaan. Jos alastulo oli heidän mielestään selvä, tilannetta ei tarvitse tarkistaa videolta, vaan viestiä välittömästi mattotuomarille alastulon laatu.

Epäselvissä tilanteissa kannattaa pyytää tarkistusta videotuomareilta, jotta tilanne tuomitaan oikein

Tuomitsin N70 Ned-Swe ottelua. Olin jo julistanut ruotsalaiselle shidon vyön alapuolisesta otteesta nostovastaheittotilanteesta, kun tällainen tilanne tapahtui uudelleen. Tällä kertaa hän sai heitettyä vastustajansa selälleen ja heti perään otettua sidonnan. Heitto lähti tarkkailijan suunnasta, enkä nähnyt ottelijan vasemman käden paikkaa. Alankomaalainen rötkähti tatamiin waza-arin/heikon ipponin arvoisesti ja mielessäni kävi, että heitosta voisi kenties julistaa ipponin, mutta koska en ollut täysin varma ipponista ja käsiotteen laillisuudesta, niin päätin julistaa waza-arin, jotta ottelu jatkuisi ja käsiote voitaisiin tarkistaa. Tilanne jatkuikin sitten sidontaan. Julistin osaekomin ja ajattelin tarkkailijan ehtivän tarkistaa otteen sen aikana. Sidonta piti ja sain kohta julistaa waza-ari-awazate-ipponin. Ajattelin tässä vaiheessa, että kaipa ote oli ollut ok, koska en saanut käskyä korvanappiini odottaa, joten julistin myös sore-maden. Koska en voinut nähdä käsiotetta, enkä siten ollut varma vyön alapuolisesta otteesta, en myöskään voinut komentaa matea ja keskeyttää tilannetta, koska jos jote olisikin ollut ok, olisi ruotsalaisen tilanne menetetty. Kun ottelijat nousivat pystyyn, niin pidin selkeän tauon ja katsoin tarkkailijoihin, jotta he tarkastaisivat tilanteen. Odotin tovin, kunnes näin Daniel Lascaun nyökkäävän hyväksyvästi, joten rohkenin julistaa ruotsalaisen voittajaksi ja päästää ottelijat pois tatamilta. Ottelijat kumarsivat kiltisti ja poistuivat ottelualueelta. Tässä vaiheessa sain kuitenkin käskyn: ”Odota! Pyydä ottelijat takaisin tatamille.” Arvasin heti mistä on kyse. Tarkkailijat olivat tsekanneet tilanteen vielä uudelleen ja havainneet väärän käsiotteen. Pistetaulu vilkutti ruotsalaista voittajaksi, joten sen peruuttamiseksi piti paikalle kutsua pistetaulun pitäjiä osaavampia henkilöitä. Pitääkseni ottelijat tilanteesta kärryillä, kerroin heille, että ippon perutaan ja ruotsalainen saa toisen varoituksen vyön alapuolisesta otteesta. Matsi jatkui ja kohta alankomaalainen koukkasi ruotsalaisen selälleen.

Tämän tarinan opetus on seuraava: koska epäilin väärää otetta, minun olisi pitänyt julistaa ipponin jälkeen mate, näyttää TV-merkki, jota käytetään vain IJF:n kisoissa tai olla näyttämättä sitä ja pyytää jalasta tarttumisen eleellä epäileväni sinisellä otellutta ottelijaa väärästä otteesta. Näin homma olisi pysynyt hyvin kuosissa. Toisaalta taas ajantasalla olleen tarkkailijan olisi pitänyt reagoida nopeammin, koska käsiote näkyi hänen suuntaansa. Hänen olisi pitänyt ilmoittaa minulle, että ”Odota, tilannetta tarkistetaan”. Nyt molemminpuolinen osaamattomuus sai aikaan tällaisen hässäkän. Hyväähän tässä on kuitenkin se, että väärästä käsiotteesta tehtyä tekniikkaa ei hyväksytty, mutta huonoa se, että uskon ruotsalaisen latauksen kadonneen taivaan tuuliin hänen kävellessä ekaa kertaa ”voittajana” ulos matolta. Hyvää on myös se, että osaamme jatkossa toimia vastaavissa tilanteissa paremmin. Mutta parasta olisi, jos joku teistä lukijoista onnistuisi toimimaan tuomariurallaan paremmin vastaavissa tilanteissa heti ensimmäisellä kerralla.

Tuomarointini oli ekana päivänä huippua, toisena jäi parannettavaa ja kolmantena jälleen siedettävää

Ensimmäisenä kisapäivänä sain tuomita finaaleissa omalla urallani ennätyksellisesti kolmessa ottelussa N48 Jpn-Bra ja N52 Aze-Esp pronssiotteluissa ja M66 Esp-Aze finaalissa. M66 finaalin loppuratkaisu oli jälleen opettavainen. Oltiin shidojen suhteen 2-2 tilanteessa, kun sinisellä otellut ottelija nappasi karhunhalin vastustajastaan, johon vastustaja vastasi tehokkaalla vastakarhunhalilla ja ouchi-kosoto-kombinaatiolla kaataen vastustajansa komeasti selälleen. Koska tilanne oli sen verran erikoinen eli varoitustili oli käytetty ja kumpikin ottelija käytti kiellettyä käsiotetta, niin en uskaltanut komentaa ipponia, vaikka mieli teki, vaan komensin maten ja pyysin videotarkistusta. Kohta sainkin käskyn julistaa ipponin espanjalaiselle.

Tilanteen tulkinta on seuraava: Koska sininen aloitti halailun ensimmäisenä, sai valkoinen puolustautua samalla tavalla. Täten myös valkoisen kielletyllä otteella tehty heitto voitiin hyväksyä. Voidaan kuitenkin kysyä, että olisiko ollut sitten parempi julistaa siniselle kolmas shido karhunhalista, koska tämä aloitti halaamisen ennen ja ottelu olisi päättynyt kuitenkin valkoisen voittoon, mutta sinisen diskauksella. Kaikki rakastavat suorituspistevoittoja, joten vastaus tähän kysymykseen on ei. Vai olisiko molemmille ottelijoille pitänyt julistaa hansokumake väärästä käsiotteesta ja kisassa olisi jaettu kaksi hopeamitalia. Tämäkin ratkaisu tuntuu oudolta, sillä olihan ottelijoilla kuitenkin selkeä ero tekemisessään: toinen aloitti kielletyllä tekniikalla, johon toinen vastasi komealla heitolla. Jos mietitään näitä vaihtoehtoja, niin mielestäni tatamilla toteutunut ratkaisu oli judollisesti ja urheilullisesti kaikkein paras. Kysyin kollegoiltani, että olisiko minun kannattanut julistaa heitosta suoraan ippon, mutta heidän mielestään toimin tilanteessa juuri sillä tavalla, miten siinä olisikin pitänyt toimia. Toisaalta taas ipponin omatoimisesti julistaessani olisin osoittanut itsevarmuutta, joka on tuomarin ominaisuuksien listalla korkeimmalla paikalla.

Kilpailun toinen päivä oli hankalin, sillä parissa tapauksessa unohdin keskittyä alastuloissa pelkkään hartialinjaan ja keskittyessäni kokonaisuuteen, en ehtinyt havaita hartialinjan käväisemistä 90 asteessa. En siis julistanut waza-aria ja sain käskyn julistaa pisteet radiolla. Pidin kuitenkin näissä tapauksissa itsenäisesti taiteellisen tauon tarkkailijalle, koska ounastelin pistesuorituksen tapahtumista. Alastuloissa pitää keskittyä vain hartialinjaan. Jos se on 90 astetta tai enemmän, julistetaan waza-ari. Kolmas peruutus tapahtui tilanteessa, jossa ottelija tuli alas pyllylleen ja näytti blokkaavan käsillään alastulon. Näin uken molemmat käden tönkkösuorina tatamiin päin. Oikea käsi oli tatamissa, mutta vasen käsi jäi torin taakse. Päättelin kuitenkin kehonkielestä molempien käsien olevan tatamissa ja waza-arin ja shidon olevan oikeutettu, joten julistin ne. Sain kuitenkin käskyn perua molemmat. Toiselta puolelta näkee, miten uken vasen käsi ei koske tatamia lainkaan. Finaaliblokissa tapahtui omasta mielestäni paha virhe, sillä sain myös perua N63 Slo-Fra ottelussa ranskalaiselle julistamani ipponin. Slovenialainen teki seoi-otoshia, josta ranskalainen kippasi tämän selän suuntaa selälleen. Katsoin tilanteessa etteivät uken kyynärpäät olleet missään vaiheessa tatamissa, joten tulkitsin tilanteen pystyjudoksi. Tekniikan ajattelin olevan te-waza, jonkinlainen sumi-otoshin tapainen tekniikka. Sain kuitenkin käskyn perua ipponin. Videolta näkee, kuinka slovenialaisen pää käväisee tatamissa ja tämä ilmeisesti riitti muuttamaan tekniikan ne-wazaksi. Näiden lisäksi minulla oli pari tilannetta, joissa melkein annoin suorituspisteen ja se käskytettiin radiolla jälkikäteen. Tällaista epävarmuutta pisteiden suhteen minulla ei ole ollut vähään aikaan. Vaikuttaa siltä, että mikäli uke näyttää tulevan hartialinjan suhteen suunnilleen 90 asteen kulmaan, kannattaa waza-ari julistaa.

Kilpailun kolmas päivä sujui paremmin, vaikka en edelleenkään hoksannut keskittyä pelkästään hartialinjaan, joten sain taas vahvistuksen parille waza-arille radiolla. Muuten päivä sujui asiallisesti.

Tässä kilpailussa tapahtui muutamia erikoisia tilanteita, joissa riittää opiskelemista. Myös hartialinjaan kääntymiseen keskittyminen alastuloissa on tärkeä seikka muistaa. Tästä on hyvä jatkaa kohden seuraavia koitoksia.

Veli-Matti Karinkanta
Olympiatuomari