Saavuin Pariisiin suoralla aamulennolla. Onnekseni matka lentokentältä hotellille meni sujuvasti noin 45 minuutissa, sillä myöhemmin Pariisiin saapuneilla samaan matkaan meni yli kolme tuntia. Vältettyäni liikenneruuhkat, oli minulla hyvin aikaa lähteä tutustumaan Pariisiin. Samalla kyydillä kentältä hotellille tulivat pohjoismaiset kollegat Björn Ruotsista ja Farhad Norjasta. Käytyämme hotellilla lähdimme yhdessä kävelylle Pariisin keskustaan. Päivä vierähti tutustuen Eifeliin, Louvren ja Notre Dameen, tällä kertaa tutustuminen rajoittui ulkopuolelta ihailuun.

Nykykäytännön mukaisesti tuomaripalaveri on lauantai aamuna kilpailupaikalla. Niinpä lauantai päivä alkoi pienellä kävelyllä hotellilta kisapaikalle. Kilpailut käytiin Ranskan judoliiton dojolla. Kisapaikka oli oikein sopiva tällaisen kilpailun järjestämiseen.

Ottelijoita kahdelle päivälle 364 (218 miestä ja 146 naista). Suomesta paikalla oli kolmen naisen, yhden valmentajan ja yhden tuomarin joukkue. Lauantaina ottelivat Louna-Lumia Seikkula ja Emma Krapu, joilla molemmilla tie nousi pystyyn ensimmäisen ottelun häviön jälkeen. Sunnuntaina ottelemassa oli Pihla Salonen, joka voitti kaksi ensimmäistä otteluaan, semifinaalissa tuli tappio japanilaiselle. Pronssiotteluun vastaan tuli brasilialainen ottelija. Ottelu meni tasaisena jatkoajalle, jossa brasilialaisen hieman paremmat yritykset riittivät ja ottelu ratkesi kolmella shidolla Salosen tappioksi.

Lauantai aamun palaveriin oli saapunut 26 tuomaria, joka tarkoitti 8-9 tuomaria joka matolla. Tästä huolimatta viikonloppuna sai tuomita varsin sopivasti. Lauantaina tatamilla yksi oli 81 alkuottelua, joista 24:ssa olin avustavana ja kahdeksassa keskellä. Sunnuntaina otteluita oli hieman vähemmän eli 65 kappaletta, joista 19 avustavana ja kahdeksan mattotuomarina.

Tuomaritarkkailijoina paikalle olivat saapuneet Kathy Moyette ja Annamaria Fridrich. Tarkkailijat pyysivät tuomareita näyttämään oman mielipiteensä, avustavat korjaavat, jos on tarvetta. Lisäksi painotettiin Maten oikea-aikaisuutta.

Lauantai oli pitkä päivä ja ottelut olivat tiukkoja. Matollamme käytiin -60 ja -63 painoluokat. Omassa ensimmäisessä ottelussa huomasi, että ero Cadettien ja Junioreiden välillä on iso. Juniorien ottelut ovat todella paljon vauhdikkaampia ja niissä on jo aavistus taktikointiakin. Alkukankeuden jälkeen tuomarointi lähti rullaamaan mukavasti. Käytössä oli hieman erilainen videotarkkailulaitteisto, joka oli varsin selkeä käyttää, mutta ohjelmisto ei syystä tai toisesta toiminut kunnolla, mikä teki tilanteiden tarkastamisesta tuskastuttavan hitaan toimenpiteen. Järjestelmään tuskastuivat myös tarkkailijat, jotka eivät saaneet nähtäväkseen haluamiaan videonpätkiä. Samoja ongelmia oli muillakin matoilla. Tämä oli yksi asia, josta saimme ”korvillemme” lauantai-illan palaverissa. Mielestäni onnistuin tuomitsemaan tasollani koko lauantai päivän ilman suurempia tapahtumia, mutta se ei tällä kertaa riittänyt finaaleissa tuomitsemiseen. Istuin viisi ottelua avustavana tuomarina.

Lauantai-illan palaveriin saapui kaksi todella kiukkuista tarkkailijaa. Saimme kuulla kuinka olimme saaneet aamulla aikaa harjoitella videolaitteiston käyttöä ja silti emme sitä osanneet käyttää. Lisäksi tarkkailijat olivat nähneet suuria virheitä ja epävarmuutta useissa tuomareissa. Palaverin jälkeen koetimme tuomarikollegoiden kanssa miettiä, oliko palaverissa jotain positiivista, mutta emme keksineet ainuttakaan asiaa. Tästä oli vain yksi suunta, parempaan päin.

Sunnuntai aamuna järjestäjä oli virittänyt tarkkailutietokoneiden alle korotuspalat, että tietokoneet jäähtyisivät paremmin. Lisäksi sovimme meidän matolla, että katsomme tilanteet videotallenteesta muutamien otteluiden jälkeen. Näillä toimenpiteillä saimme tarkistettua tarvittavat tilanteet sujuvasti videolta. Sunnuntai olikin huomattavasti sujuvampi päivä, matollamme käytiin -90 kg ja -57 kg painoluokat. Sunnuntaina pääsin keskelle tuomitsemaan -52kg pronssiotteluun. Ottelussa jouduin perumaan ensimmäisen, ranskalaiselle antamani passiivisuus shidon, jonka tosin annoin kahden hyökkäyksen jälkeen heti seuraavan Mate:n koittaessa. Ensimmäisen kerran shidoa antaessani ajattelin, että ”Onhan tämä hiukan aikaisin annettu, mutta tästä ottelusta saattaa tulla todella pitkä.” Ottelua oli käyty 40 sekuntia ja puolalainen oli tehnyt neljä hyvää yritystä eikä ranskalaisella ollut vielä ensimmäistäkään. Niinpä päädyin antamaan ja perumaan shidon passiivisuudesta. Tämän episodin jälkeen puolalainen jatkoi hyökkäämistään ja kun ottelua oli käyty 50 sekuntia viittilöivät avustajat, että nyt olisi aika varoittaa. Heti tämän jälkeen ranskalainen alkoi ottelemaan ja saikin heitettyä puolalaista kaksi kertaa wazarin arvoisesti.

Loppupalaverissa tarkkailijat olivat huomattavasti tyytyväisempiä, tuomareilla oli ollut kautta linjan parempi päivä.

Kotimatka alkoi maanantai aamuna jo kello 3:00 aikaisen lennon vuoksi. Maanantain ollessa vapaapäivä ranskalaisille, ei liikennettä ollut juuri lainkaan. Niinpä olin suljetulla lentoasemalla jo hyvissä ajoin odottamassa lentoa.

Tavoitteenani tähän kilpailuun oli jatkaa Zagrebissa hyvin alkanutta tuomitsemislinjaani. Tässä en mielestäni onnistunut riittävän hyvin, junioreiden ottelut olivat huomattavasti vaikeampia tuomita. Itselläni oli hiukan epävarma olo koko viikonlopun. Toivottavasti epävarmuus ei heijastu kovin paljoa saatavaan pisteytykseen, koska tavoitteena on saada luokitus vakiinnutettua 6,5-7 välille, mikä mahdollistaisi seuraavien askeleiden ottamisen tuomaripolulla.

Tästä on taas hyvä jatkaa kohti seuraavaa kilpailua.

Opit:

• Oikea-aikainen Mate komento
• Mattotuomarin johtajuus
• Yhteistyö
• Keskittyminen ja linjan säilyttäminen koko päivän ajan, vaikka päivä olisi pitkä ja tuomitseminen katkonaista.

 

Timo Lehtonen, IJF B -tuomari