Hampurin pohjoispuolella Norderstedtissä järjestettiin 4.-5.10.2025 U9-ikäluokasta aina aikuisiin asti tarkoitettu Elefanten Cup. Suomesta tuomareina toimivat Johanna Rautkuru, Branimir Ilić, Eric Pulkka ja Maarit Kallio.  Ottelijoita kilpailuissa oli vajaat 1200 Saksasta, Sveitsistä, Ruotsista, Tanskasta, Hollannista, Virosta ja Suomesta. Kilpailut oteltiin kahtena päivänä kahdeksalla tatamilla. Lauantaina oteltiin U9-, U11-, U18- ja U21-ikäluokkien sekä aikuisten sarjat ja sunnuntaina U13-vuotiaiden sekä U15-vuotiaiden sarjat. Johannan sanoin: “Kisaviikonloppu oli saksalainen Hontai-shiai sillä erotuksella, että tatameita oli 8.”

Tuomareita oli joka tatamille 4-5 ja tuomarit tulivat pääosin Saksasta, mutta tämän lisäksi tuomareita oli myös Puolasta, Tanskasta, Hollannista, Ruotsista, Norjasta ja Suomesta. Tuomaritarkkailijoina toimivat Klaudia Asmussen ja Harald van Mulukom. Kilpailut alkoivat molempina päivinä aikataulusta reippaasti myöhässä ja päättyivät lauantaina noin klo 18.30 ja sunnuntaina noin klo 16.30, vaikka tekniikan kanssa oli suuria ongelmia, joiden pelättiin johtavan kisojen venymiseen.

Johannan raportti
Tuomaroinnin ja tuomariryhmäyhteistyön osalta ei mitään uutta, ottelut eivät olleet kovin korkeatasoisia kumpanakaan päivänä, mutta haastetta riitti ainakin kv-tuomareilla saksalaisten erityissääntöjen kanssa, joita sovelletaan U9-U15 sarjoissa pienin poikkeuksin ikäluokissa ylöspäin kiivettäessä. Myös jatkuva tekniikan pätkiminen vaivasi molempia kisapäiviä, mikä söi omaa ja kaikkien jaksamista ja fokusta sekä pidensi turhaan päivien mittaa. Muuten tosi kiva reissu ja kisa, ja ihmiset, organisaatio sekä kansainväliset kollegat aina yhtä mukavia ja heitä on todella kiva tavata kerta toisensa jälkeen.

Maaritin raportti
Matollani oli yhteensä viisi tuomaria Saksasta, Norjasta, Puolasta, Tanskasta ja Suomesta. Sovimme alkuun noudattavamme saksalaista tuomarikiertoa, joka tarkoitti sitä, että kolme tuomaria hoiti tatamia 20 minuutin ajan, jonka jälkeen yksi lähti vaihtoon ja uusi tuomari tuli sisään kiertoon. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että töitä oli tunnin ajan tatamilla tai pöydässä, jonka jälkeen pääsi 40 minuutin tauolle. Työskentelyvuoroissa matolla tuomittiin aina kolme matsia, jonka jälkeen palattiin takaisin pöytään tai vaihtoehtoisesti tauolle, jos oli vaihdon aika.

Lauantaina aloitettiin U18- ja U21-ikäluokien otteluista, jotka olivat ihan hyvätasoisia otteluita. Näillä ikäluokilla ei ollut myöskään mitään suurempia erikoissääntöjä, joten otteluihin oli helppo päästä mukaan. Lisäksi minulla ja saksalaistuomarilla oli hyvin samanlainen linja, joten pöytätuomarointikin sujui hänen kanssaan mielestäni oikein mallikkaasti. Meidän matosta tehtiin myös finaalimatto, joten pääsimme tuomaroimaan näiden ikäluokkien eri painoluokkien finaaleja oikein liukuhihnalta. Ainoa harmitus näiden ikäluokkien tuomaroinnissa oli se, että tekniikka tuntui pettävän vähän väliä ja saimme tulostaululle koko ajan väärien ottelijoiden nimiä, jolloin jouduimme odottelemaan pitkiä aikoja, että nimet saatiin korjattua oikein.

Lauantaipäivä muuttui haastavammaksi, kun alkoivat U9- ja U11-ikäisten ottelut, sillä heillä oli jonkun verran enemmän poikkeussääntöjä kuin Suomessa. Niskan ympäri menevää otetta ei saanut esimerkiksi ottaa ollenkaan. Koska saksalaisilla on junnuille erilaisia poikkeussääntöjä U15-ikäluokkaan asti, saimme onneksi ennakolta taulukon opeteltavaksi, johon eri ikäluokkien poikkeussäännöt oli kirjattu. Taulukot oli myös tulostettu jokaiseen pöytään, joten niistä pystyi tarkastamaan asioita kätevästi myös kisan aikana.

Paikalliset U9- ja U11-ottelijat olivat jo yllättävän taitavia ja nopeita käänteissään, joten poikkeussääntöjen seuraaminen oli siltikin yllättävän haastavaa ainakin itselleni, koska keränä pyörivistä minikokoisista U9-ottelijoista oli välillä vaikea ehtiä näkemään missä kädet ja jalat viuhuivat. Loppupäivästä olikin sitten melkoinen muutos, kun matolle ilmestyi miesten -90-kilon ottelijoita, jolloin tuomarointi alkoi taas tuntua tutulta ja turvalliselta.

Sunnuntaina vuorossa olivat U13- ja U15-ikäiset ottelijat. U13-ikäluokka tuntui aikamoiselta puurtamiselta, sillä heillä oli hyvin vastaavat säännöt kuin U9- ja U11-ikäluokalla, mutta voimaa jo vähän enemmän, joten otteluista tuli aika vähätapahtumaisia. Tekniikan takkuilu vielä sunnuntainakin lisäsi hitauden tunnetta. Onneksi tälläkään ikäluokalla ei ollut golden scorea, joten matsit eivät ainakaan niiden vuoksi venyneet suotta. U15-ikäluokan sisääntulo kuitenkin piristi tilannetta, koska otteita sai ottaa vapaammin, jolloin ippon-hanatkin viimein aukenivat. Yksikin kolmen matsin tatamikierros taisi kestää kohdallani vain kaksi minuuttia, kun kaikki matsit päättyivät nopeisiin ipponeihin.

Sunnuntailta ehkä parhaiten jäi mieleen hansoku-make tuomio, joka tuli suomalaiselle ottelijalle siitä, että hän ne-waza -tilanteessa painoi kyynärpäällä suoraan vastustajan selkärankaan. Tilanne näkyi selkeästi videolla ja se katsottiin ihan oikein selkärangan vahingoittamiseksi, joten finaalimatsi päättyi sitten harmittavasti siihen. Ottelijan seurassa oli opetettu selkärangan sijaan painamaan kyynärpäällä tilaa kainalokuoppaan käden avaamiseksi, mutta ilmeisesti matsin tiimellyksessä painaminen muuttui turhankin aggressiiviseksi.

Branimirin raportti
My mat was tatami number 2, and next to me on Saturday were three colleagues from Germany and one from the Netherlands. Since this competition had special rules for the age groups up to 9, 13, and 15 years, it was much easier for me thanks to their cooperation.

On the first day of the competition, I refereed matches for boys up to 28 kg, 34 kg, and over 55 kg, as well as for seniors in the 66 kg and 81 kg categories. On the second day, the matches were for boys and girls in the 13 and 15 year old age groups. The competition was not of high quality, but, as always, we learned something new.

Ericin raportti
Lauantain tuomaripalaverissa käytiin läpi nuorten erityissäännöt. Nuoret alle 13-vuotiaat eivät saa ottaa ensimmäisenä otteena kahvaa. Otteen pitää sen sijaan olla käden alta. Polvilta tehtävät heitot ovat kielletty ja niistä annetaan varoitus. Kata-sankaku on kielletty Saksassa alle 15-vuotiailta. Sankaku-gatame sidonnan saa tehdä alle 15-vuotiaissa jalat kiristäen. Polvilta tehtävissä heitoissa alle 15-vuotiaissa komennetaan matte, mutta ei anneta varoitusta.

Minulle ei jäänyt mitään tiettyjä otteluita mieleen kummaltakaan päivältä. Muutaman kerran pienet junnut käyttivät päätä heitossa, josta annoimme varoituksen. Mitään muuta mainitsemisen arvoista ei kuitenkaan ole.

Mielestäni annoin pisteiteitä hyvin ja varoituksia, kun niille oli aihetta. Olin itse 1 matolla ja tuomaritarkkailijana toimi 1 ja 2 matolla Harald. Harald antoi meille palautetta, että kummatkin matot toimivat erinomaisesti ja ryhmämme toimivat hyvin yhdessä. Itse sain henkilökohtaisesti palautetta siitä, että annoin hyvin pisteitä. Harald muistutti, että ottelussa ei ole ikinä kiire. Kiireessä tuli muutama ikävä aivolukko ja näytin pisteitä hassusti. Pääosin Harald oli kuitenkin tyytyväinen.

Ykkösmatolla oli lisäkseni yksi hollantilainen ja kaksi saksalaista tuomaria. Yksi saksalainen tuomari vaihtui sunnuntaille, mutta kaikesta huolimatta yhteistyömme toimi hyvin. Kolmikko oli kerrallaan 20 minuuttia matolla ja vaihdoimme mattotuomaria 1-2 ottelun välein. Neljäs tuomari oli tuon 20 minuuttia tauolla.

Järjestelyt kisapaikalle ja kisapaikalla toimivat pääosin hyvin. Jouduimme Johannan kanssa odottamaan reilun tunnin lentokentällä kyytiä kisapaikalle. Pientä syötävää oli tarjolla lähes koko ajan, kunnes jossain vaiheessa se loppui. Järjestäjät ja paikalliset olivat kuitenkin mukavaa porukkaa ja huomaavaisia, josta pitää antaa iso kiitos.

Toinen tuomaritarkkailijana toiminut Klaudia piti viimeisenä iltana puheen, jossa kiitti jokaista ja toivoi, että näemme tulevaisuudessa uudelleen. Kaiken kaikkiaan reissusta jäi pääosin positiivinen kokemus.

Johanna Rautkuru, B-tuomari
Branimir Ilić, A-tuomari
Eric Pulkka, A-tuomari
Maarit Kallio, A-tuomari