Tanskan Vejlessä järjestettiin 15.-16.2.2025 Matsumae Cup. Suomesta tuomareina toimivat Johanna Rautkuru ja Maarit Kallio sekä tuomaritarkkailijana Veli-Matti Karinkanta. Kilpailussa oli noin 700 kilpailijaa 23 eri maasta. Otteluita kaksipäiväisessä kilpailussa oteltiin seitsemällä tatamilla yhteensä noin 1100. Lauantaina oteltiin U18-ikäisten sekä naisten ja miesten sarjat. Sunnuntaina taas U15- ja U21-ikäisten sarjat sekä joukkuekilpailut. Joukkueita oli Tanskasta, Hollannista, Islannista, Vejlen Tokain yliopiston Euroopan keskuksesta (Tokai University European Center), Irlannista ja Puolasta. Suomesta kilpailijoita oli useammasta eri seurasta eri sarjoissa molempina päivinä. Tuomareita oli kilpailussa riittävä määrä eli yhteensä 44 tuomaria eri maista. Tämä tarkoitti sitä, että kullakin matolla oli kaksi kolmen hengen tuomariryhmää.

Johannan kilpailupäivät

Meidän matollamme tuomariedustus oli: Suomi, Irlanti (IJF), Liettua, Luxemburg, Hollanti ja Tanska. Yhteistyö omassa Luxemburg-Suomi-Hollanti -ryhmässä toimi oikein hyvin. Ottelurytmitys hieman vaihteli päivän aikatauluista riippuen, mutta vakiintui lopulta 2-3 otteluksi tuomaria kohden. Lauantaina tunti tuomarointia ja tunti taukoa rikkoi virettä turhan paljon, joten sunnuntaina lyhennettiin vaihtoaikaa 45 minuuttiin.

Lauantaina olin U18-miesten alle 73-kiloisten finaalissa keskellä, joka päättyi heittoipponiin. Ottelu herätti jonkin verran keskustelua, olisiko ollut lukolla heitto, mutta omasta sijainnistani en tällaista nähnyt, eikä pöytä reagoinut tilanteeseen, vaikka heitto päätyi suoraan pöydän eteen. Tarkkailijakaan ei puuttunut tilanteeseen. Jälkikäteen videolta katsoen en myöskään tuomitsisi tilannetta eri tavalla. Sunnuntaina olin U21-miesten alle 73-kiloisten finaaliottelussa pöytätuomarina ja oma tuomariryhmäni oli mukana myös joukkuekilpailussa Islannin ja Tokai Universityn japanilaispainotteisen joukkueen otteluissa, joista ei vauhtia ja vaarallisia tilanteita puuttunut.

Uudet säännöt eivät juurikaan aiheuttaneet käytännössä kommelluksia. Yukon tunnusmerkistön täyttyminen oli suurin yksittäinen tarkkailtava asia, joka oli myös oikeastaan ainoa lauantain tuomaripalaverissa erikseen keskusteltu asia. Sunnuntain tuomaripalaverissa haettiin yhteistä linjaa U15-tuomarointiin, koska maiden välillä on eroja tämän ikäluokan erityissäännöistä, mikä on luvallista ja mikä ei.

Yukon paluu sekä oterikkeiden tarkkailusta ja ottelualueen ylityksistä vapautunut aika ottelemiselle vaikutti näkyvän pienempänä Golden Score -määränä ja otteluiden päättymisenä valtaosin pistesuorituksilla eikä varoituksilla. Ikävästi omalla matollani tapahtui kuitenkin lauantaina yksi ulosajo judohengen vastaisesta käyttäytymisestä ja kaksi tuomaroimaani ottelua päättyi varoituksilla hansokumakeen. Toinen niistä oli vastustajan valitettava loukkaantuminen, joka johtui torin huolimattomasta tekniikasta.

Tuomarointilinja omassa tuomariryhmässäni oli aika lailla yhtenevä. Jokusia pisteiden korjauksia ja varoituksia tuli pöydästä, lähinnä liittyen siihen, oliko heitto yukon arvoinen vai ei, vai korotetaanko yuko waza-ariin. Nämä tilanteet olivat kaikki sellaisia, että omasta sijoittumispaikasta ei ollut mahdollista nähdä alastuloa parhaalla mahdollisella tavalla. Yhteistyö ryhmässä siis toimi kuten pitikin. Oli myös erittäin hyödyllistä käydä keskustelua sekä oman pöydän että muun eurooppalaisen tuomarikokoonpanon kanssa ajatuksista, näkemyksistä ja ideoista sekä antaa että saada palautetta. Muun muassa yukon merkin näyttämisen korkeutta saatiin mukavasti säädettyä tällä tavoin paremmaksi sekä montaa muuta pientä asiaa.

Maaritin kisapäivät

Matollamme oli yhteensä kuusi tuomaria, joten muodostimme kaksi tuomariryhmää. Omassa ryhmässäni oli itseni lisäksi norjalainen kv-tuomari sekä saksalainen tuomari. Toisessa ryhmässä taas tuomarit Hollannista, Irlannista ja Tanskasta. Tuomaroimme minulle hyvin sopivalla rytmillä eli kumpikin ryhmä työskenteli puoli tuntia kerrallaan, ja pidimme myös tiiviin kierron ryhmän sisällä eli kaksi ottelua matolla per henkilö. Se sujui oikein hyvin, ja ryhmiä saatiin vaihdettua käsittämättömän tarkasti aina puolen tunnin välein. Muutenkin tanskalaiset loistivat täsmällisillä kisapäivän aloituksillaan. Käytössämme oli Care-videotarkkailujärjestelmä, mutta pöytää kohden vain yksi läppäri. Tämä toimi ongelmitta, kun Care-järjestelmän kuva on sen verran iso, että kaksi pöytätuomaria pystyi katsomaan yhtä ruutua oikein sujuvasti.

Matollamme oteltiin lauantaina koko päivän alle 18-vuotiaiden otteluja ja painoluokkia oli laidasta laitaan. Eniten matseja taisi olla seuraavista painoluokista: -73, -48 ja -63 kg. Olin ollut koko viikon ennen kisaa kipeänä ja vaikka perjantain matkapäivä oli vaikuttanut lupaavalta, heräsin lauantaiaamuna ääni aivan maassa ja pää sekä olo todella raskaina. Yritin päivän aikana lääkitä itseäni, mutta mikään ei tuntunut tehoavan, joten olo oli erityisesti matolla ollessa raskas ja keskittyminen oli vaikeaa. Ei siis ollut kovin varma olo tuomaroidessa. Loppupäivästä myös ääni alkoi olla aika käheänä ja ennen finaaleja mietin, että pitäisikö olla toivomatta vai toivoa finaalimatseihin pääsyä. Finaaleihin en päässyt, mikä oli varmasti kaikkien kannalta järkevää. Päivästä jäi omalla matolla mieleen erityisesti se, että kaikilla tuli aika paljon korjauksia yukojen ja waza-arien kohdalla eli yhteinen linja näytti hakevan jonkun verran muotoaan.

Illalla näin onneksi Sanna Pyykösen, joka lupasi tuoda minulle tehokasta allergialääkettä seuraavaksi päiväksi kisapaikalle. Lauantai-iltana minulla ei ollut kovin suuria odotuksia sunnuntain kisapäivän osalta, sillä kurkussa tuntui siltä, että ääni saattaisi lähteä. Sunnuntaiaamuna heräsin kuin ihmeen kaupalla kurkkukivuttomana, joten ilmeisesti illalla juotu lämmin tee oli tehnyt tehtävänsä. Kisapaikalla sain Sannalta allergialääkkeen ja hetken päästä alkoi tuntua siltä, että henki kulkee ja pääkin alkaa kirkastua.

Sunnuntaina matollamme oteltiin alle 15-vuotiaiden ja alle 21-vuotiaiden -52 kilon sarjat sekä suurimman osan päivää alle 21-vuotiaiden vauhdikas -66 kilon sarja. Alle -66 kiloisten kanssa aloin päästä vauhtiin, kun olokin tuntui paremmalta ja varmemmalta. Matsit olivat pääsääntöisesti hyviä ja vauhdikkaita, joten tuomarointikin oli mielenkiintoista. Aloin myös saada positiivista palautetta tuomaroinnistani.

Finaalien alkaessa olo tuntui taas raskaammalta, mutta lääkitsin itseäni lisää ja jaksoin keskittyä hyvin alle 21-vuotiaiden -57 kilon finaalin, joka ratkesi pelkillä shidoilla. Ilmeisesti onnistuin shidoilemaan hyvin, sillä sain kehuja ottelusta. Tämän jälkeen oli vielä vuorossa kaksi joukkuekisan ottelua Puolan ja Irlannin joukkueiden välillä, jotka ilmeisesti sujuivat hyvin, koska näistäkin tuli hyvää palautetta.

Kisa siis päättyi lopulta hyvissä merkeissä, vaikka lähtökohdat olivat aika hankalat. Sunnuntaina meillä oli mielestäni erittäin hyvää yhteistyötä erityisesti saksalaistuomarin kanssa, sillä olimme hänen kanssaan monissa asioissa hyvin samoilla linjoilla. Tältä pohjalta on siis hyvä lähteä seuraavaan ulkomaan kisaan Bremeniin.

Veli-Matin kisapäivät

Tanskan IJF-B-tuomari Jesper Gordon kutsui minut avukseen tuomaritarkkailijaksi kotiseuransa järjestämään Matsumae Cupiin. Otin haasteen vastaan. Ennen kisaa Jesper ohjeisti, että tarkkailijan tehtävänä on olla tuomareiden apuna ja puuttua tilanteisiin ainoastaan, mikäli he pyytävät apua.

Viikonlopun aikana oli pari tilannetta, jotka jäivät harmittamaan. Eräässä vaiheessa minut kutsuttiin katsomaan tilannetta, jossa mattotuomari oli julistanut kuristuksesta ipponin, vaikka ottelija ei ollut taputtanut. Kuristetun valmentaja oli tuomariryhmän luona ja protestoi tilannetta. Hänen ottelijansa oli tatamilla, kun taas ottelun voittaja oli jo poistunut lämmittelyalueelle. Tsekkasin videon, enkä nähnyt taputusta. Tuomari sanoi, ettei nähnyt taputusta, vaan uken heiluttavan kättään. Täten tuomari halusi suojata ottelijaa vahvasta kuristuksesta ja tulkitsi heilutuksen taputukseksi. Sanoin, että ottelijat ovat junioreita, eikä heitä tule suojata. Jos he menevät tajuttomaksi, niin se on heidän oma vikansa.

Aprikoin aikani, että miten tilanne ratkaistaisiin. Koska ottelija oli vielä tatamilla, päädyin sellaiseen ratkaisuun, että toinen ottelija kutsuttiin takaisin tatamille ja matsia jatkettiin. Tätä taas ”voittaneen” ottelijan valmentaja ei sulattanut, mutta minkäs hän sille voi. Matsia jatkettiin, mutta ei se jatkunut kauaakaan, kun sama ottelija kuristi vastustajansa uudelleen. Tällä kertaa tuomari odotti vastustajan taputuksen, ja julisti ipponin vasta sitten. Tuomarin tulee odottaa aina ottelijan antautuminen tai tajuttomuus. Säännöissä ei ole teknistä ipponia.

Toinen hankala tilanne tapahtui tilanteessa, jossa ottelijat olivat ajautumassa kahden metrin rajalle ottelualueen ulkopuolelle. Toinen ottelija heitti ja sai sidonnan heti heiton jälkeen ottelualueen ulkopuolella. Mattotuomari antoi sidonnan jatkua, vaikka ottelijat olivat jo lattialla. Aikanaan tilanne päättyi ja ottelijat palasivat paikalleen. Kysyin tuomarilta, että mitä tapahtui. Hän sanoi, että komensi maten, jonka jälkeen ottelija heitti ja otti sidonnan.

Tsekkasin taas videon, mutta ei siitä voinut nähdä tai kuulla, että julistiko tuomari maten vai ei. Hän ei nimittäin näyttänyt maten käsimerkkiä, mikä olisi tärkeää pistetaulun pitäjien, yleisön ja pöytätuomareiden kannalta. Miten siis toimia? Päätin, että koska matesta ei ole todistetta, hyväksytään ottelijan heitto ja sidonta ja julistetaan ottelija ipponilla voittajaksi. Jälkikäteen ajateltuna olisi ollut parempi, että heittoa ja sidontaa ei olisi hyväksytty. Mattotuomarin on aina näytettävä erityisesti mate jämäkällä ja selkeällä käsimerkillä. Ääni on ottelijoita varten ja käsimerkki muita ottelua seuraavia varten.

Kokemus ison kisan (seitsemän tatamia ja ulkomainen kokemus) tarkkailijana herätti minussa kysymyksen: Pitäisikö tarkkailijan puolustaa tuomareiden ratkaisuja, tekivät he mitä tahansa, vai myöntää tuomarin tekemä virhe ja yrittää setviä se mahdollisimman oikeudenmukaisesti? Olen itse oikeudenmukaisuuden puolella ja omalla urallani myöntänyt tekemäni virheet, joten kallistuisin tuon jälkimmäisen vaihtoehdon puolelle, vaikka se virheen tehneen tuomarin näkökulmasta vetäisikin maton hänen jalkojensa alta. Toisaalta taas näin isossa kisassa pitäisi olla useampia tarkkailijoita, jotta tilanteisiin pystytään puuttumaan heti. Näinkin isossa kisassa hyvin kirjava tuomaritaso asettaa myös haasteita tuomaritarkkailijan ja tuomariryhmän toiminnalle.

Johanna Rautkuru, B-tuomari
Maarit Kallio, A-tuomari
Veli-Matti Karinkanta, IJF A -tuomari