Kilpailu aloitettiin jälleen tuomaripalaverilla, jossa harjoiteltiin tilanteita myös käytännössä. Tällä kertaa harjoiteltavina olivat vastaheittotilanteet. Tavoitteena oli oppia se, että milloin vastaheitto muuttuu suoraksi hyökkäykseksi ja vastaheittäjä voi käyttää selkäänsä tatamissa. Näitä tilanteita veresteltiin myös alkuvuonna IJF:n tuomariseminaarin osion 7 klipeillä. Lisäksi kerrattiin klipit kohdasta 8 eli tachi-waza-ne-waza-siirtymisistä. Tällä kertaa seminaarin anti oli sekava, ja siitä jäi enemmän avoimia kysymyksiä kuin se antoi vastauksia. Tämän lisäksi katsottiin Tashkentin GS:n hansokumaketilanteet. Suurin osa niistä liittyi joko sukeltamisiin tai selälleen alastulon estämiseen päällä blokkaamalla.
Itse tuomaroinnissa jäi harmittamaan N52 kg Ned-Bra pronssimatsissa näkemättä jäänyt sukellus ja muutamat waza-arin rajatapaukset, joita en julistanut, mutta jotka piti sitten julistaa radiokäskystä. Oli tuomaroinneissa paljon onnistumisiakin ja oloni oli koko kisan ajan kohtuullisen rento ja valpas.
Kilpailusta jäi minulle kuitenkin erittäin kitkerä maku. Viimeisessä tuomitsemassani M100 kg Por-Bra finaalissa tapahtui nimittäin kannaltani ikävä tilanne. Portugalin kaksinkertainen maailmanmestari ei nimittäin osannut pukea ottelun tuoksinnassa judogiaan oikein, vaan korjasi sen liepeet väärin päin eli oikean liepeen vasemman päälle. Näytin ottelijalle, että liepeiden pitää olla vasen päällä, mutta tämä ei ottanut ymmärtääkseen. Yritin viestittää hänelle, että liepeiden pitää olla oikein päin, mutta tämä jästipää halusi jatkaa valitsemallaan linjalla ja olla ymmärtämättä. Tässä vaiheessa sain korvaani käskyn jatkaa ottelua hazimella, vaikka liepeet olivat väärin päin. Ilmeisesti tarkkailijat eivät tajunneet liepeiden olevan väärin päin, koska puku näytti muuten ihan ok:lta. Ymmärsin, että tilanteessa oli tahtojen taistelu tuomarin ja ottelijan välillä, joten päätin niin ikään jästipäisesti viedä tilanteen loppuun vaatien ottelijaa laittamaan helmat oikein päin. Näin sitten lopulta tapahtuikin ja matsi loppui aikanaan jatkoajalla brassin waza-arin arvoiseen heittoon.
Kilpailun loppupalaverissa sain sitten kuulla pakollisten kiitosten jälkeen julkisen ripityksen IJF:n päätuomaripäällikkö Armen Bagdasarovilta. Olin kuulemma aiheuttanut suuren ongelman, kun en ollut totellut hazime-käskyä. Toisekseen hän sanoi, että mitä jos tilanne tapahtuisi olympialaisissa ja kaikki nauraisivat judolle, kun huippuottelijaa ohjataan pukemaan judogi päällensä, aivan kuin hän ei sitä osaisi tehdä. Perustelin toimintani, kertoen että suojasin teollani judoa. Sääntöjen mukaan judogin liepeiden pitää olla vasen päällä ja oikea alla. Jos annamme maailmankuulun ottelijan otella väärin päin puetussa judogissa, niin mitä judoa seuraava yleisö, kansalliset liitot, seurat, joukkueet ja yksittäiset kilpailijat tästä päättelisivät? Varmaan sen, että väärin puetussa judogissa saa otella, eikä liepeiden järjestyksellä ole mitään väliä. Jatkoin, että meidän on oltava esimerkkejä kaikille, joten siksi vaadin huippuottelijaa korjaamaan liepeet, enkä voinut jatkaa ottelua ennen kuin ottelija oli korjannut liepeensä. Lisäsin vielä, että ottelijan tarkoitus oli ainoastaan vaikeuttaa vastustajan otteen saamista, joten hän yritti vilppiä. Tässä vaiheessa Bagdasarov ilmoitti, ettei kyseistä judogisääntöä ole kirjoitettuna missään ja jos on, niin miksen sitten antanut shidoa. Vastasin siihen, että olisin kaivannut tilanteessa tukea, enkä painetta. Totta puhuen, näin jälkikäteen harmittaa, etten antanut shidoa pukupelleilystä. Olin liian varovainen, sillä tiedän, että ko. ottelijan pukusekoilusta ovat tuomarit ennenkin joutuneet dirikoiden hampaisiin. Puheenvuoroni jälkeen oloni oli yksinäinen, sillä kukaan ei uskaltanut tukea minua julkisesti. Loppukättelyssä saamani yksilöllinen tuki niin muilta tarkkailijoilta kuin tuomarikollegoiltani ei juuri lämmittänyt.
Saapa nähdä miten tässä nyt lopulta sitten käy, kun jouduin ottelusääntöjä liian kovapäisesti puolustaessani tällaiseen tilanteeseen. Olisin päässyt helpommalla, jos olisin vain antanut ottelijan otella väärin puetussa judogissa. Tämän episodin vaikutukset konkretisoituvat parin viikon päästä Tbilisin Grand Slamissa, joissa Bagdasarov on edelleen pääjehuna.
Olympiavalinnan suhteen eletään kriittisiä tai voisi sanoa epätoivoisia aikoja. Tbilisiin on kutsuttu nimittäin 15 olympialaisiin valittua tuomaria ja olen yksi niistä. Alkuvuodesta meille sanottiin, että Pariisiin nimetään 16 tuomaria, joista puolet Euroopasta. Olemme kuitenkin saaneet lukea EJU:n tuomariesittelyistä, että määrä onkin 14 tuomaria. Mukaan nimetään myös varalla oleva tuomari. Lyhyellä matikalla laskettuna Georgian tuomareista kahdeksan on Euroopasta ja seitsemän muualta. Täten yksi eurooppalainen tuomari nimettäneen varalle. Olen siis kisaamassa olympialaisten tuomaripaikasta minua paremmalla rankingilla olevien espanjalaisen, romanialaisen, italialaisen, ranskalaisen, georgialaisen ja unkarilaisen kanssa. Tämän lisäksi kisaan nostettiin vuoden alusta tällä hetkellä minua hieman huonommalla rankingilla oleva venäläinen tuomari. Uskon täten pelin tuloksen olevan jo selvä, mutta ei tässä kannata luovuttaa ennen kuin kisat alkavat ilman minua. Ihmeitä saattaa kuitenkin tapahtua ja toivossa on hyvä elää.
Veli-Matti Karinkanta
Olympiatuomari
