Lähdin tänäkin vuonna Kaunasiin, Liettuaan Junioreiden Eurooppa-Cup:in kilpailuun. Tällä kertaa en onnistunut löytämään menomatkalle suoraa lentoa Helsingistä, joten lensin Vilnaan Riikan kautta. Perjantai aamun aikainen lähtö tarkoitti, että olin perillä Kaunasissa jo ennen kello 11. Suomen yhdeksänhenkinen joukkue oli kanssani samalla lennolla, ja pääsimme yhteisellä kuljetuksella Vilnasta Kaunasiin.

Kilpailuun ilmoittautuneita kilpailijoita oli 346, 18 maasta. Tuomareita paikalle oli saapunut yhdeksän, joiden lisäksi paikalle oli kutsuttu kolme paikallista tuomaria. Töitä oli siis tiedossa riittävästi. Lauantai aamun tuomaripalaveriin tarkkailijaksi oli saapunut Georgian Vladimer Nutsubidze ja Olympiatuomari Raul Camacho. Vladimer aloitti palaverin toteamalla, että tuomitseminen on tiimityötä, mattotuomarin virhe on kolmikon virhe ja näin ollen tarkkailijan virhe. Hän pyysi kolmikkoa toimimaan tiiminä ja auttamaan toisiaan. Sääntöasioista kokouksessa käsiteltiin:

Sankaku-Gatame: Sidonnan julistamiseksi ei riitä, että tori hallitsee uken yläkroppaa, ja jalkaa. Torin käden pitää olla uken vartalon yli ja torin kääntyneenä osittain uken päälle, jos tilanne muuttuu sidonnan julistamisen jälkeen on ok hallita uken jalkaa. Camacho totesi, että Kodokanin luokittelussa sidonta on Kuzure-Kami-Shiho-Gatame.

Ura-Sankaku-Gatame: Tämä ei voi olla sidonta, jos tori lähtee nousemaan uken päälle, tulee tuomarin julistaa heti mate, koska kyseessä on niskalukko.

Alueelta ulos astuminen: Tästä tulee antaa varoitus, jos ulosastuminen on selkeää ja tarkoituksenmukaista. Tähän palattiin vielä lauantain ottelujen jälkeen, jollin Vladimer totesi, ettei riitä, että toinen ottelijoista on ulkona, vaan varoitus annetaan vasta tilanteessa, jossa molemmat ottelijat ovat ulkona alueelta.

Lisäksi muistutettiin, että tilanteiden on annettava jatkua, mikäli ottelijat nousevat ne-waza tilanteesta omaehtoisesti ylös. Palaverissa pyydettiin konsultoimaan aina tarkkailijaa, mikäli ollaan antamassa suoraa hansokumakea.

Uutena asiana tuomareita pyydettiin pitämään kirjaa kaikista ottelun tapahtumista. Paperille kirjattiin ottelun numero ja maatunnukset. Ottelun kulkua kirjattiin kolmeportaisella asteikolla: kinsa, huono hyökkäys, valehyökkäys. Lisäksi kirjattiin pisteet ja varoitukset. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että toinen avustavista kirjasi ja molemmat tuomarit komentoivat ottelua, paperille kirjattiin hyökkäyksen laatu ja sen aika. Itse kirjasin myös varoituksen syyn lyhenteellä. Paperille tuli siis merkintöjä K=kinsa B=bad attack, F= false attack ja S FA on shido valehyökkäyksestä. Meidän matolla kirjaaminen ja yhteistyö sujui varsin mainiosti, eikä kirjaaminen lisännyt kohtuuttomasti tuomarin työtaakkaa, kirjanpidosta oli helppo katsoa, onko aika varoittaa. Alkuun tuntui, että kirjanpitoon pitäisi lisätä merkintä, joka tarkoittaisi sellaista hyökkäystä, missä vastustaja ei horju, mutta on jotain. Käytäntö kuitenkin osoitti, että silloin kun uke horjuu, tuo merkitään kinsana, jolloin tarvetta vähemmälle merkinnälle ei ole.

Minut oli merkitty tuomitsemaan tatamille 2, mikä tarkoitti hetkittäistä juoksemista, sillä avustavat tuomarit olivat korokkeella, jossa oli portaat molemmissa päissä, joten aina mattotuomariksi mentäessä oli kierrettävä 1 tai 3 tatamin kautta. Tuomareiden vähäinen määrä tarkoitti, että käytännössä päivän aikana ei ollut kahta ottelua pidempää taukoa missään vaiheessa. Lounastauko oli 10 minuuttia ennen finaaliblokin alkua. Juoksusta ja lyhyistä tauoista johtuen putosin jossain vaiheessa hieman käryiltä, mutta matollamme käydyistä 73 ottelusta taisin olla 23 keskellä ja 27 ottelua avustavana. Lauantaina matollamme käytiin -66 ja -70 kilon ottelut. Alkuotteluista ei jäänyt mieleen suuria kömmähdyksiä. Tarkkailijana toimi Vladimer.

Yhdessä vaiheessa sain hiukan tiukemman palautteen, kun tarkkailija oli ohjeistanut tuomareita näyttämään varoitukset oikealla merkillä. Olin mattotuomarina heti tämän jälkeen. Toinen ottelijoista laittoi toistuvasti jalkansa toisen ottelijan jalkojen väliin tekemättä todellista yritystä. Sain radiolla viestin: ”shido blue: blocking with the leg”. Kuultuani tämän, keskeytin ottelun ja näytin siniselle ottelijalle valehyökkäyksen merkin. Ottelun jälkeen Vladimer kutsui minut luokseen ja kysyi, että enkö ollut ymmärtänyt palautetta siitä, että on tärkeää näyttää varoituksen syy oikein, koska tuomitsemassani ottelussa oli valmentaja ollut ihmeissään mistä varoitus oli annettu. Tähän hän jatkoi, että oli pyytänyt minua antamaan varoituksen jalalla blokkaamisesta, eikä valehyökkäyksestä. Kohdalleni sattui vielä toinen varoitussekoilu, kun annoin linkkuveitsenä otelleelle, ja siitä polvilleen paenneelle ottelijalle varoituksen näyttämällä blokkaavan asenteen merkkiä, tässä tilanteessa olisi pitänyt näyttää valehyökkäysmerkki. Nämä olivat päivän ainoat tilanteet, joista palautteen sain.

Finaaliblokissa sain tuomita -63 pronssiottelun LAT-FIN ja +78 Pronssin UKR-POL ja toimin avustavana kolmessa ottelussa. Tuo -63 pronssiottelun tuomitseminen oli kisojen suurin sähläys. Kuten aikaisemmin mainitsin, alkuotteluiden ja finaaliblokin väliin ei jäänyt kuin 15 minuutin tauko. Finaalien tuomarilistoja ei kuulunut, kun kello laski viimeisiä 15 sekuntia finaalien alkuun. Tällöin tarkkailija huikkasi minulle, että minun tulisi mennä tuomitsemaan ottelu matolle yksi. Otin radion ja kiiruhdin odottamaan matolle pääsyä.  Juuri kun olin astumassa tatamille, huusi tarkkailija, että minun onkin mentävä matolle kaksi. Toinen avustavista heitti minulle oikean radion ja säntäsin oikealle matolle. Keskellä odottaessani, kuuluttaja kuulutti otteluun tulijat. Jouduin hieman pinnistelemään, että sain pidettyä naamani peruslukemilla, sillä matollani oli Riina Myllyllä Suomesta. No eipä tuo muuttanut tuomitsemista, mutta ulospäin saattoi näyttää hieman erikoiselta.

Lauantain päätöspalaverissa saimme palautteen siitä, kuinka matolla on tuomittava puolueettomasti ja riippumatta siitä minkä maalaisia ottelijat ovat. Lieko finaaliblokissa tapahtuneella ollut osaa tähän kommenttiin.

Sunnuntaina saimme tuomita sarjat: -90, -52 ja +100 mikä tarkoitti, että ottelut olivat hieman selkeämpiä. Otteluita käytiin 71 kappaletta ja kierto oli hyvin samalainen kuin lauantaina. Sunnuntain loppuotteluissa tuomitsin -90 kg finaalin ja -57kg pronssiottelun.

Kilpailun loppupalaverissa saimme palautteen, että sunnuntain tuomitseminen oli parempaa. Mainittiin kuitenkin, että varoituslinjan tulisi olla johdonmukaisempi ja yhtenäisempi. Itselleni jäi viikonlopusta positiivinen olo. Tällä kertaa kotiinpaluu onnistui sunnuntai-illan suoralla lennolla, joten kilpailureissu oli yhtä yöpymistä normaalia lyhyempi.

Tästä on taas hyvä jatkaa kohti kesää ja seuraavaa kilpailua. En onnistunut saamaan itselleni yhtään kilpailua kesäkuulle, joten seuraava koitos lienee heinäkuun lopussa järjestettävä Birminghamin kilpailu.

Timo Lehtonen, IJF B-tuomari