Vuoden 2025 Pohjoismaiden mestaruuskilpailut käytiin Tanskan Kööpenhaminassa, Brøndbyhallenissa. Suomesta kisaan osallistui tuomareista Visa Vainiola, Valtteri Mattsson ja Johanna Rautkuru. Viikonlopun aikana viidellä tatamilla käytiin ottelut sarjoista U18, U21, aikuiset ja veteraanit. Tällä kertaa tuomarimajoitus oli kätevästi hallin yhteydessä sijainneessa hotelli- ja konferenssirakennuksessa, josta oli kisapaikalle kävelymatkaa muutama minuutti.

Visan raportti

Koska Ideapark on ensi vuoden PM-kisojen tapahtumapaikka, jolloin omalla vastuullani ovat yleiset kisajärjestelyt, laajennan tuomariraporttia hieman myös yleisiin järjestelyihin tapahtuman eri sidosryhmien näkökulmasta katsottuna.

Saavuin kisapaikalle jo hyvissä ajoin perjantaiaamulla, mutta itse järjestelyt alkoivatkin yllätyksekseni todellisuudessa vasta klo 15, jolloin ensimmäinen ja ainut henkilö tuli paikan päälle ottamaan ilmoittautumisia vastaan. Epävirallinen punnitus alkoi vasta klo 16.15 eli yli tunnin myöhässä kilpailukutsussa ilmoitetusta ajasta. Viiden tatamin asentaminen alkoi klo 17 jälkeen sujuen varsin mallikkaasti puolessa tunnissa.

Kilpailuareena, joka oli varsin iso yli 3 500 katsomopaikkaa sisältävä käsipalloareena, toimi hienosti kilpailijoiden ja yleisön, mm. wc-tilojen riittävyyden osalta, mutta minkäänlaisia PM-kisojen edellyttämiä juhlavia elementtejä ei ollut avajaisissa, kisatilanteessa eikä myöskään palkintojenjaossa. Erityisesti äänentoisto oli isoon halliin täysin riittämätön, enkä saanut mitään selvää muun muassa kisojen avajaispuheesta enkä muustakaan viestinnästä. Koko hallissa ei ollut yhtään järjestyshenkilöä, mikä aiheutti tatamien edustalle ajoittain isoa ruuhkaa mm. haitaten tuomarityöskentelyä erityisesti valmentajien ja yleisön kurissapitämisessä. Ensi vuoden osalta uskomme yltävämme näyttävämpiin ja juhlallisempiin puitteisiin ja toimivampiin järjestelyihin.

Viestintä tuomareiden suuntaan oli ennen kisoja varsin heikkoa. Emme saaneet pyynnöistä huolimatta tarkempaa tietoa muuttuneista aikatauluista, eikä yhden suomalaistuomarin hyvissä ajoin ilmoitettua sairastumistakaan tuotu viikonlopun vastaavalle tuomarille tietoon missään vaiheessa, vaan yksi matto joutui toimimaan koko pitkän lauantaipäivän vajaalla miehistöllä. Me suomalaistuomarit jouduimme vahvasti toteamaan tässä kohtaa, että vika ei ollut meissä vaan kisajärjestäjän omassa tiedonkulussa. Lauantain 11 tunnin kisojen ruokatarjoilu koostui yhdestä salaatista tai vaihtoehtoisesta leivästä ja aamun ajan tarjolla olleesta vedestä, omenoista sekä banaaneista. Itselleni tuli energianpuutteesta iso heikotus kolmen aikaan, jolloin kisaa oli vielä viisi tuntia jäljellä eikä mitään ruokaa ollut enää tarjolla.

Kisojen päätuomarina varsin laadukkaasti toiminut Klaudia korosti tuomaripalaverissa sidonnan julistamisen osalta varmuutta alkukontrollista, sankaku-sidonnan käsien kontaktia alussa uken kehoon sekä selkeästä pakenemisesta ottelualueelta annettavia shido-vaihtoehtoja. Erityishuomiona hän painotti veteraanisarjoissa ottelemattomuusajan tuplaamista ja että otteluissa, joissa ei ole golden scorea, tulee lopun 0-0 -tilanteessa miettiä kokonaisuutta eikä ainoastaan eroja shidojen lukumäärässä. Viimeksi mainitussa on Suomessa käsittääkseni erilainen tulkinta.

Matollamme oli ruotsalaisen kansainvälisen A-tuomarin johdolla lisäkseni kaksi tanskalaista ja yksi färsaarelainen tuomari. Matollamme yhteistyö sujui loistavasti siten, että pöytätuomarit auttoivat rakentavasti mattotuomaria. Pisteytyksissä linjamme oli hyvin yhtenäinen, mutta mielestäni välillä myönnettiin hieman liian vähän newaza-työstöaikaa sekä säästeltiin liikaa shidoja. Koska ainoastaan yksi kamera oli käytössä ja sekin suoraan pöytätuomareiden suunnasta, pyrin sijoittumaan korostetusti vastakkaiselle puolelle, jotta täysin pimeää kulmaa ei muodostuisi. Olen varsin tyytyväinen omaan tuomarityöskentelyyni, mistä sain vastaavalta mattotuomarilta varsin mairittelevaakin palautetta. Ainoa isompi virhe tapahtui lauantain viimeisellä mattotuomarointivuorollani, kun annoin väärälle ottelijalle toisen wazarin, mikä lopetti ottelun. Onneksi virhe saatiin korjattua, ja ottelun voitti lopulta oikea ottelija. Lauantain viimeinen mattotuomarointivuoroni oli muutenkin todella haastavaa johtuen väsymyksestä sekä edellä mainitusta heikosta ruoka- sekä juomatarjoilusta.

Kisojen päätuomari piti lauantain sarjojen välillä palkintojenjaon aikana voimakkaan puheen siitä, kun osalla tuomareista lennot lähtivät sunnuntaina liian aikaisin ja tuomarit lähtivät kesken kisojen pois. Toivonkin, että ensi vuoden kisojen osalta Suomen tuomarikomissio painottaa muiden maiden vastuuhenkilöitä siitä, että lennot varataan siten, että tuomarit eivät lähde kesken kisoja pois.

Valtterin raportti

Jokaiselle viidelle matolle saatiin IJF Continental -tuomarit mattovastaaviksi. Omalla matollani mattovastaava oli Islannista ja muut tuomarit Norjasta, Ruotsista ja Tanskasta, kaikki kokeneita tekijöitä. Yhteinen tekemisen meininki löytyi nopeasti, ja varsinkin pöytätuomarina pääsi keskustelemaan maiden tuomarointilinjojen pienistä eroista livetilanteita hyödyntäen. Mattotuomarille annettiin hienosti tilaa tehdä oma suoritus, eivätkä pöydän takaa tulleet korjaukset häirinneet tuomitsemista.

Ottelijoiden halukkuus ratkaista otteluita matossa on lisääntynyt, eikä mattoon uskallettu niin herkästi enää paeta. Varsinkin vanhemmissa ikäluokissa nähtiin hienoja mattosuorituksia ja ippon-käsi piti herkistellä nopeita antautumisia varten valmiiksi. Myös mattotilanteista pystyyn pakeneminen alkoi kostautua. Toisissa seuroissa oltiin selvästi tehty kotiläksyjä ja ottelijat olivat valmiina kuittaamaan nouseva ottelija heitolla. Tätä toimintaa häiritsi vain ajoittainen tuomarien matte-komento, itseni mukaan lukien, jolloin tilanteiden loppuun asti hyödyntäminen estyi.

Valmentajien kanssa keskusteluissa kävi ilmi, ettei tuomarilinja näyttänyt mattojen välillä tai päivän aikana aina kovin yhtenäiseltä. Varsinkin varoituslinja saattoi vaihdella, joka tietenkin harmitti valmennusta. Omalla matollamme kolmansia shidoja jouduttiin jakamaan suhteellisen vähän, suurin osa otteluista päättyi suorituspisteeseen. Omalle kohdalleni osui vain yksi suora hansoku-make sukelluksesta.

Viikonlopusta jäi kokonaisuutena hyvä kuva, kisajärjestelyissä oli toki parantamisen varaa, mutta oma tekeminen tuntui hyvässä porukassa välillä jopa ihan palkitsevalta. Kisaviikonlopun lopuksi mukaan tarttui myös kutsu tuomitsemaan Reykjavikin avoimiin tammikuussa 2026. Tämä kuvaa hyvin tuomaritoiminnan sosiaalista ulottuvuutta ja mahdollisuutta uusiin judotuttavuuksiin yli maarajojen.

Johannan raportti

Tuomaripalaveri oli yleisen kutsun ennakkotiedoista poiketen kumpanakin aamuna ja jo kello 8, vaikka erinäisistä teknisistä ja muista syistä kumpikin kilpailupäivä alkoi aika lailla aikataulustaan myöhässä. Lauantaina paiskittiin hommia noin 11 tuntia, sunnuntaina päästiin hieman vähemmällä noin seitsemän tunnin päivällä veteraaniottelijoiden muita ikäryhmiä pienemmän määrän johdosta. Ilmoittautuneita ottelijoita koko viikonlopulle oli yli 500. Lauantaina otteluita tuli viidellä tuomarilla omalla tatamillani kullekin noin 20 keskellä, sunnuntaina huomattavasti vähemmän, kun koko päivänä otteluita ehti olla meillä alle sata. Koko viikonloppu mentiin samalla systeemillä, suunnilleen vartti keskellä, josta tauolle, ja kierrossa kaksi pöytävuoroa ennen keskelle menoa.

Palavereissa toistuivat alkuvuoden kisoista tutuiksi käyneet teemat: pisteiden antamisen täyttymisen kriteerit vs. ei pistettä, mikä olisi se oikea hetki varoittaa passiivisuudesta missäkin ottelussa, millä tavoin nykyisin sallitut otteet ovat sallittuja käyttää ja milloin niiden käytöstä tulee estävää ja passiivista, rajanylityksestä varoittamisen filosofiaa ja milloin on oikea hetki julistaa osaekomi. Myös tuomarin elekieltä, tyyliä ja tapaa olla ja toimia matolla painotettiin. Kaikenlaista pientä kysymystä ja pohdintaa tapahtui omassa pöydässä sekä tauoilla muiden kanssa käydyissä keskusteluissa viikonlopun aikana.

Yhteisen linjan ja työskentelytavan löytyminen omalla tatamilla oli suhteellisen kivuton prosessi, ja työskentely oli helppoa sekä palkitsevaa, mutta eri mattojen välillä oli isojakin eroja tuomarointilinjassa muun muassa valmentajien kanssa vaihdettujen ajatusten pohjalta, kuten Valtterikin toi omassa osuudessaan ilmi. Muutama pisteen muutos tuli pöydästä, mutta muuten keskellä ollessani sain työskennellä yhteisymmärryksessä pöydän kanssa niin pisteiden kuin varoitusten osalta. Pöydässä onnistuimme kommunikoinnissa kaikkien välillä hyvin, eikä viiveitä otteluihin ainakaan tästä syystä aiheutunut. Meillä oli omassa ryhmässä edustusta Suomen lisäksi Tanskasta, Ruotsista ja Norjasta.

Käytössä oli meikäläistä Judoshiaita vastaava Smoothcomp ja CARE System (videotarkkailujärjestelmä). Kullakin matolla oli vain yksi kamera ja sekin tosiaan samalta puolelta kuin pöytätuomarit, joten suurempaa iloa ei kamerasta ollut. Toki ne jotkut tarkistukset vaarallisesta tekniikasta ja heiton alastulosta pisteen kannalta sai tarvittaessa vilkaistua nopeasti näytöltä. Vain muutaman kerran jouduimme videolta katsomaan ja varmentamaan tarkkailijan kanssa, onko syytä erityisiin toimenpiteisiin. Esimerkiksi yksi hansokumake jouduttiin naisten finaaliottelussa sunnuntaina antamaan lukolla heitosta, mitä taas sen enempää ottelija kuin hänen valmentajansa eivät millään halunneet hyväksyä. Teko tuskin oli tahallinen, mutta sitä ei silti voinut jättää huomiotta, kun ukella ei ollut tilanteessa mitään mahdollisuutta jotenkin pakenemalla suojella käsivarttaan.

Uusia sääntöjä on opeteltu, matossa ratkaistiin useampiakin otteluita ja ilahduttavasti matossa myös haluttiin työskennellä. Mattotilanteita hyödynnettiinkin todella kivasti, ja useampi judoka pääsi siellä näyttämään judonsa monipuolisuutta. Tajunnan menetykseen johtanut ja ottelijan loppujen otteluiden peruuntumiseen päättynyt sankakugatame-tilanne lauantaina oli tatamillamme ikävin mieleen jäänyt tapahtuma. Sunnuntain puolella taas eräs ottelija sai ulosajon valmentajalleen kesken ottelemisen puhumisesta, mikä oli ottelijalta vähän hölmö tempaus.

Lauantaina puolestaan sain kokea tuomariurani toistaiseksi pisimmän ottelun sen kestäessä parikymmentä minuuttia matsin oltua hyvin sitkeää ja tasaista ottelemista ilman varoituksia ja pisteitä. Lopulta toinen ottelija päätti matsin komeaan heittowaza-riin.

Omalla matolla oli valtaosa otteluista kevyempiä sarjoja sekä naisista että miehistä molempina päivinä, mutta siellä täällä joukkoon sattui raskaampienkin sarjojen otteluita. Vauhtia otteluissa oli ehkä hieman enemmän sunnuntaina. Lauantaina oteltiin U18 ja aikuiset, sunnuntaina U21 ja veteraanit. Suomesta oli joukkueita ja ottelijoita runsaasti paikalla molempina päivinä ja useissa sarjoissa, ja menestystäkin tuli. Kaaviot ja tulokset löytyvät osoitteesta https://smoothcomp.com/en/event/22138

Järjestelyistä – tiedotus olisi kaikkiaan voinut olla parempaa. Viikonlopun aikatauluista ja tapahtumista ei tullut mitään etukäteistietoa: esimerkiksi ruokailut, tuomaripalaverit, muu yhteinen ohjelma, johon olisi ollut toivottavaa osallistua. Tuomariyhteyshenkilöksi meille kerrottu henkilö ei ollut muun järjestäjäorganisaation tavoin lainkaan viikonloppuna paikalla. Tieto ei ollut kulkenut suorittavaan tasoon saakka henkilöiden osallistumisten peruuntumisesta, emmekä olleet saaneet tietoa, että PM-kisoissa tulisi varautua pitkään päivään myös sunnuntaina aina niin, että olisi erittäin suotavaa eli pakollista ottaa lento vasta maanantaiksi. Onneksi ottelijoita oli sunnuntaina vähemmän ja jokusia ekstrakäsipareja saatiin järjestettyä sunnuntaiksi apuun aiemmin lennoille lähteneitä paikkaamaan. Tästä ei tällä kertaa onneksi lopulta tullut suurempaa hässäkkää, mutta turhaa ylimääräistä stressiä ja järjesteltävää muutenkin työllistetyille kisavastaaville. Tämä on kuitenkin hyvä tietää ja muistaa, jos suunnittelee lähtevänsä PM-kisatuomariksi. Ei ole kenenkään kannalta mukavaa joutua tietämättömyyttään tällaiseen tilanteeseen ja järjestävän tahon olisi hyvä koostaa ja toimittaa tapahtuman eri tekijöille kaikki oleelliset asiat, aikataulut, paikat ja muut vastaavat asiat, jotta yksi jos toinen säästyisi kisaviikonloppuna tulipalojen sammuttelulta.

Visan tavoin olisin toivonut tasaisempaa energian ja nesteen tarjontaa sekä selkeämpää ja pykälän verran organisoidumpaa ja juhlallisempaa otetta tapahtumaan. Nyt hallin tarjoamaa ja muuta potentiaalia hukattiin turhaan. Joka tapauksessa jälleen yksi uusi kokemus ja uusia tuttavuuksia verkostoon eri maista sekä kokonaan uudenlainen mattokokoonpano – näistä tilanteista ja erilaisista otteluista kuitenkin oppii todella paljon, ja keskustelut ja kokemus sääntöjen soveltamisesta ja tuomitsemisesta eri tilanteissa opettavat ja kouluttavat monin eri tavoin.

Visa Vainiola, B-tuomari
Valtteri Mattsson, A-tuomari
Johanna Rautkuru, B-tuomari