Vuoden toiseksi EJU:n kilpailuksi valikoitui Dubrovnikissa järjestetty aikuisten Eurooppa Cup-kilpailu, johon lisäkseni Suomesta osallistuivat: Joonatan Kujanhaara, Roope Korhonen, Lenni Uro ja Pihla Salonen. Valmentajana toimi Eetu Laamanen. Kundit jäivät tällä kertaa ilman otteluvoittoja. Pihla voitti hopeamitalin, häviten finaalin Azerbaidžanin ottelijan onnekkaasta o-uchi-garista saamaan yukoon.

Reissu noudatti pääsääntöisesti aikaisempaa kaavaa. Finnairin aamukoneella Dubrovnikiin, kirjautuminen hotelliin ja tutustuminen Dubrovnikin kauniiseen vanhaan kaupunkiin. Alkuperäisen aikataulun mukainen tuomarikuljetus olisi lähtenyt kilpailupaikalle lauantaiaamuna jo klo 6:45, mutta tuomaripalaveri siirrettiin pidettäväksi perjantai-iltana. Aikataulumuutoksesta johtuen, lauantain aamukuljetus kisapaikalle siirrettiin hieman myöhäisemmäksi, mikä puolestaan mahdollisti aamupalan hotellilla.

Tarkkailijoiksi paikalle oli saapunut Franc Ocko, hänen lisäkseen paikalla olisi pitänyt olla myös Vladimir Vostrikovin, joka ei ollut viisumiongelmien vuoksi päässyt paikalle. Tarkkailijaa avustivat paikalle kutsutut EJU:n eksperttituomarit: Lisa Rivers, Olivier Desroses ja Vladan Gacic. Tuomareiden suuresta määrästä (36) johtuen huipputuomarit eivät tuominneet, vaan auttoivat ja antoivat palautetta mattoryhmälle. Perjantain tuomaripalaveri aiheuttikin viikonlopun suurimman jännityksen, sillä nimeäni ei ollut tuomarilistassa. Onneksi Ocko suostui minut lisäämään listalle, joten viikonlopusta ei tullut pelkkä turistireissu. Tämä asia aiheutti vielä lauantai aamuna pienen ylimääräisen sykäyksen, sillä Franc tuli kertomaan, ettei nimeäni löydy IJF:n tietokannasta. Tästä selvittiin lisäämällä puuttuva T sukunimeen, sillä Lehonen nimistä suomalaista tuomaria ei todella ole Judobase-tietokannassa.

Tuomaripalaverin anti oli tällä kertaa varsin vähäinen, siinä todettiin vain, että jokainen voi lukea säännöt mukanaan pitämästään SOR:ista. Tästä on tullut säännöllinen muistutus, sillä jo Riikassa Alexandr kysyi, että onhan kaikilla säännöt mukana.

Tällä kertaa palaverissa keskityttiin seuraaviin asioihin

Sankaku-Gatame
Tästä muistutettiin, että torilla on oltava hallinta kahdesta pisteestä, jotta sidonta voidaan julistaa. Tällä tarkoitetaan, että torin on otettava uken jalka hallintaan, pelkkä ylävartalon hallinta jaloilla ei riitä vaan ukea on hallittava myös torin toisella kädellä.

Karhunhali-ote
Tämä otettiin taas puheeksi. Tulkinta on seuraava: Ote on karhunhalausote vain, jos ote otetaan suoraan, ilman aikaisempaa otetta, jolloin käsien muodostaessa ympyrän, tulee tästä julistaa Shido. Mikäli ottelijalla on edeltävä ote, voidaan kädet ottaa kiinni kehon ympäri ja tilanne saa jatkua.

Muita palaverissa mainittuja asioita olivat

Osaekomin oikea-aikainen julistaminen
Hallinnan pitää olla todellinen, ja mattotilanteessa tuon hallinnan syntyminen pitää nähdä ennen sidonnan julistamista.

Yuko
Tästä mainittiin kolme erillistä tilannetta, joista tulee sääntöjen mukaan julistaa pisteet.

  1. Alastulo kahdelle pakaralle
  2. Alastulo kahdelle pakaralle ja kyynärpäille
  3. Alastulo yhdelle pakaralle ja kyynärpäälle.

Kohdasta kolme oli eroavia tulkintoja viikonlopun aikana. Meidän matolla tästä alastulosta annettiin pisteet, kun taas 2 matolla oli vaihtelevia käytäntöjä.

Kisan tuomaroinnit

Kilpailijoita oli 413, joten kilpailut aloitettiin molempina päivinä kello 8. Lauantain finaaliottelut alkoivat kello 17:30 ja sunnuntaina tuntia aikaisemmin. Pitkistä päivistä huolimatta tuomarointitöitä oli varsin maltillisesti, mikä teki tuomaroinnista hieman erilaista, sillä tauot olivat välillä aika pitkiä.

Lauantain saldoksi tuli 11 ottelua avustavana ja seitsemän mattotuomarina. Kaiken kaikkiaan matollamme käytiin 87 ottelua. Lauantain sarjat olivat: -63, -60 ja -78. Lauantaina mattomme avustavana tarkkailijana toimi serbialainen Vladan, joka tarkisti useat tilanteet videolta ja antoi mielipiteensä. Muuta palautetta tuomitsemiseen ei juurikaan tullut. Omassa ryhmässäni oli tuttuja tuomareita, ja yhteistyö toimi alusta alkaen todella jouheasti, ja tarvittavat korjaukset saatiin hoidettua hyvin.

Edelliseen Riikan kilpailuun verrattuna oma tuomitseminen tuntui hyvältä ja olo huomattavasti rennommalta. Hetkittäin oli jo sellainen olo, että osaan tämän. Lauantain otteluiden muistiinpanoissani eniten merkintöjä on varoitusten oikea-aikaisuudesta. Otteluissa ei sinällään tapahtunut mitään mieleenpainuvan erityistä.

Sunnuntaina käytiin sarjojen -100, -57, +100 ja bonuksena -81 otteluita. Sunnuntain saldo oli: 11+1 ottelua avustavana ja 8+1 mattotuomarina. Avustajaksi vaihtui Olivier, joka antoi palautteen jokaisesta ottelusta. Olivierin tyyli antaa palaute on todella mukava. Hän otti jokaisen ottelun jälkeen tuomariryhmän yhteen ja nosti esille asioita, jotka olisi voinut tulkita toisin. Nämä asiat koskivat lähinnä ottelun tulkintaa koskien valehyökkäyksiä, passiivisuutta ja negatiivista judoa. Nämä palautteet auttavat eteenpäin. Sunnuntain ottelut olivat lauantaita tasaisempia ja taktisempia, joten varoitusten antaminen nousi suurempaan rooliin. Lisäksi Olivier painotti, että hän ei ole tarkkailija, vaan kolmikon on toimittava yhdessä ja tehtävä päätös. Ja näin hän toimikin, jokaisessa epäselvässä tilanteessa hän halusi ensin avustavien näkemyksen ja päätöksen, jonka jälkeen saattoi ehdottaa jotain muuta ratkaisua.

Valehyökkäys: Asia, johon kannattaa kiinnittää huomiota sillä ottelun kulun kannalta on tärkeää tunnistaa valehyökkäykset oikein. Jos valehyökkäyksistä ei varoiteta alusta alkaen, ottelija voi jatkaa samanlaisia hyökkäyksiä läpi ottelun ja kynnys varoituksen antamiseen kasvaa. Mikäli valehyökkäykset tunnistetaan alusta asti oikein, ottelija mahdollisesti välttää niiden tekemistä, tai saa niistä varoitukset oikea-aikaisesti. Sunnuntailta saamani palaute koski lähes yksinomaan varoitusasioita.

Koko viikonlopun ajan isoin tuomitsemista haittaava asia oli osaamattomat pistetaulun käyttäjät, pisteet menivät väärin ja väärille ottelijoille, sidontakello käynnistyi satunnaisesti. Tämän takia lauantai-illan palaverissa tuomareita pyydettiin näyttämään aina pisteet ja kenelle, ja avustavia pyydettiin mainitsemaan pistetaululle, että kenelle ja mitkä pisteet.

Lauantain päätteeksi Ocko sanoi, ettei ollut puuttunut finaaliotteluiden tuomareihin vaan kone arpoi tuomarit, näin jatkettaisiin myös sunnuntain osalta. Lauantaina istuin kolme ottelua pöydän takana ja sunnuntaina sain tuomittavakseni -81 pronssiottelun, josta tulikin oma esitykseni, sillä ottelijat eivät halunneet ottelua ratkaista. Varoitin ottelijoita tasaisesti ja ottelun loppuun saavuttiinkin varoitusten ollessa tasan 2-2. Varsinaista otteluaikaa oli yhdeksän sekuntia jäljellä, kun valkoinen teki todella huonon polvi-seoi-nage -yrityksen irrottaen molemmat kädet, ja jäämällä mattoon kilpikonnapuolustukseen. Vilkaisin avustavia, koska kyseessä olisi ottelun päättävä varoitus, mutta en saanut mitään reaktiota, joten jätin tyhmyyksissäni varoituksen antamatta. Ottelu jatkui jatkoajalle, joka päättyi valkoisen saamaan passiivisuusvaroitukseen. Ottelun jälkeen Olivier tuli antamaan palautteen, ja ensimmäinen asia minkä hän kysyi oli, miksi ette käyttäneet yhdeksän sekuntia ennen ottelun loppua saamaanne lahjaa hyväksi? Tuosta viime sekuntien tilanteesta olisi ilman muuta pitänyt antaa varoitus.

Tästä oppina lienee se, että varoitukset tulisi antaa aina, kun edes vähän tuntuu siltä, että niin kuuluu tehdä. Mattotuomari näyttää mielipiteensä, jonka avustavat korjaavat, jos on tarvetta. Kuitenkin kolmannen varoituksen ollessa kyseessä olisi hyvä saada vahvistus avustavilta, jotta vältyttäisiin mahdolliselta korjaamiselta. Tältä kannalta katsottuna ko. ottelussa sattunut virhe olisi ollut vältettävissä paremmalla kolmikon välisellä silmäpelillä.

Parasta viikonlopussa oli se, että edellisellä kerralla tuntunut jännitys ja epävarmuus oli vähentynyt. Uskon, että tämä näkyi myös ulkoisessa olemuksessa. Täytyy vielä katsoa ottelut kertaalleen kotona, ja koittaa ymmärtää miten voisi toimia paremmin vastaavissa tilanteissa. Kaiken kaikkiaan varsin onnistunut viikonloppu, josta on hyvä jatkaa kohti seuraavia koettelemuksia.

tuomariterveisin,
Timo Lehtonen IJF B-tuomari