Bremenissä järjestettiin 22.-23.3.2025 U18- ja U21-ikäluokan pojille ja miehille suunnattu Bremen Masters. Suomesta tuomareina toimivat Amir AminiNaji, Otso Koski, Maarit Kallio ja Johanna Rautkuru.  Osallistujia kilpailuissa oli noin 870, jotka edustivat 26 eri maata. Lähimaat olivat hyvin edustettuna, mutta kaukaisimmat ottelijat tulivat Australiasta, Brasiliasta ja Japanista. Suomesta kilpailijoita oli useammasta eri seurasta, ja eri sarjoissa molempina päivinä. Otteluita kaksipäiväisessä kilpailussa oteltiin kahdeksalla tatamilla. Tuomareita mukana oli yhteensä 47. Lauantaina oteltiin U18-ikäisten ja sunnuntaina U21-ikäisten sarjat.

Otson raportti

Päätuomarin vaihduttua ja uusien sääntöjen myötä joitakin asioita muuttui viime vuoteen verrattuna. Suurin muutos oli menetelmä, jolla valittiin tuomarit finaaleihin. Viime vuonna ei rikottu jo valmiiksi keskenään toimeen tulevia porukoita, vaan jokainen matto sai yhden finaalin. Tänä vuonna menetelmä oli sama kuin EJU:n kisoissa eli jos et ole ehtinyt suututtaa päätuomaria, saatoit joutua hoitamaan finaalia uusien kollegojen kanssa ilman sisäänajettua yhteistyötä.

Oma finaalipestini lauantaina pöytätuomarina oli varsinainen farssi. Päätuomari tuli jatkuvasti juoksujalkaa paniikissa kumoamaan meidän päätöksiämme, tulivat ne sitten matolta tai pöydältä. Tämä koski erityisesti “wazukoja” sekä valehyökkäyksiä. Finaali meni melkein yhdeksän minuutin golden scorelle, emmekä enää viimeisten viiden minuutin aikana suostuneet tekemään omia päätöksiä. Aina, kun tuli joku “sinnepäin yuko” tai valehyökkäys, katsoimme päätuomaria ja odotimme tuomiota. Asiaa olisi helpottanut, jos hän olisi jäänyt meidän taakse odottamaan. Tämän jälkeen sai olla melko varma,  ettei tarvinnut sunnuntaina olla mukana finaaleissa.

Yukolle annettiin yllättävän sekavia ohjeita, ja sitten niitä sai vähän väliä korjata. Koko tiimin linjaa piti muutaman keran säätää, koska ns. “coacheilla”, eli sama asia kuin komissaarit EJU:ssa, oli vaihtelevia näkemyksiä esimerkiksi valehyökkäysten suhteen. Päätuomarilta puuttui työkaluja oikaista näkemyserojen vuoksi tiimin kesken tekemättä jääneitä päätöksiä eli pedagoginen puoli jäi varsin köyhäksi. Oikeastaan ainoa rakentava kommentti tuli eräältä vanhemmalta komissaarilta: ”jos ne ei kuule, mene lähemmäksi ja huuda lujempaa”. Jälkimmäinen ohje oli tarpeen kenelle tahansa tuomareista, sillä meteli messuhalli 7:ssä muistutti ajoittain ennemminkin joukkuekilpailuja tai futismatsia. Meluhaittaa ei helpottanut se tosiasia, että radiopuhelinten kanavat menivät jatkuvasti päällekkäin. Lukemattomia kertoja sai kuulla “waza-ari blue” tai “shido white leg grabbing” joltain aivan eri matolta.

Jos tätä vertaa viime vuoden kisaan, komissaarien sekaantuminen päätöksiin raivostutti silloinkin aika ajoin joitakin kollegoja, mutta muuten ilmapiiri oli merkittävästi rennompi. Uudelle päätuomarille tämä kisa oli ilmeisen haastava tehtävä. Lauantai aamupalaverissa hänellä oli kaksi A-nelosta täynnä asiaa. Sunnuntaina hän manasi, että on tuomareiden vastuulla katsoa, että nuoret käyttävät pistetaululla kelloa oikein.

Onneksi itse judo oli varsin tasokasta ja sen vuoksi tämäkin keikka oli ehdottomasti käymisen arvoinen. Kaikista näistä haasteista huolimatta suosittelen tätä kisaa jatkossakin. Tämä on parasta koulua tuomaroinnille ja monelle muullekin elämän taidolle.

Johannan raportti

Kilpailuviikonloppu järjestettiin Bremenissä messuhalli 7:ssä. Tilaa ja ilmaa riitti viikonlopun työskentelylle. Oma tuomariryhmäni työskenteli koko viikonlopun tatamilla 1, joka reunatatamina ei ollut samalla tavoin yhtä hyvin valaistu kuin keskemmällä sijainneet tatamit. Haasteita tuotti välillä myös se, että meidän tuomaripöydän taakse pääsi reunanauhasta huolimatta liian lähelle, eivätkä kaikki katsojat ja mukanaeläjät aina ymmärtäneet ajatella omaa sijoittumistaan ja äänenkäyttöään suhteessa siihen. Oli lopulta pakko komentaa porukka kauemmas, koska he huusivat suoraan meidän korviin. Myös kulmakameramme oli vaaravyöhykkeellä, ja sitä piti korjailla välillä kameran sijaitessa ohikulkukulmassa. Toisenkin kameran edessä haluttiin jatkuvasti oleskella. Lopulta ottelijoiden, yleisön ja valkkujen siirtely pois kameran edestä oli useimmin suoritettujen toimenpiteiden joukossa viikonloppuna.

Yhteisiä tarkkailun kohteita olivat: judogin mittojen tarkkailu, no score-yuko-waza-ari -asiat sekä todellisen hyökkäyksen ja valehyökkäyksen tunnistaminen. Nämä pisteytys- ja valehyökkäysasiat tuntuivat muutenkin olevan lähes jokaiselle henkilökohtaisestikin ne suurimmat tarkkailun ja pohdinnan kohteet tuomaroinnissa. Myös otteen ottamiseen ja ottelevuuteen sekä passiivisuuden tunnistamiseen ja siitä huomauttamiseen (shido) piti kiinnittää huomiota. Omassa työskentelyssä sain varmuutta näihin viikonlopun aikana, ja oma passiivisuudesta huomauttamisen ”rima” on tullut nyt sopivalla tavalla alaspäin. Valehyökkäysten kanssa oli haasteita, kun yhteistä linjaa ei tuntunut millään löytyvän, ja tulkinnat olivat kyllä välillä varsin vaihtelevat ihan samannäköisistä tilanteista.

Lauantain tuomarityöskentely U18-otteluissa oli hankalaa pitkin päivää, koska kaikki porukassa olivat toisilleen ennalta vieraita, eivätkä työskentelytavat oikein ottaneet muotoutuakseen luonteviksi päivän aikana. Käytössä oli radiot ja korvakuulokkeet, joiden käyttökokemusta itselläni on kovin vähän. Viikonloppu toi tähän kaikkeen luontevuutta ja varmuutta. Häiriöitä aiheutti kirjaimellisesti se, että vähän väliä radiosta kuului toisten mattojen tiedotuksia ja kommentteja. Kovin montaa kertaa ei viikonlopun aikana omaan korvaan sanomista tullut, joten tässä suhteessa aika hyvin meni keskellä.

CARE-järjestelmän käyttö oli yhtä mukavan helppoa kuin aina. Koko viikonloppuna emme tarpeellista enempää ruutujen tuijotteluun aikaa käyttäneet. Nopeat vilkaisut ja nopeat pidemmätkin tarkistukset, joiden kesto oli korkeintaan 15-30 sekuntia, ja koska tuomarikoutseja (referee coaches) ja tuomaritarkkailijoita oli yksi per kaksi mattoa, sai tällaisen henkilön aina tarvittaessa nopeasti paikalle kommentoimaan. Ihan jokaisen saamamme korjauksen/päätöksen takana emme tuomariryhmänä olleet, mutta näissä kohdin oli vain paras keskittyä eteenpäin menemiseen eikä jäädä jumiin päätösten kanssa.

Vauhtia riitti lauantaina sillä matollamme käytiin otteluita alkuun sarjasta 55 kg ja sitten tätä seuraavista sarjoista. Sarjat olivat isoja, osallistujia oli viikonlopun aikana kuitenkin noin 870 henkeä ja 26 maasta. Kaukaisimmat tulivat Japanista, Azerbaidžanista ja Brasiliasta, josta olikin äänekäs ja iso porukka mukana. Kierto matollamme meni viidellä tuomarilla siten, että noin tunti oltiin kierrossa, yksi matsi per tuomari keskellä ja vartin välein vaihdettiin aina yksi henkilö viidestä pois kierrosta, jonka jälkeen pääsi puoleksi tunniksi tauolle.

Näkemistäni otteluista yhdessä oli ikävä ja todennäköisesti tahaton lukolla heitto ja siitä hansokumake. Päivän inhottavimman ilmapiirin matsissa molemmilla ottelijoilla oli varsin ikävä asenne ottelua ja toisiaan kohtaan. Epäilyjä sormien vääntelystä ym., mitä emme kuitenkaan pystyneet todentamaan, kun ei nähty itse eikä videolta pystytty todentamaan. Tämä ottelu päättyi sitten pitkään kestäneeseen huutamiseen ja protestointiin valmentajalta ja ottelijalta itseltäänkin, ja varsinaiseen jälkipyykkiin, kun ottelun pisteillä jo voittaneelle ottelijalle jouduttiin antamaan judohengen vastaisesta käytöksestä hansokumake hänen paiskatessaan todella rumasti vastustajansa loppukellon soinnin aikana tatamiin. Videotarkistuksessa epäiltiin jopa vastustajan päällä puskua vastustajan pidellessä otsaansa. Pöytämme ruotsalaistuomari käytti koko oman taukonsa tilanteen selvittelyyn, koska kyseinen ottelija ja valmentaja olivat hänen omasta seurastaan. Typerintä olivat puheet, että hallin ulkopuolella olisi joku välienselvittely vielä luvassa näiden kahden ottelijan välillä. Tällaista ei päästy lopulta todistamaan.

Kaikenlainen väsymys ja kuormitus sekä ennen kisaviikonloppua että lauantain aikana alkoivat toden teolla aiheuttaa pätkintää keskittymisessä loppupäivää kohden. Yhteistyöllä kuitenkin selvittiin loppuun saakka. Finaaliottelut käytiin keskimatolla. Olisimme saaneet päivän päättymään uumoillusti noin viiteen mennessä viimeistään, ellei coach referee -ryhmällä olisi karannut mopo käsistä yhdessä tuumin erään finaaliottelun kanssa, jossa viimeistään kaikilla meni pää sekaisin siinä, mikä muka on oikea hyökkäys ja mikä valehyökkäys. Koko tuomariporukalta meni tässä ottelussa rooli toimia itsenäisenä ottelua tuomaroivana ryhmänä. Coach refereet olisivat voineet ihan konkreettisesti tuomaroida tämän ottelun matolla, koska niin siinä lopulta kuitenkin kävi.

Finaaliotteluiden osalta menettely oli IJF-kaltaista hierarkiaa eli B-tuomareilla ei ollut asiaa mihinkään rooleihin kummankaan päivän finaaleissa – ei keskelle eikä pöytään. Tämä oli vähän tylsää, mutta eipä tuo henkilökohtaisesti haitannut. Oli vain tylsä ratkaisu.

Sunnuntaina onnistuimme jo aamusta sopimaan ryhmässä, että koetetaan saada aikaan jatkuvaa kommentointia ja puhetta pöydässä, ja tällä tavoin sujuvoittaa yhteistyötä ja otteluihin viipymättä pöydästä puuttumista. Myös ”kellokalleina” toimivat junnut olivat osin sunnuntaiaamuna töihinsä pikaperehdytettyjä, joten tehtiin ehdotuksestani työnjako, että lähimpänä heitä istuva pöytätuomari toisti ääneen jokaisen matolla tehdyn tuomion/tapahtuman heille. Näin pistetaulu pysyi helpommin kärryillä. Toinen pöytätuomari sitten puhui radioon keskelle. Kommunikointi ja työskentely olikin helpompaa sunnuntaina, vaikka saksalaiset tuomarikollegamme eivät erityisen puheliaiksi heittäytyneet sillionkaan.

Käytössä oli DDR:n aikaiset pistetaulut, joten jokaisen voittaneen ottelijan piti käydä heti ottelun jälkeen oman mattonsa toimitsijapöydässä kertomassa voittaneensa, jotta ottelukaaviot saatiin pidettyä ajan tasalla ja oikeina. Tästä saivat jatkuvasti kaikki matot ja kuuluttajat olla muistuttamassa. Ei ihan meidän käytössämme olevan järjestelmän mukainen automaatio, mutta paikalliseen ottelukellotauluun ei voinut saada ottelijoiden nimiä tai maata näkyviin lainkaan.

Sunnuntaina vuorossa oli U21-sarjat eli lisää vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Erityisiä poikkeamia en muista päivän otteluista. Yhden raja-shidon jouduin antamaan, vaikka ottelija tai hänen valmentajansa eivät tuntuneet ymmärtävän miksi – ei ulos voi jäädä omasta aloitteestaan seisoskelemaan ja oleskelemaan mitään tekemättä, vaan pitää viivyttelemättä palata ottelualueelle. Semifinaaliotteluista kohdalle osui ottelu, jossa saimme paikalle valtavan brasilialaiskannustajien joukon – niin hirveä meteli näissä otteluissa, että coach referee tuli ennalta ohjeistamaan, että menkää lähemmäs ja huutakaa kovempaa, että ottelijoilla on joku mahdollisuus kuulla teitä. Tämä semifinaaliottelu taisi olla mattomme ja minun viimeinen ottelu sunnuntaina. Meteli oli korvia huumaava niin, että koko hallissa ihmeteltiin mitä tapahtuu. Ottelussa tuli harvoja viikonloppuna kohdalle osuneita sidontavoittoja, oliko peräti ainoa itselleni.

Kokonaisuutena tuomarointini oli varmempaa ja pisteiden sekä varoitusten antaminen myös. Jokunen piste ja pistekorjaus tuli pöydästä viikonlopun aikana, useimmin tilanteista, joissa olin heittoon nähden väärällä puolella alastulon optimaalisen näkemisen kannalta. Varoituksia ei korjattu ainuttakaan. Muutaman kerran sain korvaan pyynnön antaa shido tilanteessa, jossa olin jo ottelun laittanutkin poikki antaakseni shidon. Kehitystä on siis tapahtunut ja olin todella tyytyväinen viikonlopun kehityskäyrään – jaksoin sunnuntaina paljon paremmin ja keskittyminen pysyi hyvällä tolalla, vaikka koko reissun aikana kuormitus ja väsymys oli niin kovaa, että suunnilleen uni tuli jo pään ollessa vielä matkalla tyynyyn illalla.

Maaritin raportti

Matollamme oli yhteensä kuusi tuomaria, joten muodostimme kaksi ryhmää. Omassa ryhmässäni oli itseni lisäksi kaksi saksalaistuomaria, joista toisen kanssa minulla oli ollut hyvää yhteistyötä jo Matsumae Cupissa kuukautta aiemmin. Kumpikin ryhmä tuomaroi 45 minuuttia kerrallaan, ja vaihdoimme tuomaria aina joka matsin jälkeen. Lauantaina matollamme oteltiin koko päivän U18-ikäisten -60 kilon sarjaa. Ottelut olivat suhteellisen hyvälaatuisia, mutta mitään suuria ippon-voittoja ei nähty, vaan ottelut olivat aika tasaista puurtamista ja voitot tuntuivat tulevan lähinnä yukoilla.

Olin odottanut hektistä kisapäivää, joten yllätyin, kun tuomarointia matolla tuli päivän aikana lopulta erittäin vähän. Veikkaisin, että pääsin matolle noin 10 kertaa päivän aikana, sillä 45 minuutin kierrossa ehti yleensä saada vain kaksi matsia keskellä. Päivä sujui omalta osaltani tasaisesti ilman suurempia saavutuksia tai kommelluksia. Finaaleissa se riitti pöytätuomarointiin U18-ikäisten -66 kilon sarjassa. Finaali oli kuitenkin nopeasti ohi, sillä sinisessä otellut yritti heti matsin alkuvaiheessa polviseoi-nagea, josta valkoinen kippasi hänet sivuttain ikävästi nilkkojen yli waza-arin arvoisesti puoliselälleen ja nappasi siitä heti sidonnan perään. Sininen ottelija ei kauaa sidonnassa viihtynyt, vaan taputti antautumisen merkiksi, sillä hänen nilkkansa vääntyi kippauksessa pahasti, joten hänet kannettiin tatamilta pois lääkintähenkilökunnan toimesta. Päivästä jäi palautteena mieleen se, että tomoe-nagen kohdalla valehyökkäyksissä tulee seurata sitä, nostaako tori jalkansa uken vatsan seudulle heti uhrautuessaan, sillä jos jalalla alkaa kampeamaan vasta selälleen laskeuduttuaan, on kyse valehyökkäyksestä.

Sunnuntaina matollamme oteltiin aamupäivällä U21-ikäisten -66 kilon sarjaa. Ikäluokan ja painoluokan vaihto näkyi otteluiden tason kasvamisena ja tuomarointikin tuntui mielekkäämmältä, kun matseissa oli ihan erilaista jännitettä. Loppupäivästä matollamme oteltiin vielä +100 kilon sarjaa. Matsit sujuivat mielestäni hyvin, joten päivän viimeinen ottelu pronssimatsia tuomaroidessa jäi harmittamaan. Olin antanut valkoiselle ottelijalle jo kaksi passiivisuusvaroitusta, koska hän ei saanut koko matsissa tehtyä kunnon yrityksiä. Sitten sininen ottelija yritti lakaisua ja minun kuvakulmastani tilanne näytti siltä, että valkoinen reagoi sinisen liikkeeseen aivan liian nopeasti romahtaen turhaan polvilleen. Kysyin pöydältä vahvistusta kolmannelle valehyökkäysvaroitukselle ja pöytä vahvisti asian.

Matsin jälkeen valmentaja tuli ihmettelemään tuomiota ja katsoimme tilanteen videolta, jossa näkyy aivan selvästi, että sininen todellakin pyyhkäisee ko-uchi-garilla ja valkoinen romahtaa yrityksen vuoksi polvilleen. Virhearvio siis minulta, mutta toki pöytäkin olisi voinut katsoa tilanteen videolta ennen kuin vahvistivat shidon minulle. Tosin matsin siihenastiseen kulkuun nähden valkoisella olisi todennäköisesti ollut seuraavakin passiivisuusvaroitus roikkumassa ilmassa, mutta nyt on vaikea sanoa, miten ottelussa olisi lopulta käynyt, jos valehyökkäyksestä ei olisi annettu kolmatta shidoa.

Sunnuntaina minulla ei ollut finaaleihin asiaa edes pöytäpaikoille. Kisoissa oli yhteensä 47 tuomaria ja finaaleja kumpanakin päivänä siis vain kahdeksan tarjolla. Päivän osalta tyytyväisin olin huomiokykyyni matsissa, jossa tuli heittoyritys ilman pisteitä ottelualueen ulkopuolelle, mutta huomasin, että torin selän päälle kaatuvan uken kädet siirtyivät näppärästi heti alastulossa suoraan kurkulle sode-guruma-jimeä varten, joten annoin tilanteen jatkua, uken kääntää tori ympäri ja kuristuksen vaikutuksen tehota.

Amirin raportti

It was a nice competition, and it was nice to see different styles of players. I hope one day Finland gets radios as well.

Otso Koski, A-tuomari
Johanna Rautkuru, B-tuomari
Maarit Kallio, A-tuomari
Amir AminiNaji, A-tuomari