Vuoden 2025 judon SM-kilpailut järjestettiin Lempäälässä Ideaparkissa. Viikonlopun aikana oteltiin lauantaina U18 ja aikuisten ikäluokat ja sunnuntaina erityisjudon, U21, veteraanien ja joukkueiden ottelut. Kilpailuun oli kutsuttu kuusitoista tuomaria, joista neljä oli A-tuomarin kokeessa. Sain puhuttua itseni kisaan tuomariksi, tuomaritarkkailijan pestin sijaan. Kilpailun vastaavana tuomarina toimi kv. B-tuomari Henri Mylly ja tuomaritarkkailijana kv. B-tuomari Timo Lehtonen.
Viikonloppu aloitettiin tuomaripalaverilla, jossa Henri Mylly kertautti vuoden alusta voimaan tulleet sääntömuutokset. Keskustelua herätti erityisesti yukon ja waza-arin rajat kylkialastuloissa, koska niistä ei ole oikein saatu selvyyttä edes IJF:n Judotv:n kisalähetysten perusteella. Ainakaan minulle ero ei ole vielä selvä, koska IJF Judo World Tourin otteluissa saattaa samankaltaisista alastuloista tulla julistetuksi välillä yukoa ja välillä waza-aria. Itseäni helpottavan neuvon antoi Kaj-Peter Pesonen, joka sanoi, että ei mietitä liikaa, vaan tehdään päätös tunteen perusteella.
Oma tuomarointini lähti käyntiin jännittyneissä merkeissä, sillä kunnon kisatuomaroinnista oli jo tovi aikaa. Lisäksi jännitti se, osaanko palata ”yuko-aikaan”, koska edellisestä yuko-aikakaudesta on muutama vuosi. Kaj-Peterin neuvoa noudattaen annoin sitten vain fiiliksen viedä ja pikkuhiljaa palasin entiseen kuosiini. Toisena päivänä homma tuntui jo entisenlaiselta eli varmalta ja luottavaiselta. Koska meillä ei ollut radiota käytössä, hoidettiin yhteistyö pöytätuomareiden ja mattotuomarin välillä näkymättömin elein tai nopein vilkaisuin. Yhteistyö pöytätuomareiden kanssa sujuikin oikein mainiosti, sillä sain heiltä aina vastauksen välittömästi sitä heiltä kysyessä.
Lauantain puhuttavin tilanne tapahtui päivän viimeisessä ottelussa M73 finaalissa, joka kamppailtiin valkoisessa judogissa otelleen Turpal Djoukaevin ja sinisessä judogissa otelleen Valtteri Olinin kesken. Nämä kaksi Suomen kärkikastin ottelijaa ottelivat tasaisesti varsinaisen otteluajan, kunnes tultiin jatkoajan toiselle minuutille. Tällöin valkoinen hyökkäsi kata-gurumalla saman puolen otteesta. Sininen väisti hyökkäyksen astumalla valkoisen käden yli. Tässä vaiheessa valkoisella oli enää oikea käsi kiinni sinisen hihasta, sinisen seistessä polvillaan olevan valkoisen edessä, valkoisen pitäessä kiinni sinisen jalkojen väliin jääneestä oikean käden hihasta. Sinisen ote oli puolestaan valkoisen kauluksesta, jolloin hän koukkasi oman jalkansa omalla otteellaan. Tässä vaiheessa valkoinen hamusi läpsäisymäisesti vasemmalla kädellään sinisen pohkeen seutua ja otti sen jälkeen otteen vastustajan hihasta. Tämän jälkeen valkoinen irrotti oikean kätensä vastustajan hihasta ja hamusi sillä otteen sinisen vasempaan käsivarteen. Tämän jälkeen hän alkoi kippaamaan sinistä selälleen. Sininen vastasi liikkeeseen valkoisen tekniikkaan samansuuntaisesti sumi-gaeshilla tullen ensin tatamiin selälleen. Tekniikasta julistettiin waza-ari valkoiselle ja Suomen mestaruutta juhli Djoukaev.
Ottelun jälkeen useat tulivat kysymään, että mitä mieltä olin tilanteesta? Tuolla hetkellä olin tuomareiden kanssa samaa mieltä, vaikka jälkikäteen ajatukseni muuttui pariinkin otteeseen suuntaan, jos toiseen. Osa kysyjistä sanoi tuomion menneen väärin, koska valkoisella oli ote sinisen jalasta ja sininen heitti valkoista sumi-gaeshilla. Joku sanoi myös, että valkoinen koukkasi sinisen jalan ja se on kielletty.
Seuraavassa omat kommenttini edellä esitettyihin argumentteihin. On totta, että valkoisen vasen käsi hamuaa sinisen pohjetta, mutta itse näen sen niin, että hamuaminen oli läpsäisymäinen vahinko, eikä valkoinen saavuttanut sillä mitään etua, joten en olisi siitä shidoa valkoiselle tuominnut. Kaikki valkoisen otteet sinisen ”lahkeesta” ovat sinisen hihasta. Sinisellä on nimittäin ote edelleen valkoisen kauluksesta ja sinisen oikea käsivarsi on puristuneen hänen omaan vasempaan jalkaansa ja valkoisen otteet ”jalasta” ovat tästä hihasta. Valkoinen ei myöskään koukkaa sinisen jalkaa, vaan sininen koukkaa sen itse pitämällä kiinni valkoisen kauluksesta. Ja kolmanneksi, nykyisten ottelusääntöjen mukaan ottelija ei voi käyttää uhrautumisvastaheitossaan selkäänsä tatamissa, jollei ota selvästi hallintaa liikkeestä, sitä pysäyttämällä ja uudelleen aloittamalla tai liikkeen suuntaa vaihtamalla. Koska valkoinen aloitti kippauksensa ensin, ei sininen voinut jatkaa uhrautumisvastaheittoaan alkuperäiseen suuntaan. Koska hän tuli alas ensin selälleen, voidaan todeta valkoisen hyökkäyksen toimineen ensin ja suorituksen kuuluvan hänelle.
Selvennän seuraavaksi jalkaan tarttumissääntöä sallittujen tekojen kautta.
- Otetta saa pitää vastustajan judogin, mukaanlukien vyö, alueelta ja vastustajan housujen alueelta haarojen perukan korkeudelle saakka, ylhäältä päin tarkasteltuna tietenkin.
- Mikäli kumikata on sallitulta alueelta, saa jalkaan koskea esim. kyynärpäällä tai vaikka kumikataa pitävällä nyrkillä.
- Kädellä ei saa koukata sillä tavalla, että luo uudella otteella koukkaustilanteen esim. koukkaa haarojen kautta vastapuolelle judogin liepeeseen.
- Mikäli uke luo koukkaustilanteen astumalla torin otetta pitävän käsivarren yli, on ongelma uken, ei torin. Tällöin tori saa käyttää koukkaustilanteen hyväkseen.
- Jalkaan saa tarttua esim. Soto-makikomin viimeisessä vaiheessa, kun ollaan jo mattorullauksessa.
Onnistuimme tuomariporukassa mielestäni hyvin siinä, että annoimme ottelijoille vapauden otella erilaisissa otteissa, kuten uusien sääntötulkintojen mukaan pitää tehdäkin. Vielä avoimeksi jäi kuitenkin se, että milloin ottelijalle annetaan yliastumisesta varoitus ja milloin ei. Nyt varoitettiin muutamia ottelijoita, mikäli heillä oli ote ja he tarkoituksellisesti liikkuivat ottelualueen ulkopuolelle. Mielestäni tämä on aivan oikea linja, koska ei voida olettaa, että jos tuntee vastustajalla olevan vahvan otteen tai tämän hakevan heittoa, olisi oikeus kävellä ulos ottelualueelta. Kylkialastulo-waza-arin ja yukon raja ei kuitenkaan vielä oikeasti avautunut, vaikka niitä nätisti julistettiinkin. Jatketaan kuitenkin tällä linjalla (linjattomuudella), kunnes IJF meille paremman kriteeristön antaa.
SM-viikonlopussa oli todellista kisahuuman tuntua. Katsomot olivat täynnä yleisöä, kannustus oli paikoin oikein äänekästä ja päivät olivat pitkiä. Tuomareiden yhteishenki oli erinomainen ja ruokahuolto eli jaksamisen takaaminen oli järjestetty mallikkaasti. Kilpailun neljä A-tuomarikokelasta: Valtteri Mattsson, Jari Hämäläinen, Eric Pulkka ja Branimir Ilic tuomitsivat lupauksia herättävästi ja läpäisivät A-kokeen. Onnittelut uusille A-tuomareille!
Veli-Matti Karinkanta
Olympiatuomari
