Hollannin Enschedessä järjestettiin 14.-15.12.2024 jokavuotinen sponsoroitu alkutalven kahden turnauksen viikonloppu Twente Open. Suomesta tuomareina kilpailussa toimivat Johanna Rautkuru, Otso Koski ja Maarit Kallio. Lauantaina ohjelmassa oli U17-vuotiaiden karsintakilpailu, jossa judokat keräsivät rankingpisteitä päästäkseen edustamaan Hollantia seuraavana vuonna U18-ikäluokan edustusjoukkueisiin (mm. Eurooppa cupit). Sunnuntaina vuorossa oli kaikille avoin U12-, U15- sekä yli 17-vuotiaiden kilpailu. Sunnuntain kilpailusta ei kerätty rankingpisteitä, vaan kilpailun luonne vastasi enemminkin valtavaa kotisalikisaa.
Lauantain ottelut oteltiin kahdeksalla matolla ja sunnuntaina kymmenellä matolla. Lauantaina ottelijoita oli noin 300 ja sunnuntaina noin 800. Ottelijoita oli 10 eri maasta, vaikkakin suurin osa ottelijoista tuli Hollannista. Myös Saksalla oli iso joukkue mukana kisassa. Lauantaina tuomareita oli joka matolle 4-5, mutta sunnuntaina vain 2-4.
Olennaisimpia eroja
Lauantaina kilpailussa oli käytössä CARE-järjestelmä (videojärjestelmä) sekä radiopuhelimet ja korvanapit, mutta sunnuntain kilpailussa niitä ei käytetty. Hollannin tuomarikomissio on päättänyt, että videotarkastusta käytetään vain karsintakilpailuissa sekä Hollannin mestaruuskilpailuissa. Kaikissa muissa kilpailuissa käytetään kulmatuomareita. Lauantainakin videotarkastuksen merkitys, tiheys ja tarkastuksiin käytetty aika jäi hyvin maltilliseksi Suomeen verrattuna, mikä rauhoitti mukavasti tuomarointia.
Otteluiden kirjanpidon hoitivat toimitsijat käsin, vaikka käytössä oli myös Judoshiain kaltainen järjestelmä pistetauluineen. Kaikkien mattojen hallinnointi, kuulutukset ja muu hallinnointi oli keskitetty erityiseen tekniseen pisteeseen hallissa.
Myös kilpailusäännöissä oli hieman eroavaisuuksia, sillä U15-vuotiaiden säännöissä kuristukset olivat sallittuja, mutta käsilukot eivät. U12-vuotiaiden osalta noudatettiin hyvin samankaltaisia sääntöjä kuin suomalaiset U11-säännöt, mutta ottelut tuomittiin vain yhdellä tuomarilla ilman jatkoaikaa.
Johannan tuomarointipäivät
Käytössä oli CARE-videojärjestelmä sekä radiot ja korvanapit, joista jälkimmäiset olivat itselleni uusi tuttavuus. Opettelua tuli siis jo heti alkuun piuhojen ja radioiden kanssa toimimiseen. Tuomarikokouksessa painotettiin ajan antamista mattotyöskentelyyn, oikea-aikaisia matteja sekä livetuomarointia. Kaikki tämä toteutui ainakin omalla matollani, erikseen ei videoilta näytetty oman tarkastuksemme ja päätöksemme jälkeen kuin yksi ainoa tilanne, tarkkailijan tukemana ottelijan valmentajan tätä pyytäessä. Mistään ei ollut erikseen tarvetta kiistellä tai käydä ylimääräisiä keskusteluita valmentajien, ottelijoiden tai muun yleisön kesken lauantain kuluessa, ja tuomareiden ja toimitsijoiden tila ja työskentely oli hyvin järjestetty ja rauhoitettu tällaisilta interventioilta.
Oma tuomariryhmä koostui lisäkseni kolmesta paikallisesta tuomarista, joista yksi IJF-lätkällinen tuomari. Hänellä, kuten toki muillakin rennoilla, mutta ammattimaisilla ja osaavilla tuomareilla, oli loistava asenne: hänelle ei kuulemma kukaan enää ollut antanut palautetta tai korjauksia sen jälkeen, kun hän oli IJF:n kokeessa käynyt, ja pyysi ”puuttumaan tekemisiin” ja antamaan palautetta. Omalla matollamme meillä oli pääosin miesten alle 66-kiloisten otteluita sekä myöhemmin iltapäivällä naisten alle 44-, alle 57- ja alle 63-kiloisia. Olin keskellä noin parikymmentä ottelua ja loput pöydässä, kun tuomarikierto oli nopeaa 2-3 tuomittavan ottelun periaatteella.
Yksi miesten alle 66-kilon finaaliottelu osui kohdalleni keskellä. Alkupäivän otteluissa oli aika kovakin taso ottelijoiden ollessa voittopuolisesti osaavia musta- ja ruskeavöisiä. Joitain sinisiä ja vihreitä vöitä näkyi joukossa. Ikävästi naisten ottelut eivät olleet kovin kovatasoisia tai hyvää judoa, ja varoituksia niin passiivisuudesta kuin muusta sai niissä jaella enemmän kuin varsinaisia suorituspisteitä. Toki kaikissa painoluokissa niin miesten kuin naisten puolella oli tasoeroja näkyvissä, osa oli huomattavasti taitavampia ja kokeneempia kuin toiset.
Sain lauantaipäivästä kiittävää palautetta toiminnastani, eikä kohdalleni varoituksiin tai tuomioihin kummemmin tullut mitään muutoksia tai korjauksia. Muutama tilanne oli sellainen, etten pystynyt heiton suunnasta johtuen näkemään laskeutumista, ja jouduin tukeutumaan pöytätuomareihin, jotka olivatkin aina hyvin hereillä ja osasivat heti antaa tuen keskelle.
Sunnuntaina olikin eri meininki, kun Hollannissa ei kameroita tai videoita käytetä rankingpistekisoja alemmissa kisoissa. Tämä tarkoitti kulmatuomarointia. Tatameita oli sunnuntain kisassa 10, ja tuomarikaarti pitkälti eri kuin lauantaina, mikä tarkoitti kokoonpanon muuttumista omallekin tatamille. Muutoksia tuomariryhmissä tuli myös lennosta päivän aikana, koska tuomareita oli liian vähän kunnolliseen tauotukseen ja kaikille matoille, joten tekijöitä vaihdettiin kirjaimellisesti lennosta tarpeen vaatiessa. Melko vakiintunut ryhmä kuitenkin koostui lisäkseni kahdesta saksalaisesta ja yhdestä hollantilaisesta tuomarista.
Sunnuntain ikäluokat olivat U12, U13, U15, U17 ja aikuiset. Ottelijoita päivälle oli noin 800. Osassa ikäluokkia oli eri säännöt vähän kuten Suomessa, mm. kata-sankaku oli kokonaan kielletty U15 ja nuoremmissa. Mielenkiintoisesti U15:ssä sai kuristaa, muttei lukottaa. Useimmat junnut eivät kuitenkaan kuristamista osanneet, yksikään ottelu omalla matolla ei tainnut kuristuksella päättyä, mutta matteja kauluksesta leualla jaeltiin sitäkin enemmän. Yhdestä tällaisesta tuli ikävä ippon-häviö ottelijalle, kun meni salamannopeasti antautumaan leualla olleeseen kuristukseen, mutta eipä tätä voitu muuttamaankaan lähteä, koska tosiaan antautui tilanteessa itse.
Ottelijoiden taso oli hyvin vaihteleva, kuten odottaa saattoi. Työskentely oli intensiviistä ja vaati kulmatyöskentelyssä ihan eri tavalla skarppaamista kuin mitä pöytätuomarointi – mielestäni tämä ei ole siis huono asia, vaan nimenomaan koulii olemaan koko ajan hereillä ja muodostamaan jokaisesta tilanteesta mielipiteen, joka täytyy myös osata näyttää.
Päivä oli rikkonainen tuomarityöskentelyn tasalaatuisuuden näkökulmasta. Hollantilaisella tuomarillamme oli hyvin vahvoja eriäviä näkemyksiä ja moni niistä jopa sovellettavien sääntöjen vastaisia. Osassa otteluita näkyi mielestäni selkeä kotiinpäin vetäminen, jota onneksi saatiin jonkin verran muiden tuomarien yhteistyöllä suitsittua. Joidenkin otteluiden laadukkuus matolla menetettiin tässä työskentelytavan haussa, emmekä olleet aina kovin tyytyväisiä tehtyihin ratkaisuihin. Päivä oli haastava otteluiden määrän ja tuomareiden vähyyden vuoksi. Meillä oli otteluita sarjoista U15 pojat alle 55 kg, naiset U15 alle 52 kg ja alle 63 kg sekä miehet alle 81 kg. Kiinnostavaa kyllä, tyttöjen ja naisten ottelut olivat mielestäni keskimäärin lauantaipäivää parempia.
Otteluita keskellä tuli itselleni noin 30, kulmissa tämä kaksinkertaisesti. Toisiksi viimeisellä kierroksella, ennen kuin meidän täytyi lähteä Enschedestä kohti Schipholin lentokenttää, sekosi systeemi keskellä ollessani 20 sekuntia ottelun alusta niin, että taululle ilmestyi aktiiviseen käynnissä olevaan otteluun ilmeisesti edellisen ottelun ottelijoiden nimet, kesken kaiken. Hetki tätä jouduttiin ratkomaan ja lähetettiin ottelijatkin kokonaan pois matolta siksi aikaa, ja laitettiin sitten matsi uudelleen käyntiin, oikeilla ottelijoilla. Kukaan ei ollut tällaista vikaa/häiriötä kokenut aiemmin.
Oma päivä päättyi aikataulusyistä keskelle ja kuin kunniakierrokseen, kuuden minuutin tasaväkisistä tasaväkisimpään Golden Score -otteluun, joka ansiokkaasti lopulta päättyi hienoon ippon-heittoon. Sain taas muutamia hyviä vinkkejä ja muistutuksia kokeilemisen arvoisista toimintatavoista, joita koetankin koko ajan saada tehokkaammin ja enemmän automaatiolla ajettua sisään omaan tuomarointiin. Edelleen passiivisuudesta varoittaminen keskellä ollessa on jostain syystä itselleni hankalaa, hahmotan ottelua paremmin kulmasta/pöydästä tässä suhteessa.
Otson tuomarointipäivät
Kokemus kilpailupäivistä oli itsevarma, keskittynyt ja tyytyväinen. Korjattavaa tai poikkeavaa oli vain marginaalisesti. Olin sen verran onnekas, että kumpanakin päivänä löysin itseni tiimistä, joka oli kaikkea, mitä tiimiltä voi toivoa: osaava, ammattimainen, iloinen, rento, avulias, yhteistyökykyinen, motivoitunut jne. Sellaisessa ympäristössä oli varsin helppoa olla oma itsensä ja toteuttaa sen minkä osaa tuomarina.
En välittänyt lainkaan siitä, mistä ottelusta oli kyse: lohkot, semifinaalit, finaalit. Johdonmukainen linja säilyi alusta loppuun. Mutta siitä välitin, minkälainen kunkin ottelun luonne oli ja miten siihen sopeuduin. Tärkeää oli ottelijoiden tahtotila ja haasteet, millä tasolla he kohtaavat ja mikä rooli heillä oli kohtaamisessaan.
Maaritin tuomarointipäivät
Lauantaina matollani oteltiin aamupäivällä alle 17-vuotiaiden -60 kg:n sarja ja iltapäivällä saman ikäluokan -73 kg:n sarja. Tuomareina matolla toimi itseni lisäksi kaksi hollantilaista ja yksi saksalainen tuomari. Tuomaroimme aina kaksi matsia keskellä, joten tahti oli aika tiivis neljällä tuomarilla. Pääsin siis suhteellisen hyvin vauhtiin aamupäivällä ja vaikutti siltä, että meillä oli erityisesti hollantilaistuomareiden kanssa hyvin samanlainen käsitys tuomaroinnista. Kaikki puhuivat myös hyvää englantia, mikä teki yhteistoiminnan sujuvaksi. Suurin osa ottelijoista oli hollantilaisia, mutta ottelijoita matollamme oli ainakin myös Saksasta ja Bulgariasta. Ottelijoiden taso vaihteli, joten joukkoon mahtui niin hyviä kuin huonojakin otteluita. Aamupäivän painoluokan taso tuntui iltapäivän painoluokan tasoa hieman paremmalta. Osa otteluista oli hyvin sekavia, mikä johtui ehkä siitä, että ottelijat keräsivät kisoista pisteitä U18-edustuspaikkoja varten, joten intoa, tahtoa ja yrityksiä otteluissa riitti, vaikka taitotaso jäikin välillä vajaaksi. Otteluiden sekavuus sekoitti välillä omaa keskittymistäni ja erityisesti passiivisuuden seuraaminen tuntui päivän aikana haastavalta.
Satuin saamaan molempien ikäluokkien finaalit tuomittavaksi ja -60 kg:n sarjassa oli helppo tuomita bulgarialainen ottelija nopealla ipponilla voittajaksi. -73 kg:n hollantilaisfinaali ratkesi lopulta kolmeen shidoon: ensin molemmille shidot otteen välttelystä ja sitten häviäjälle kaksi passiivisuusvaroitusta. Finaalin jälkeen sain paikalliselta kv-tuomarilta palautetta, että finaali oli surkea, mutta tuomarointi sentään hyvää.
Sunnuntaina omalla matollani käytiin pääasiassa alle 15-vuotiaiden -60 kg:n sarjaa sekä alle 15-vuotiaiden tyttöjen -57 kg:n sarjaa. Aivan lopuksi matolle tuli tuomittavaksi myös alle 12-vuotiaiden otteluita. Omalla matollani tuomareita oli sunnuntaina vain kolme, joten käytännössä tuomaroin koko päivän lounastaukoa ja lyhyitä lepoaikojen takia pidettyjä taukoja lukuun ottamatta. Minun lisäkseni matolla oli kaksi hollantilaistuomaria, joista toinen oli kokenut kv-tuomari Harald van Mulukom. Päivän parissa ensimmäisessä ottelussa oli pientä haparointia, mutta sitten käskin itseäni keskittymään kunnolla ja ottelut alkoivat rullaamaan. Yhteistyö kulmatuomarityylilläkin sujui hyvin, vaikka siitä ei viime vuosilta olekaan kauheasti kokemusta. Sain päivän lopuksi Haraldilta hyvää palautetta, ja hän kehui minua erittäin hyväksi tuomariksi. Ilmeisesti hän oli tyytyväinen erityisesti tapaani tulkita ottelun kulkua.
Päivän ainoa poikkeuksellinen tilanne kohdalleni sattui alle 12-vuotiaiden tyttöjen ottelussa, jossa sininen ottelija heitti waza-arin arvoisesti aivan otteluajan lopussa ja otti suoraan sidonnan. Olin yksin tatamilla, koska alle 12-vuotiaiden ottelut tuomittiin vain yhdellä tuomarilla. Olin hieman epävarma, ehtikö sidonta tulla päälle vielä otteluajan aikana, mutta päätin antaa sidonnan jatkua. Valkoisen ottelijan valmentaja alkoi huutaa kovaa takanani hollanniksi, mutta kuvittelin hänen huutavan matsin olevan lopussa. En hänen huudoltaan heti kuullut, että valkoinen ottelija itki sidonnassa ja vasta hetken päästä parempaan kohtaan siirryttyäni huomasin tytön taputtavan ja julistin ipponin. Ilmeisesti hän oli loukannut tilanteessa rannettaan. Keskittymiseni oli mennyt liikaa huutavaan valmentajaan, ja koska ajattelin hänen huutavan aivan eri asiasta, en heti huomannut loukkaantumista. Valmentaja suuttui tilanteesta lopulta niin kovasti, että hollantilaistuomarit joutuivat rauhoittelemaan häntä sekä poistamaan hänet lopulta kisapaikalta kokonaan. Harmitti, että hyvän päivän loppuvaiheille tapahtui tällainen episodi.
Johanna Rautkuru, B-tuomari
Otso Koski ja Maarit Kallio, A-tuomarit
