Matkalle lähdettiin Turun kautta, ja Tukholman päässä lauttarannassa odotti lauantaiaamuna klo 6.35 Marko Ahola, toinen kilpailun päätuomareista. Vakiohalli oli remontissa, joten kisat pidettiin poikkeuksellisesti pienemmässä Hjorthagshallenissa. Kolmella tatamilla oli 280 ottelijaa, joista noin 200 Ruotsista, 60 Suomesta ja loput muista maista.

Tuomaripalaveri alkoi klo 8.15. Paikallisia tuomareita kannustettiin puhumaan englantia, jotta hekin voivat treenata lajitermejä englanniksi omia kv-kisojaan varten. Olimme kaikki suomalaiset eri matoilla, joten jokaisella matolla päästiin harjoittelemaan judoenglantia.

Tuomaripalaverin sääntöosuuden Marko Ahola avasi toteamalla, että olympialaisten päätyttyä voidaan siirtyä mediaystävällisestä tuomaroinnista takaisin normaalien ottelusääntöjen noudattamiseen. Oikea-aikainen mate ja aikaa otella matossa toistuivat, kuten kotimaisissakin kisoissa. Ahola muistutti myös oikeasta sijoittumisesta, follow the action!

Palaverissa kerrottiin, että Ruotsissa U15-ikäluokassa sankaku-pihdeissä jalkojen, pelkkien nilkkojenkin, ristiminen kiinni newazassa johtaa suoraan mateen. Sankaku-gatamea ei siis anneta U15-sarjassa tehdä.

Toinen vastaava tuomari, Björn Nyberg, muistutti ryhmätyön tärkeydestä ja toisaalta tuomaritoiminnan inhimillisyydestä: jos tekee noin tuhat päätöstä päivässä, virheitäkin tulee, mutta ryhmätyöllä niistäkin selvitään. Ennen kisaa Nyberg arvioi, että tulossa on sekä hyviä että huonoja matseja. Kisa alkoi klo 9 U15- ja U21-sarjoilla, iltapäivällä ottelivat U18 ja aikuiset. Arvio matseista ei toteutunutkaan: ennen lähtöä kuulimme, että olimme tuomaroineet paikallisten mukaan varsin hyvätasoisessa kisassa. Liekö syynä se, että Tara Babulfath sai Pariisissa ruotsalaisen judon ensimmäisen olympiamitalin pronssimatsista?

Valtterin matto:
Matollani mattovastaavana oli kokenut A-tuomari (6. dan), jonka kipparoimana matto saatiin suoraan hyvään vauhtiin. Yhteinen tuomarointilinja löytyi luontevasti ja silmäpeli lähti heti toimimaan. Pääsin kokeilemaan ensimmäistä kertaa CARE-videolaitteistoa, ja yhden klikkauksen edellisen tilanteen palautus tuntui luontevalta käyttää verrattuna Suomen versioon. Myös korvanapit olivat käytössä, joten tunnelma oli kuin isommassakin kisassa. Paikallisten tuomarien mielestä kisan taso oli paras siihen asti, tältä tuntui myös itsestä. U15-ikäluokassa oli vielä isompaa hajontaa ottelijoiden kokemuksessa, mutta U18 ja U21 olivat oikein taitavaa tekemistä.

Palautetta omasta tekemisestä sai päivän aikana riittävästi, ja se oli hyvinkin positiivista. Kuulemma olemukseni oli rauhallinen ja näytin oman mielipiteeni ensin vilkuilematta heti pöydän suuntaan. Pöytätuomarithan saivat halutessaan minuun yhteyden myös korvanapin kautta, vaikken olisi lainkaan katsonut sinne päin.

Läksiäislahjaksi sain lämpimät kiitokset kisapäivästä ja kutsun uudestaan Ruotsiin tuomaroimaan. Oikein mainio avaus syksyn kilpailukaudelle.

Huldan matto:
Matollani vastaavana tuomarina toimi puolet kilpailusta Björn ja toisen puolikkaan Marko. Molemmilla heistä on IJF-A-lisenssit. Kierto lähti hyvin käyntiin, ja pääsin kokeilemaan ensimmäistä kertaa korvanappeja, jotka olivat mielestäni melko käteviä, sillä niiden avulla pystyi kommunikoimaan tilanteissa, joissa olisi ollut vaikea tarkkailla pöytää. CARE-videolaitteistoa olin jo käyttänyt Belgiassa, mutta koska Belgian reissusta oli jo jonkin verran aikaa, piti vähän muistella, kuinka se toimii. CARE-videosysteemi oli myös minun mielestäni kätevä ja helppo. Pieniä korjauksia tuli joidenkin matsien jälkeen, mutta mitään suurempia virheitä ei käynyt. Korjaukset tulivat minulle hyödyllisiksi, sillä joitakin niistä en ollut itse ollenkaan huomannut. Palaute oli myös hyvää tsemppausta matsien jälkeen. Reissu oli oikein onnistunut, ja olisi kiva lähteä joskus uudestaan.

Hannen matto:
Mattojen vastaavat saivat itse määritellä tuomarikierron ja järjestyksen, meidän matolla se oli muotoa 15 minuuttia pöydässä + 15 minuuttia matolla + 15 minuuttia pöydässä. Matolla oli viisi tuomaria, joten taukoa oli 30 minuuttia ennen kuin kierto alkoi uudestaan. Ensimmäinen varttitunti tatamilla oli sekoitus rutiinia ja kevyttä sekoilua. Korvanappi ja englanniksi tuomarointi varmaankin sotkivat hieman pakkaa, yhdessä tilanteessa katsoin vöiden värit väärin ja aloin huitoa wazari-awasete-ipponia, kun toinen ottelija vasta tasoitti wazarilla. Pieni jännitys näkyi myös siinä, että en riittävästi mennyt mukaan tilanteisiin, mistä Marko ystävällisesti muistutti. Toinen ruotsalaiskollega virnisti, että ensimmäinen kierros on aina hankalin. Seuraavilla kierroksilla pääsin rutiiniin ja varmuuteen paremmin kiinni, eikä korvanappikaan tuntunut enää oudolta. Oli ilo huomata, että kilpailijat olivat todellakin tulleet ottelemaan: he kävivät vauhdikasta otetaistelua ja uskalsivat tehdä heittoyrityksiä. Passiivisuusvaroituksia tai tassuhippashidoja ei tarvinnut jakaa kovinkaan montaa. Myös valmentajat olivat innoissaan. Kisan vastaavat tuomarit kävivätkin aamupäivällä itse muistuttamassa muutamia valmentajia, että koutsit saavat huutaa ohjeitaan vain maten ja hajimen välissä.

Muutoin tuomarointi oli samanlaista kuin Suomessakin: pöydässä pidettiin yllä pientä puhetta tilanteista ja mattotuomari oli tiiviisti katsekontaktissa pöydän kanssa. Videotarkastuksia olisi joskus voinut ratkaista nopeamminkin, mutta eteen osui hyvin kiperiäkin tilanteita, kun tutkittiin kuka vie vai viekö kukaan. Pistepöytä oli enimmäkseen hyvin mukana, tosin kerran jouduin osaekomia laskemaan itse kellosta, kun sidontakello ei lähtenytkään käyntiin. Myös avustavat tuomarit seurasivat ajan kulua, joten tilanteessa ei ollut mitään epäselvää. Ensimmäinen kansainvälinen kisa oli ehdottomasti hyvä kokemus!

Hallin lämpötila nousi päivän kuluessa koko ajan ja sisäilma tuntui aika paksulta. Onneksi tauolla ehti hyvin käydä ulkona virkistymässä. Tuomareille oli koko ajan tarjolla kahvia, teetä, limsaa ja kivennäisvettä. Lounaaksi saimme isot wrapit ja hieman myöhemmin oli tarjolla kookospalloja, punssirullia ja vadelmaleivoksia.

45 minuutin tuomarointikierroksia ehti olla päivän aikana yhteensä seitsemän. Saimme kyydin takaisin satamaan klo 18 jälkeen, joten ehdimme mainiosti klo 20 lähtevään laivaan. Kisat vielä jatkuivat, joten paikalliset tuomarit jäivät urakoimaan ne loppuun.

Tämäkin päivä oli osoitus siitä, että judo todellakin on “more than sport”. Se on yhteisöllisyyttä ja sitä, että tuntemattomaankin porukkaan on vaivatonta mennä mukaan, koska lajikulttuuri, säännöt ja japanilaiset termit ovat kaikille samat. Kiitos Markolle ja Björnille palautteesta, kyydistä ja järjestelyistä!

Valtteri Mattsson, B-tuomari
Hulda Kulhia, C-tuomari
Hanne Kinnunen, B-tuomari