33. olympialaiset pidettiin tänä vuonna Pariisissa. Kisoihin oli nimetty 16 tuomaria: Raul Camazo (Esp), Ioana Babiuc (Rou), Lubomir Petr (Aus), Vladimer Nutsubitze (Geo), Jean Caude Djimbi (Gab), Akiko Amano (Jpn), Vjatseslav Pereteiko (Uzb), Roberta Chyrlia (Ita), Ofer Ben Zvi (Isr), Mathieu Battaille (Fra), Mariano Dos Santos (Bra), Orlando Cruz Crus (Dom), Elisabeth Gonzales (Mex), Guangyue Zhang (Chn), Balaz Gostonyi (Hun) ja allekirjoittanut (Fin). Tuomareiden apuna olivat tuomaritarkkailijat Jevgeny Rakhlin, Manuel Cortes (Esp), Bukhbat Mashbat (Mgl), Carlo Knoester (Aus) ja tuomaripäälliköt Daniel Lascau (Rou), Armen Bagdasarov (Uzb) ja Ki-Young Jeon (Kor).

Päivän kulku

Yksilökilpailut oteltiin seitsemänä ensimmäisenä päivänä, yksi miesten ja yksi naisten painoluokka päivässä. Joukkuekilpailu oteltiin kilpailun kahdeksantena päivänä. Kilpailu pidettiin väliaikaisella Champ de Mars -areenalla, jonne mahtui noin 8400 katsojaa. Liput olivat loppuunmyydyt jokaisena päivänä. Alkuottelut alkoivat kymmeneltä ja finaalit neljältä, paitsi viimeisenä päivänä, jolloin ottelut alkoivat klo 8.00. Päivä oli ohi noin seitsemän aikaan illalla.

Omalla kohdallani jokainen päivä rullasi aikalailla samaan tapaan eli herätys seiskalta, lyhyt aamujumppa tms. kevyt liikunnallinen aktiviteetti, aamupala ja hieman ennen ysiä lähdettiin 1,5 km kävelylle kisapaikalle. Hotelli oli hyvä ja kuten mainittu, se oli lähellä kisahallia, joten sieltä pääsi kätevästi kävellen kisapaikalle. Täten ei tarvinnut käyttää järjestäjien kukonlaulun aikaan lähtenyttä kisakuljetusta.

Tuomarivirheistä rangaistiin finaaliblokista pudottamalla

Alkuotteluiden määrä jäi tosi vähäiseksi ollen kahdesta kolmeen. Mikäli alkuotteluissa tuli yksikin virhe, eli tarkkailijoiden puuttuminen tilanteeseen, oli vaarassa tippua jatko-otteluista. Käytännössä kahdella pistemuutoksella tippui pois finaaliblokista. Mutta eihän se hyvä ole, jos näinkin vähäisissä otteluissa tapahtuu suhteellisesti noin paljon muutoksia. Toki, joskus tilanteet ovat niin kinkkisiä, että niissä voi päättää tuomion ihan suuntaan, jos toiseenkin. Ja näiden tilanteiden ratkaisu riippuu ihan tuomaritarkkailijan halusta hyväksyä tai muutattaa tuomio. Täten tarkkailijoilla oli paljon pelissä tuomareiden finaaliblokkiin pääsyn suhteen. Alkuotteluiden ja finaalien välissä käytiin asiallisella kisalounaalla ja päästiin katsomaan halutessamme lyhyeksi toviksi rantalentopalloa, sen areena kun oli samassa pihapiirissä. Finaaliblokissa oli yleensä tarjolla yksi tai kaksi ottelua. Mikäli semifinaali tai keräilyiden finaali meni hyvin, saattoi päästä mitaliotteluihin.

Tuomariurani huipennus

Saavutin tavoitteeni kisojen ja tuomariurani suhteen, sillä sain tuomita olympialaisten kultaottelussa. Olin tuomarina joukkueiden Jpn-Fra kultaottelun kolmannessa ja neljännessä ottelussa. Kolmas ottelu oli Japanin Tatsuru Saiton ja Ranskan Teddy Rinerin välinen taisto, joka ratkesi vasta jatkoajalla Rinerin komeaan heittoon. Sen tuomarointi meni minusta hyvin ja pystyin nauttimaan tilanteesta. Ottelussa olisi ollut paikkoja antaa japanilaiselle kolmas varoitus, mutta matsin annettiin jatkua. Finaalin toisen ottelun N-57 kg tuomarointiin en ole tyytyväinen, sillä jätin heittopisteen antamatta ja annoin päätöksen siitä tarkkailijoille. Tilanne oli sellainen, että japanilainen teki tomoe-nagea, jonka ranskalainen blokkasi, tumppasi vastustajansa mattoon, josta japanilainen sai sitten kipattua ranskalaisen tomoella selälleen. Ranskalaisen tumppaus oli sellainen, josta joskus annetaan heittopiste ja joskus hansokumake, joten en uskaltanut alkaa mitään muuta kuin maten julistamaan. Muutaman tv-merkin jälkeen sain sitten käskyn julistaa tilanteesta ipponin japanilaiselle.

Muita mitaliotteluita ja epävarmuutta suoritusten julistamisessa

Yksilökilpailussa tie mitaliotteluihin avautui kolme kertaa, joissa tuomitsin kolme pronssiottelua: N-52 Hun-Fra, M-73 Ita-Mda ja N-78 Jpn-Por. Semifinaaleihin pääsin viisi kertaa ja kaksi kertaa olin ulkona loppuotteluista. En ole hirveän tyytyväinen tuomarointiini heittojen pisteytyksen suhteen, sillä sorruin muutaman kerran arkuuteen ”tuo saattais olla waza-ari” tilanteissa. Jos olisin ollut niissä rohkeampi ja julistanut waza-arin, olisi tilanne finaaliblokkiosallistumisten suhteen olla vielä parempi. Kerran sitten tästä viisastuneena julistin hullun rohkeana (M-90 Geo-Esp) semifinaalissa kahdesta tilanteesta waza-arit ja jouduin ne sitten perumaan. Sinä päivänä ei ollut asiaa mitaliotteluihin.

Hyvääkin löytyi

Osaan olla kuitenkin tyytyväinen varoituslinjaani, sillä sen suhteen ei juuri muutoksia tullut. En myöskään komentanut hätäisiä mateja, enkä siten keskeyttänyt tilanteita, jotka olisivat saattaneet johtaa pistesuorituksiin, toisin kuin muutamilla kollegoillani oli tapana erityisesti mattojudon suhteen tehdä. Voin myös sanoa, että vaikka waza-arien väärät julistamiset tai julistamattomuudet ovat näkyvimpiä tuomarin virheitä, ovat ne silti varsinkin varsinaisella otteluajalla vaikutuksiltaan vähäisimpiä, jos ne korjataan kuitenkin heti oikeiksi. Tilanne on jo tapahtunut ja ottelija jatkaa kuitenkin otteluaan, eikä mitään ole menetetty tai estetty.

Yleisö oli ennenkokemattomalla tavalla mukana otteluissa

Kisojen tunnelma oli fantastinen. Olympiayleisö, joista suurin osa oli ranskalaisia, arvosti hyviä suorituksia ja antoi myös hävinneille aplodit. Tämä oli todella hienoa, sillä eihän ilman häviäjää olisi voittajaakaan. Hävinnyt siis ikään kuin uhraa itsensä toisen puolesta. Mikä sen jalompaa on ja se todellakin ansaitsee kunniaa. Ranskalaisen ottelijan esille tullessa hallin katto oli vaarassa lentää taivaalle huutomyrskyn seurauksena, ja voitossa myös katon lisäksi hallin seinät tärisivät. Voin sanoa, että Tokion olympialaiset olivat hieno tapahtuma, mutta eivät ne vedä mitenkään vertoja tälle kokemukselle. Aktiivinen yleisö toi todellakin lisäbuustia tunnelmaan. Olen hyvin onnellinen, että sain tuomariurallani kokea todellista olympiahuumaa, koska tosiaan Tokiossa sitä ei näin jälkikäteen arvioituna Pariisiin verrattuna ollut.

Tapaus Garrigos-Nagayama

Kisojen kohauttavin tapaus sattui M-60kg puolivälierässä ottelussa Fransisco Garrigos (Esp) vs. Ryuju Nagayama (Jpn). Siinä mattotuomari keskeytti kuritustilanteen matella, mutta Garrigos jatkoi kuristamista muutaman sekunnin ajan mate-komennoista huolimatta. Kuristus tehosi ja japanilainen valahti tajuttomaksi. Tällöin mattotuomari julisti japanilaisen tajuttomuuden takia Garrigosille ipponin, joka jäi voimaan. Tämän seurauksena Nagayama jäi matolle tulosta toviksi protestoimaan ja Japanin delegaatio aloitti ihan aiheesta valituskierteensä.

Millaisia vaihtoehtoja olisi sääntöjen mukaan tilanteessa ollut? 1) Mattotuomari olisi puuttunut tiukemmin Garrigosin kuristamiseen, esim. mennyt väliin fyysisesti, vaikkei tuomari saa koskea ottelijaan ja keskeyttänyt kuristuksen voimalla. 2) Mikäli ottelija ei noudata tuomarin ohjetta eli toimii judohengen vastaisesti, voidaan ottelija hylätä. 3) Mattotuomari olisi voinut jättää ipponin julistamatta ja pyytänyt videotarkistusta. 4)  Mattotuomari olisi näyttänyt ipponinsa jälkeen videotarkastusmerkkiä ja tilanne olisi arvioitu uudelleen. Ippon olisi voitu perua ja ottelua jatkettu sillä perusteella, että suoritus tapahtui maten jälkeen ja että mate-komento vaikutti uken kamppailemiseen. Tässä tapauksessa näin eittämättä kävi. Tämä on aika yleinen ratkaisumenetelmä vastaavissa tapauksissa.

Miksi mattotuomari sitten komensi maten? Sääntöjen mukaan mattotuomarin on komennettava mate, mikäli mattotilanne ei edisty.  Näin tuomari nyt tilanteen tulkitsi. Toisaalta taas tuomari saattoi keskeyttää tilanteen liian aikaisella matella ja espanjalainen olisi menettänyt saavuttamansa edun. Tuomaripalaverissa meille sanottiin tilanteen ratkaisun syyn olleen juuri tämän, eli mattotuomari komensi maten liian aikaisin.

Tapaus Abe-Gaba joukkuekilpailun finaalissa

Joukkuefinaalin Japani-Ranskan ottelun lopputuloksen kannalta käänteentekevä viides ottelu M-73 kg Hifumi Abe (Jpn)-Joan Benjamin Gaba (Fra) herätti myös keskustelua. Ranskalaiselle ei nimittäin annettu ottelun loppupuolella Aben hyökkäysylivoimasta (7 hyökkäystä vs. nolla hyökkäystä) huolimatta kolmatta passiivisuusvaroitusta. Kaksi ensimmäistä passiivisuus-shidoa annettiin tiukalla tahdilla, mutta linja muuttui kesken ottelun, eikä kolmatta varoitusta haluttu antaa. Täten monet kokivat joukkuefinaalin lopputuloksen olleen väärä, sillä Aben voitolla Japani olisi sinetöinyt joukkueiden olympiakullan itselleen.

Varoituslinjasta

Kisan tuomarilinja oli ottelijoille ja valmentajille varmasti haastava, koska varoituslinja tuntui muuttuvan ottelusta toiseen. Toisissa otteluissa noudatettiin IJF:n Judo World Tourin tiukkaa valehyökkäys-, otteen rikkomis- ja passiivisuus- (45 sekuntia/kolme tehokasta hyökkäystä) linjaa ja toisissa mentiin minuuttikaupalla ”tapahtui mitä tahansa, niin ottelu lopetetaan ainoastaan suorituspisteeseen” linjalla. Yleensä olympialaisissa ollaan tuomaroitu japanilaisten arvostamalla ja suosimalla ”suoritusta haetaan” tyylillä. Omien sanojensa mukaisesti tuomaripäällikkö Daniel Lascau sai henkilökohtaisesti pelkästään Garrigos-Nagayama ottelusta satoja viestejä. Uskon, että hän ajatteli tässä Abe-Gaba ottelussa, että annetaan japanilaisille sitten sitä mitä he haluavat eli haetaan suorituspistettä hyökkäyksien lukumäärästä huolimatta. Tällä kertaa Gaba oli kuitenkin etevämpi ja kippasi omaa sarjaansa alemman painoluokan olympiavoittaja Aben pitkän jatkoaikaottelun jälkeen waza-arin arvoisesti nurin.

Tapaus Tushisvili-Riner

Nämä olympialaiset eivät jättäneet ketään kylmäksi, eivätkä ainakaan georgialaiskolossi Guram Tushisvilia (M+100 kg). M+100 kg sarjan neljännesfinaali käytiin nimittäin kahden judotitaanin eli hänen ja Ranskan Teddy Rinerin välillä. Ottelu oli tiukka ja näytti siltä, että Tushisvili jopa dominoi ottelua siihen saakka, kunnes Riner onnistui kumoamaan tämän Tani-otoshilla ipponin arvoisesti selälleen. Rinerin tuuletus oli hyvän maun rajoilla, sillä toisten mielestä hän halvensi hävinnyttä vastustajaansa seisomalla tämän päällä ja näyttämällä tälle kieltä. Tushisvili tulistui tästä, kaatoi Rinerin mattoon ja läpsäisi tätä naamalle. Judohengen vastaisesta teosta ipponilla häviö muuttuikin sitten diskaukseksi ja Tushisvilin matka mitaliotteluihin päättyi siihen. Kuten sanottu, judossa kunnioitetaan hävinnyttä, mutta Tushisvilin ja Rinerin ottelun loppukohtaamisen taustalla on paljon muuta. Tushisvili tiedetään nimittäin esim. treenileireiltä ylimielisestä, haastavasta ja aggressiivisesta käytöksestään. Ilmeisesti Rinerin kunnioitus vastustajaansa kohtaan oli karissut aikoja sitten tällaisen syyn takia. Kamppailussa hävinnyt ja nöyryytetty georgialainen ei pystynyt sulattamaan vastustajansa ”voitontanssia” ja hänellä kiehahti pahasti yli. Mahdollinen judon kilpailukielto ei judouransa lopettavaa georgialaista välttämättä juuri hetkauta, sillä nyt hän voi osallistua vapaasti toiseen intohimolajiinsa eli samboon, jossa hän saa edelleen vastustajiaan kurmuuttaa.

Tapaus Kotsoiev-Sulamanidze

M-100 kg loppuottelussa ottelivat Zelim Kotsoiev (Aze) ja Ilia Sulamnidze (Geo). Georgialainen hallitsi ottelua tehokkailla hyökkäyksillään ja waza-arillaan. Vielä puoli minuuttia ennen ottelun loppua näytti georgialainen vievän kultamitalin azeri-maailmanmestarin nokan edestä. Viimeisellä puolella minuutilla kaksi shidoa kuitenkin metsästänyt georgialainen teki ensin erittäin huonon sumi-gaeshin. Mattotuomari pysäytti tilanteen ja kysyi neuvoa pöytätuomareilta. Nämä kehottivat jatkamaan ottelua ilman varoitusta. Hazimen jälkeen georgialainen uusi tekonsa ja tuomareilla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin julistaa wazarilla johtaneelle ottelijalle kolmas varoitus, jolloin varma voittaja menetti kultansa ja koko ottelussa alakynnessä ollut azeri aloitti Hannu Hanhena voitonjuhlansa. Tästäkin ottelusta voidaan sanoa, että jos shidoja olisi annettu IJF Judo World Tourin tyyliin, niin azeri olisi saattanut lentää ulos kolmella varoituksella aiemmin.

Kohta viedään viimeistä

Vuonna 2015 alkanut International Judo World Tour tuomarin urani loppuu pian. IJF kutsuu uransa lopettavat tuomarit vielä jäähyväiskilpailuun. Minulla se on Tajikistanissa lokakuussa pidettävä nuorten MM-kilpailu, jossa annetaan ”mitali” rintaan ja kiitetään tehdystä työstä. Silloin on aika jättää jäähyväiset IJF:n hienolle judoperheelle, keskittyä tuomarilupausten auttamiseen ja kaikkeen muuhun judoon liittyvään tekemiseen.

Veli-Matti Karinkanta
judon olympiatuomari
Tokio 2020 ja Pariisi 2024