Tausta
Teemu Polo muutti vuonna 2022 Belgiaan Brysseliin, ja pääsi jatkamaan judotuomarointia myös Belgiassa, ensin suomalaisella tuomarilisenssillä, myöhemmin belgialaisella. Tähän mennessä Teemulle on kertynyt Belgiasta (ja Ranskasta) 17 tuomarointipäivää, joten hänelle on kertynyt kokemusta paikallisista toimintatavoista.

Teemu on myös Etelä-Suomen judo ry:n hallituksessa, ja siellä on päätetty tukea mm. alueen aloittavia tuomareita ensimmäisten kansainvälisten kokemusten saamisessa. Kun Etelän tuomarit -whatsapp-ryhmässä oli keskustelua vierailusta Tallinnan kilpailuun, hän päätti kysyä kiinnostusta tulla Belgiaan vierailulle. Kiinnostusta oli, joten Teemu Polo tiedusteli paikalliselta tuomarikomissiolta mahdollisuutta vierailulle, ja niin vierailu lähti muodostumaan.

Kilpailuissa oteltiin lauantaina 20.4.2024 sarjat U11, U15, joukkueet ja sunnuntaina 21.4.2024 sarjat U13 ja U18.

Maaritin kommentit kilpailusta:
Kilpailu oli mielenkiintoinen kokemus, sillä kisassa oli paljon eri-ikäisiä osanottajia aivan pienistä muksuista harrastelijatason aikuisiin, joten tuomaroimaan pääsi paljon. Oli myös hauska päästä seuraamaan paikallisten tuomarien työskentelyä sekä tekemään yhteistyötä heidän kanssaan. Vaikka kisapäivät venyivätkin pitkiksi, lauantaina kisapäivän pituus taisi olla noin 12 tuntia, pidin belgialaistuomareiden kiireettömästä asenteesta erityisesti lepoaikojen suhteen. Päivään mahtui useampikin kymmenen minuutin lepoaika, mutta tuomarit eivät alkaneet kiirehtiä ottelijoita matolle, vaan ottelijoiden lepoaikaa kunnioitettiin ja ottelut aloitettiin vasta lepoajan päätyttyä.

Tämä olisi mielestäni hyvä toimintatapa myös Suomessa, etteivät tuomarit lähde muun yleisön edessä kyselemään ottelijalta, jättäisikö hän lepoaikansa käyttämättä, jolloin paine lepoajan pitämättömyyteen voi nousta, vaan urheilijalle lähtökohtaisesti annettaisiin oikeus pitää lepoaikansa. Sunnuntaina omalla matollani pistetaulun kanssa oli heti aamusta ongelmia, joten otteluita ei ensin saatu ollenkaan käyntiin. Tästäkään kukaan ei stressaantunut liikaa, vaan odoteltiin aivan rauhassa ongelman ratkeamista.

Johannan kommentit:
Kisaan ei ilmeisesti ollut ennakkoilmoittautumista, vaan ilmoittautuminen tehtiin paikan päällä, ja siksi lauantain kisapäivä venähti hyvinkin lähes yhdeksään saakka illalla. Sarjojen ja otteluiden kirjanpito hoidettiin käsin paperilla ja kynällä, ja tästä sekä otteluseurannasta huolehti kussakin pöydässä paikallisen järjestelmän mukaisesti koulutetut ja asianmukaisella rintalätkällä tuomareiden tapaan pukuun sonnustautuneet toimitsijat. Pöydän taakse ei siis kenellä tahansa ollut asiaa. Tällaisen ryhmän kanssa työskentely oli helppoa ja luotettavaa, ja jotain saman tyyppistä voisi hyvin ajatella meillekin.

Otteluajan seurannassa oli sähköinen järjestelmä ja videokuvaus myös otteluissa. Suomesta tuttuun tapaan käytettiin ottelumonitoria, josta myös yleisö näki meneillään olevan sarjan, ottelun ja ajan. Muun muassa U11- ja U13-sarjoissa on Belgiassa omat säännöt, jotka osin poikkeavat suomalaisista lasten ja nuorten säännöistä koskien esimerkiksi sitä, miltä alueelta ottelija saa ottaa judogista otetta. Esimerkiksi kaulusotteessa ei nuoremmilla ollut lainkaan asiaa rintakehän korkeutta ylemmäs/pidemmälle otteen kanssa. Lisäksi Suomen tapaan tiettyjä tekniikoita ei saa tehdä lainkaan. Ensimmäinen shido ei ole varoitus, vaan selitys ja ohjaus oikeaan toimintaan. Nuorimpien ottelut ja tuomarointi keskittyy ohjaamiseen ja opettamiseen, ja toimitaan pelkällä mattotuomarilla, joka myös yksin hantei-hengessä päättää ottelun voittajan suorituksettomissakin otteluissa – kinsojen kirjaaminen mielessään ylös on siis ensiarvoisen tärkeää ja oli myös päivän venyessä välillä todella haastavaa tsempata tämän kanssa. Eroja näissä sarjoissa oli myös siinä, että jokainen ottelija sai sarjan päätyttyä mitalin, jotka jakoi omalla ottelumatolla joku tuomareista.

Tuomareiden taustat olivat moninaiset, eikä kaikkien kanssa yhteistä kieltä löytynyt, kun ranskaa tai englantia eivät kaikki myöskään puhuneet. Tuomareita, niin IJF- kuin kansallisia, oli runsaasti Belgian lisäksi ulkomailta, muun muassa Hollannista ja Tanskasta. Kielten kirjosta löytyikin siis ranskan ja englannin lisäksi esimerkiksi italiaa ja hollantia, sekä tietenkin elekieltä. Ottelualueita oli kuusi, paikallisten mukaan pienet kisat kuitenkin. Näistä viidellä oli kullakin ottelualueella sijoitettuna yksi suomalaisista, Teemu suomalaiseksi laskien 🙂 paitsi tauko- ja muissa poikkeustilanteissa, joissa oman maton kierto syystä tai toisesta meni sekaisin. Hyvin kuitenkin selviydyttiin, vaikka sunnuntaina väsytti todella paljon lauantaipäivän venyttyä 12 tuntiin otteluareenalla, alla vielä perjantain matkaaminen ja iltainen pika-sightseeing ja ruokailu Brysselissä.

Alin ja Huldan kommentit:
Saimme paikat samalle edulliselle Air Balticin lennoille kuin Maarit ja Johanna, joten yhteydenpito tuttujen tuomarien kanssa alkoi jo lentokentältä. Me olimme varanneet hotellihuoneet aivan EU-komission vierestä suhteellisen edullisesti ja hintaan kuului kuljetus lentokentältä.

Lauantain tuomaribriiffi oli 8:30 ja sinne matkattiin Teemun vuokra-autolla yhdessä. Briiffi oli pitkänä versiona ranskaksi ja lyhyt versio englanniksi. Huldan ranskan taito oli tarpeen. Heti alkuun tarjottiin korvamonitoria, mutta jäi epäselväksi kuka sinne olisi ollut oikeutettu ohjeistamaan mattotuomaria. Asia ratkesi sillä, että korvamonitoreissa oli jotain vikaa, eikä niitä käytettykään. Muutenkaan mattotuomaria ei oikaistu kuin harvoissa tapauksissa, ainakaan Alin matolla. Tuomareiden joukossa oli ilmeisesti varsin nuorilta vaikuttaneita kokelaita, sillä he olivat ilman tuomarilätkää. Toimitsijaruoka oli loistavaa, samoin kahvitarjoilut. Tuomaripöydällä selvisi englannilla ja eleitä näyttämällä. Koska päivä oli pitkä, tuli juotua kahveja pullineen jonkin verran, sillä vasta kisapäivän päätyttyä olisi ollut ruokaa tarjolla. Otteluiden päätyttyä klo 21 jälkeen otimme Huldan kanssa parit kebab-vartaat käteen matkaevääksi ja lähdimme juna-asemalle, seisakkeelle oli noin vartin kävely kisapaikalta. Sunnuntaina tulimme junalla Wavreen. Hulda pystyi käymään keskusteluita paikallisten virkailijoiden ja tuomarien kanssa ranskaksi, mikä saattoi johtaa heidän Huldalle esittämään kutsuun tulla syksylläkin tuomaroimaan. Kaikenlaiset kohtaamiset kisapaikalla olivat erittäin ystävällisiä ja huumoriakin oli ilmassa.

Palaute paikallisilta tuomareilta oli erinomaista, ja tämä vierailu innosti myös paikallisia tuomareita vastavierailulle Suomeen. Toivottavasti vierailu onnistuu myös toisinpäin.

Paikallinen tv-tuotanto koosti kisasta ranskankielisen uutisklipin, jossa näkyy myös suomalaisten tuomarointia.

Delegaatio:
Johanna Rautkuru (Classe C Arbitre Finlandais)
Maarit Kallio (Classe A Arbitre Finlandais)
Hulda Kulhia (Classe C Arbitre Finlandais)
Ali Kulhia (Classe B Arbitre Finlandais)