Matka Lundiin Etelä-Ruotsiin käynnistyi osaltani työpäivän jälkeen perjantaina lennolla Kööpenhaminaan ja sieltä suoraan kentältä junalla Lundiin Ruotsin puolelle. Helppoa reissaamista, kuten junalta hotellin suuntaan bussilla – millä tahansa maksukortilla pääsee kyytiin ja maksu menee tililtä. Jää näillä valuuttakursseilla Ruotsissa vielä aika edulliseksi. Bussipysäkki oli hotelli-toimistokompleksin edessä.
Branimirin kanssa käveltiin iltasella syömässä lähistön pitseriassa ja sijoitettiin suunnilleen lauantain kisa-areena kartalle, jonne aamusella kävelyaikaa hotellilta oli noin vartti. Tuomaripalaveri oli klo 8.30. Areenan löytyminen olikin se helpompi keikka, kun kukaan ei meinannut millään osata neuvoa mistä ja miten tuomarien alueena toimivalle välitasanteelle pääsee. Mitään ihmeempiä yhteisiä perehdytyksiä ei käyty, vaan mattojaot ryhmille viidelle ottelualueelle, joiden ääressä sitten kukin mattoryhmä keskenään sopi oman ajankäyttönsä ja muut asiat.
Oma mattoni oli ensimmäistä kertaa koskaan hankala ja haastava sijoittelun vuoksi, koska toimitsija- ja tuomaripöytä sijoittui mattotuomariin nähden sen oikeaan etunurkkaan aiheuttaen kaikenlaista säätöä ja totuttelua, kun katsekontakti piti olla ihan outoon suuntaan, samoin käsimerkit piti näyttää eri tavalla, jotta toimitsijapöytä ne varmasti näki. Kulmapöytä oli myös suhteessa hieman kauempana ottelualueesta, mikä teki pöytätuomaroinnista hieman haastavampaa, ja seurantanäytön kuvan katsominen viiveellä pöytävuorossa tavanomaista useammin oli ihan viisasta, jos epäili nähneensä matolla ”jotain”. Tai vaikka ei epäillytkään.
Päivä oli pitkä ja haastava, sillä tuomareita oli ilmeisesti lähes joka matolle vain neljä yhtä tai kahta poikkeusta lukuun ottamatta, eli kierto koko 12 tunnin päivän ajan oli 45 minuuttia tuomarointia eri rooleissa, vartti taukoa ja taas alusta. Omalla matollani oli yksi ruotsalainen B-tuomari ja kaksi saksalaista, joista ilmeisesti toinen oli Saksassa A-tuomari ja toinen A-lisenssikokeeseen pian menossa. Kaikkien kanssa ei ollut kovin tehokasta mitään yhteistä kieltä, mutta pärjättiin kuitenkin näissäkin tilanteissa elekielellä, japanilaisilla termeillä ja kovalla selittämisellä puolin ja toisin. Päätuomarina meillä toimineen saksalaisen englanti oli oikein hyvää, samoin tilanteiden hallinta ja tuomarointi. Kaikilla meillä oli päivän mittaan hieman notkahduksia matolla, mutta kolmikkoyhteistyön avulla selvisimme päivästä ja tuomaroinnista oikein hyvin. Tuomarointi on haastavaa, mutta oikein mukavaa, kun tietää että porukka on hereillä ja tekee yhteistyötä.
Näkemyseroja oli sekä pisteytyksissä että rangaistusten antamisessa jonkin verran, mutta tämä ei ole uusi asia. Jonkinlainen yhteinen linja löydettiin niin etteivät kaikki sooloilleet miten sattuu ja tuomioita korjailtu jatkuvasti. Mitään dramaattisia eroja ei ollut kyseessä.
Muuten läpi koko päivän samana jatkuneeseen rytmiin sai noin puolen tunnin tauon, kun käväisi syömässä ruokana olleen salaatin. Kahvia, muuta juotavaa, hedelmiä ja leipää ynnä muuta oli tarjolla koko päivän. Ehdottomasti huono puoli oli, että toimitsijoille ei ollut mitään omia wc-tiloja, vaan koko hallia ottelijoineen ja yleisöineen palvelivat samat wc-tilat, mikä tehokkaasti kulutti nämä tauot tunnista. Juomisen säätely hikisissä oloissa johti iltaa kohden nuutumiseen ja päänsärkyiseen oloon.
Hallissa oli todella kuuma koko päivän, ja selkä oli jo heti aamusta ennen otteluiden alkamista märkä tilanteen parantumatta iltaa kohden mentäessä. Sitkeästi koko päivä täydessä tuomarivarustuksessa eli ei takkeja pois, olisi saattanut ihan vähän tilannetta helpottaa. Ottelupäivän mitta oli kaikkineen noin 12 tuntia samalla rytmillä. Meidän matollamme oli 146 ottelua päivän aikana, ja muiden mattojen näyttöjen vilkaisu näytti siltä, että keskimäärin otteluita mattoa kohden oli jotain 140-160 ottelun välillä. Ottelijoita oli vajaa 700 yhteensä, joukossa eri sarjoissa paljon suomalaisiakin.
Omaan tuomarointirytmiin pääsy kesti taas jonkin aikaa, mitä hidasti kulmapöytään totuttelu, koska myös esimerkiksi ottelijoihin ja pöytään nähden sijoittumista otteluiden aikana piti opetella ja tietoisesti miettiä pöydän ollessa kulmassa. Myös tuomariryhmän välinen kommunikaatio piti saada toimimaan niin, että matolle näki ja ymmärsi, mitä pöydältä viitotaan tai näytetään. Tästä seurasi alussa ensimmäisillä tuomarointijaksoilla pientä yhteistä hapuilua ennen yhteisen linjan ja kommunikoinnin löytymistä. Sekä itselleni että muutamalle muulle ryhmässämme osui samalla tavalla mattotuomarina ollessa päivän alkuun ärsyttävä vajaa 10 minuutin jatkoajalle mennyt ottelu, kun ei vaan ollut ottelemattomuutta muttei tekniikkaakaan oikein niin, että oltaisi sen enempää pisteitä kuin varoituksiakaan saatu aikaan. Johonkin vanhaan kokaan nämä matsit taisi suunnilleen sitten päättyäkin lopulta.
Omassa tuomaroinnissa pystyi toteamaan kehittymistä shidojen antamisessa ja shidon ansaitsevien tilanteiden näkemisessä, mikä ei ole ainakaan itselleni aina lainkaan selvää. Muutaman vyön alle menemisen havaitsin jo itse, muun muassa nämä ovat olleet vaihtelevasti itselleni hankalia tilanteita, kun omina aktiivikilpailuaikoina ko. otteista ei tullut rangaistuksia. Monet näistäkin oteshidoista tuli juuri näille vanhoille veteraaneille eli tarkoituksetta ja vanhasta tottumuksesta. Pöytätuomarina taas olin ainoa tuomarikolmikosta, joka suoraan pöydän takaa näki ilmiselvän sukelluksen ja sain sen saman tien varmistettua näytöltä – tästä käytiin mattotuomarin kanssa nopea keskustelu näytön avulla ja sain kiitokset tilanteen huomaamisesta. Ikävästi yhdestä sillastakin tuomittiin meidän matolla ippon, samoin omassa ottelussa kolmas shido suoraan uloskävelystä. Jonkin verran hansokumakeja meillä tuli, mutta otteluiden kokonaismäärään nähden ei sitten kuitenkaan valtavasti.
Alkuun pisteiden antamisessa oli itselläni varovaisuutta näkemyserojen vuoksi. Joukossa oli sellaisiakin ns. rajatapaussuorituksia, joista olisi hyvin voinut ipponin antaa, mutta wazariksi muutettiin, joten säädin pisteenantamista vähemmän herkäksi. Annoin mieluummin sitten pöydän korjata tilanteet ylöspäin, jolloin oppi nopeasti muiden tuomareiden linjan. Aluksi ipponlinja siis hieman vaihteli. Mielestäni sekään ei ole hyvä, jos koko ajan korjaillaan johonkin suuntaan, ja tämä pieni muutos omassa tuomaroinnissa ainakin karsi korjailut pisteisiin aika lailla pois. Passiivisuusvaroituksia voisin ilmeisesti antaa herkemmällä kädellä ja nopeammin, eli tässä ainakin on kehittämistä.
Kaikkiaan eri tilanteet, jotka pitäisi nähdä, tulkita ja verrata sääntökirjaan, ovat ymmärrettävistä syistä eri tuomareilla hankalia joskus nähdä, ei vähiten tuon toimitsijapöydän sijoittelun takia, kun omaa sijaintia matolla piti koko ajan säädellä senkin mukaan.
Kaiken kaikkiaan päivän viimein päätyttyä käytiin oman tuomariporukan kesken pieni keskustelu, olimme tyytyväisiä yhteistyöhön ja varmasti jokainen oppi taas jotain muilta tuomareilta ja ehkä eri maiden linjauksista tuomaroinnissa, vaikkei yhteistä kieltä aina ollutkaan. Muilta tuomareilta sai myös vastauksia kysymyksiin, kun jokin tilanne jäi itseä askarruttamaan. Onneksi videota pystyi tässä käyttämään apuna ja näyttämään, että tätä mietin, miksi tästä ei tullut shidoa tai miksi tämä ei ollut piste.
Itse ennätin seurata jonkin verran muiden mattojen otteluita vielä, missä erikoisena jäi mieleen Branimirin otteluun osunut ottelijan pakeneminen ryömimällä alueelta – ottelemattomuutta. Tuomaripöydässä oli epäselvyyttä, millä eleellä annetaan varoitus, rajan ylimenosta vai miten. Rajavaroitus edellyttänee ulos astumista, ei ryömintää, joten passiivisuusmerkki lie se sopivin. Muun muassa tästä keskusteltiin illalla hotellilla, kun purettiin päivää ja sen etenemistä.
Henkilökohtaista palautetta emme kilpailun vastaavalta saaneet, mutta kiitokset mukaantulosta ja osallistumisesta, myös Ruotsissa on pulaa tuomareista. Tästä, kuormituksesta, päivän rytmittymisestä ja vireystilan vaihtelusta ja sen ylläpidosta käytin hieman yhteistä keskustelua tuomarien tasanteella otteluiden päätyttyä. Tuomareista suurin osa oli paikallisia, me kaksi Branimirin kanssa Suomesta sekä jonkin verran saksalaisia.
Kaiken kaikkiaan puitteet ja järjestelyt olivat vähintään ihan hyvät. Majoituspaikka oli oikein hyvä ja helppo, ja siellä oli yleistä tilaa myös ajanviettoon ja päivän purkamiseen ruokailumahdollisuuden lisäksi. Myös sijainti kilpailuareenaan nähden oli oikein sopiva. Isoon hotelliin mahtui paljon osallistujia toimitsijoista kilpailijoihin.
Johanna Rautkuru, B-tuomari
Branimir Ilic, B-tuomari
