Puolan Poznanin junioreiden Euroopan cupiin osallistui Suomesta kaksi tuomaria: Henri Mylly ja Veli-Matti Karinkanta.

Henrin raportti

Olin matolla nro 3 ja meitä oli kaiken kaikkiaan 10 tuomaria. IJF:ltä ”sparrarina” oli romanialainen Iona Babiuc. Hänen tehtävä oli motivoida, neuvoa ja antaa tukea oman mattonsa porukalle. Iona oli meidän matolla koko viikonlopun ajan. Hänellä oli mielestäni terävät mielipiteet ja kertoi asian aina suoraan.

Ensimmäinen päivä alkoi heti ensimmäisessä ottelussa keskellä, mikä oli aivan hyvä juttu. Päivä sujui rauhallisesti ilman suurempia mokia, avustavien kanssa työ sujui hyvin ja laidalta sai aina tukea ja varmistuksen asioihin. 10 tuomarin ryhmä takasi vielä leppoisan kisapäivän sopivalla rytmityksellä. Finaaleissa olin yhdessä pronssimatsissa mattotuomarina ja yhdessä avustavana. Lauantain tuomaripalaveri oli sunnuntaina aamulla, missä painotettiin seuraavia asioita:
– jos ottelija on aktiivinen matossa, niin häntä ei voi rangaista passiivisuus shidolla
– ottelijoiden on tehtävä kunnon kummarrukset
– kuristustilanteissa on oltava varma, että käsi on leualla ennen maten julistamista, ottelijat voivat taktisesti näyttää viittomalla, että käsi olisi leualla, vaikka se ei todellisuudessa olisikaan
– pystyssä, jos sidotaan uken jalka, mutta ei tehdä mitään tästä tulee antaa shido.

Toinen ottelupäivä sujui mielestäni paremmin varmalla tekemisellä. Finaaleissa sain tuomittavaksi kaksi pronssimatsia ja yhden avustavan roolin. Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavia koitoksia.

Veli-Matin raportti

Osallistuin tähän kilpailuun Euroopan judoliiton (EJU:n) kutsumana ja maksamana mentorituomarina. EJU on nimittäin käynnistänyt tuomariprojektin, jossa IJF Judo World Tourin tuomareita nimetään U18 ja U20 Cupeihin ja Openeihin tuomarimentoreiksi. Tehtävänä oli siis tuomaroida ryhmän mukana alkuotteluissa, antaa jatkuvaa palautetta tuomareille, vastata kysymyksiin ja olla EJU:n virallisten tuomaritarkkailijoiden apuna esim. videotarkistuksissa.

Tuomarointi EJU:ssa poikkeaa IJF:ssä tuomaroinnista siinä, että EJU:ssa systeemi toimii samalla tavalla kuin meillä kotimaassakin tuomarikolmikkona videota apuna käyttäen. IJF:ssähän pöytätuomareina ovat IJF:n tuomaritarkkailijat, eivät vaihtuvat tuomarikollegat. Täten EJU:n turnauksessa matto- ja pöytätuomaroitujen otteluiden määrä on moninkertainen IJF:ään verrattuna.

Oma tuomarointini sujui kohtuullisesti, vaikka päivä oli pitkä ja piti keskittyä oman tuomaroinnin lisäksi myös toisten tekemisiin. Ymmärsin hyvinkin pian, etten jaksa olla skarppina koko aikaa, joten seurasin muiden tuomareiden otteita kevyellä silmällä, annoin palautetta kysyttäessä ja tsekkasin videoita pyydettäessä. Näin tekeminen ei ollut liian raskasta, vaikka keskittyminen olikin koetuksella iltapäivän viimeisissä otteluissa. Junioreiden ottelut olivat tapahtumarikkaita ja olivat siten oivaa valmistautumista parin viikon päästä oteltaviin Dohan MM:iin.

Suurimmaksi haasteeksi kisassa muodostui waza-arin alastulojen hartiakulmapykälä. Seminaarista omaksumani tulkinnan mukaan waza-ari voidaan julistaa, mikäli uken hartiakulma tatamiin on vähintään 90 astetta. Nyt kuitenkin tässä kisassa jätettiin EJU:n tarkkailijoiden käskystä tällaisia alastuloja pisteyttämättä, koska kuulemma vyön yläpuolinen osa kyljestä ei koskettanut kokonaan tatamia. Tämä tulkinta pitää vielä tarkistaa.

Kilpailun lopussa sain olla mukana myös tuomareiden luokituskokouksessa. Tilaisuus oli silmiä avartava ja avasi luokituksien taustoja. EJU:n turnauksissa toimivan tuomarin on hyvä ymmärtää luokitussysteemi, jotta ymmärtää pelin hengen eikä turhautuminen käy liian suureksi. Kun tuomari suorittaa Continental-lisenssin, saa hän kokeesta arvosanakseen 5.5. Tämä on kuulemma normaali alkuarvosana kaikille. Tämän jälkeen tuomarin tekemisiä peilataan hänen keskiarvoonsa ja edellisten kisojen arvosanoihin. Suurin korotus, jonka tuomari voi saada omaan arvosanaansa on, vaikka hän olisi ollut koko kisan paras tuomari ja parempi kuin kisassa 8,5 keskiarvolla tuominnut IJF-tuomari, 0,2 pistettä. Huonoon suuntaan tiputusta voi olla enemmänkin. Openien tuomarointirajaan 6,5 pitää tuomarilla olla näyttöjä useammasta kisasta. Täten tuomarin eteneminen urallaan tapahtuu pikkuhiljaa kisa kisalta kokemuksia keräten. Myös kehitys tuomarina EJU:n kisojen suhteen on suoraan verrannollinen tuomittujen kisojen lukumäärän suhteen. Mikäli kalenterissa on vain 2-3 kisaa vuodessa, ei tuomarille anneta parempia arvosanoja, vaan hän junnaa EJU:n näkökulmasta kehityksessään paikallaan. Tuomariluokituksia pitää siis vertailla aina ainoastaan tuomarin omaan kehityskaareen. Eri tuomareiden luokitukset eivät ole vertailukelpoisia keskenään, sillä urakehityksessä eri vaiheissa olevat tuomarit saavat urakehityksensä vaiheen, kokemuksensa ja lisenssinsä perusteella eritasoisia arvosanoja.

Keväisin terveisin
Henri Mylly kansallinen A-tuomari
Veli-Matti Karinkanta Olympiatuomari