Aikuisten ja muutaman nuorten maajoukkuejudokan SM-kisaviikonloppu huipentui sunnuntaina 5.3. jännittyneen odottavaan tunnelmaan Helsinki-Vantaan lentoasemalla, josta joukkue matkasi Japaniin harjoitusleirille.
14 tunnin mittaisen lennon jälkeen saavuimme Hanedan kentälle Japaniin iltapäivällä maanantaina (6.3.), josta matkasimme linja-autolla sekä junalla upeissa maisemissa Yamanashin yliopistolle. Jylhä Fuji-vuori tuntui toivottavan meidät tervetulleiksi judon kotimaahan. Osalle matkalaisista harjoittelu Japanissa oli entuudestaan tuttua, mutta joukkueemme tytöille sekä allekirjoittaneelle tämä oli ensimmäinen kerta, kun pääsimme kokemaan japanilaista kulttuuria ja ennen kaikkea harjoittelua japanilaisten judokoiden kanssa.
Yamanashin yliopistolla
Ensimmäisen viikon majoituimme Yamanashissa ja harjoittelimme paikallisella yliopistolla. Moni suomalainen huippujudoka on kertonut minulle tarinoita Japanin harjoitusleireiltä ja sain peilata omia kokemuksiani heidän kertomaan. Suurin osa näistä tarinoista on 90-luvulta ja minun silmääni näyttää siltä, että harjoittelu Japanissa on muuttunut modernimpaan suuntaan kuin mitä kuvittelin.
Yamanashin kaupunki on pieni kaupunki Tokion ulkopuolella ja elämä siellä oli hyvin rauhallista. Vuokrasimme yliopistolta polkupyörät, joilla poljimme joka aamu judoharjoituksiin. Pyöräily Yamanashin maisemissa oli meille kaikille ihana kokemus, josta saimme voimaa päivän koettelemuksiin.
Yamanashissa harjoitukset alkoivat judokoiden omalla alkulämmittelyllä ennen kuin valmentaja saapui tatamille. Mukaansa tempaavan musiikin soidessa judokat tekivät monipuolisen alkulämmittelyn, johon kuului koordinaatioliikkeitä, askeltikkaat sekä erilaisia venyttelyitä. Alkulämmittely ei olut pelkkää uchikomia ja juoksua, vaikka näitäkin siihen sisältyi. Uchikomit tehtiin pääsääntöisesti ilman ohjausta. Japanilaisella ammattitaidolla nämä tehtiin tunnollisesti ja monipuolisesti sisältäen eri otteita, kombinaatioita ja vastatekniikoita. Erityisesti japanilaisten liike uchikomeissa oli poikkeavaa siihen, miten Suomessa olemme tottuneet ne tekemään.
Alkulämmittelyn jälkeen valmentaja saapui tatamille, teimme kumarrukset ja pääsimme aloittamaan varsinaisen harjoittelun. Harjoitukset sisälsivät paljon randoria, mutta sitä ei ollut liikaa. Esimerkkinä randorin rytmityksestä, tytöt ottivat kolme kierrosta viisi kertaa neljän minuutin otteluita, joista yksi kierros vietettiin keskellä tai 15 kertaa neljän minuutin randoreita, joista kaksi randoria otettiin peräkkäin ja kolmas levähdettiin. Randorien aikana valmentaja tarkkaili kaikkien tekemistä ja randoreiden päätyttyä paikallinen valmentaja ohjasi tekniikkaharjoittelua. Harjoittelu pohjautui randoreissa tekemiensä huomioiden hiomiseen.
Harjoituksen loputtua valmentaja poistui ja japanilaiset judokat jäivät tatamille hiomaan omaa tekniikkaa sekä venyttelemään. Vapaampi loppuharjoittelu loi yhteisöllisyyttä ja uusia ystävyyssuhteita meidän joukkueemme ja japanilaisten sisarustemme kanssa. Harjoitteluun kuului paljon naurua ja puheensorinaa. Japanilaiset ystävämme eivät puhuneet englantia yhtä hyvin kuin suomalaiset nuoremme, mutta japanilaisille luontainen vahva elekieli ja positiivinen elämän asenne paikkasivat kielimuurin välillämme. Aamun judoharjoitukset kestivät kahdesta neljään tuntia. Aamuharjoituksien lisäksi teimme iltapäivisin fysiikkaharjoituksen päävalmentajamme Rok Draksicin vetämänä.
Tasapainona raskaalle harjoittelulle kävimme tutustumassa lähialueen maisemiin, ruokakulttuuriin ja vietimme yhden iltapäivän paikallisen temppelin alueella. Temppelin piha oli kuin japanilaisesta satukirjasta. Temppelirakennus edusti vahvasti japanilaista arkkitehtuuria ylöspäin kaartuvine kattoineen. Sakurat eli kirsikkapuut kukkivat vaaleanpunaisessa väriloistossaan ja kivipuutarhan pienissä lammissa uiskenteli eri värisiä kaloja. Näiden näkeminen oli hyvin voimaannuttava kokemus ja etenkin tytöt saivat maisemista hyvää materiaalia Instagram-storeihin. Japani on myös tunnettu monista kylpylöistään, joissa mekin pääsimme käymään. Kylpylöissä oli lämpimiä ja kuumia kylpyjä sekä saunoja, missä rentoutua ja palautua harjoittelusta.
Kokushikanin yliopistolla
Vietettyämme viikon idyllisessä Yamanashissa, matkustimme sunnuntaina 12.3. Tokioon, jossa harjoittelimme toisen viikon. Tokiossa huomiomme kiinnittyi ensimmäisenä valtavaan ihmismäärään. Saavuimme Shinjukuun, yhteen maailman kiireisimmistä juna-asemista, ja pyöräily vaihtui metrossa matkustamiseen. Meille oli varsin haastavaa navikoida tässä ihmispaljoudessa ja kiireessä paikasta toiseen.
Tokiossa harjoittelimme Kokushikanin yliopistolla. Siellä harjoittelu oli intensiivisempää ja fyysisempää kuin Yamanashilla. Harjoituksissa keskityttiin enemmän heittoihin ja voimaan. Japanilaisten harjoittelutyylissä kiinnitin huomion heidän otetaisteluunsa. Heillä oli vähemmän yrityksiä kuin meillä suomalaisilla, mutta heidän yrityksensä olivat varsin tehokkaita ja hyökkäykset olivat nopeita. Japanilaisilla on vahva newaza, erityisesti naisilla, joiden harjoittelua pääsääntöisesti seurasin omien tyttöjemme osallistuessa naisten harjoituksiin. Vaikka japanilaiset ovat äärimmäisen vahvoja otetaistelussa ja perusotteissa, heidän vahvuus ei samalla tavalla näkynyt kahvaotteissa tai muissa erikoisotteissa. Suomalaiset tytöt saivatkin onnistumisen kokemuksia ja heittoja juurikin näitä muita otteita käyttäessään.
Tokiossa pääsimme tutustumaan elämään suurkaupungissa. Kiersimme kauppoja ja söimme eri ravintoloissa. Söimme matkan aikana paljon japanilaista perinneruokaa. Riisiä ja keittoa oli tarjolla joka ruokailulla. Tokiossa kävimme testaamassa myös sushiravintolan, jossa tarjonta oli monipuolista. Maistelimme muun muassa valasta ja tuoretta tonnikalaa. Kaupoista erityisen mieluisia olivat Kusakuran ja Mizunon liikkeet. Kusakuran liikkeestä moni osti uuden judopuvun sekä judovyön. Erikoisuutena sekä pukuun että vyöhön sai brodeerattuna oman nimen itselle mieluisalla värillä ja japanilasilla kirjaimilla.
Kahden viikon reissu tyttöjen mukana huipentui perjantaina viimeiseen harjoitukseen Kodokanilla, jossa judon perinteet näkyivät vahvemmin kuin muualla. Oli tärkeää, että kaikki pukeutuivat valkoiseen judogiin ja harjoitukseen osallistuttiin asianmukaisella kunnioituksella. Kodokanin harjoituksessa oli vähemmän osallistujia mutta taso oli todella korkea.
Tyttöjen ja Rokin kanssa palattuani Suomeen miesten joukkue jäi vielä kolmanneksi viikoksi Kokushikanille Jaana Jokisen kanssa. Ryhmä pääsi vierailemaan vielä myös Nihonin yliopiston ja Park24-firman saleilla. Kaikilla saleilla oli harjoittelemassa Japanin arvokisamitalisteja, joten taso oli taattu. Myös Ranskan Teddy Riner oli liittynyt joukkoon kolmannella viikolla viiden hengen valmennustiiminsä kanssa Kokushikanille.
Harjoitusmatka Japaniin on tärkeä osa judokoidemme harjoittelua kohti maailman huippua. Minulle tämä matka oli ensimmäinen Japanin matka valmentajana. Olen mukana Olympiakomitean Tulevaisuuden Huippuvalmentajat -koulutuksessa ja tämä valmennusmatka oli osa koulutustani. Valmentajan näkökulmasta tämä reissu oli oikein onnistunut ja tärkeä judokoillemme.
kirjoittanut: Tuomas Narva
