EJU:n sääntöjen mukaan IJF Judo World Tourin tuomareiden tulee käydä kaksi EJU:n kisaa. Lisäksi itävaltalainen IJF Judo World Tourin tuomari Roland Poiger kutsui MM:iin valitut tuomarit kisaan tuomaroimaan. Tällä perusteella menin siis tuomaroimaan tähän omalla kohdallani jälkimmäiseen velvoitekisaan.

Kilpailun järjestelyt olivat erinomaiset ja vieraanvaraisuus huippuluokkaa. Tuomarikollegoita oli reilusti eli 29 kolmelle matolle. Kaukaisimmat heistä olivat tulleet Gabonista, Uudesta-Seelannista, Australiasta, USA:sta, Saudi-Arabiasta, Kanadasta ja Turkmenistanista. Olympiatuomareita paikalla oli kahdeksan. Tuomareiden runsaasta määrästä johtuen mattotuomarina tuomittuja otteluita tuli noin 6-7 ja pöytätuomarina tuplamäärä. Töitä oli siis sopivan leppoisasti.

Tuomaroinnissa ja tarkkailussa ei tapahtunut mitään uutta ja ihmeellistä. Ottelut oteltiin ja niitä tuomittiin. EJU:n tuomaritarkkailijoiden (Aleksander Yatskevich ja Anna-Maria Friedrich) mukaan kisa oli heidän tarkkailuhistoriansa helpoin sillä heidän ei juuri tarvinnut puuttua tatamin tekemisiin. Yleisesti voi kuitenkin todeta, että waza-arin arvoisten alastulojen arviointi vaatii vielä selkeyttämistä. Vaikuttaa nimittäin siltä, että jos kylkialastuloa tarkastelee prikulleen 90 asteen suhteen, niin silloin jää osa suorituspisteistä antamatta. Helpoin sääntö asian omaksumiseksi lienee se, että jos uke tulee alas kutakuinkin 90 asteen kulmassa, niin waza-ari tulee julistaa. Tämä tulisi myös korjata kirjoitettuihin sääntöihin.

Oma tekemiseni jatkui kadettien MM:istä tutulla linjalla eli rauhallisesti ja hallitusti. Tilanteet olivat mielestäni selviä ja ne oli helppo arvioida. Onnistuin siis sijoittumisessa hyvin. Myös kollegoiden kanssa tuomarointi sujui hyvissä merkeissä.

Veli-Matti Karinkanta
Olympiatuomari