Georgi Zantaraia saapui Heinävedelle opettamaan suomalaisia judokoita

Kesä 2022 on kahden koronavuoden jälkeen toivoa ja iloa täynnä, mutta sitä varjostaa Ukrainan sodan aiheuttama epävarmuus ja pelko. Yanagin perinteinen kansainvälinen judoleiri tarjosi tänä vuonna poikkeuksellisen vetäjän, nimittäin kuusinkertainen maailmanmestaruusmitalisti Georgii Zantaraia saapui viideksi päiväksi vetämään suomalaisille judokoille kahdeksat harjoitukset. Hänen mukanaan saapuivat hänen oma perheensä sekä ystäväperhe, jotka olivat olleen Ukrainan tilanteen takia toisessa Euroopan maassa. Heinäveden leiri yhdisti näin ollen suomalaisten judokoiden lisäksi myös pitkään toisistaan erossa olleen ukrainalaisen perheen.

Epävarmuus leirin järjestymisestä

Leirin järjestäjä Pekka Yrjänä sai kontaktinsa, virolaisen judon olympia- ja MM-mitalistin Aleksei Budôlinin kautta yhteyden Zantaraiaan syksyllä 2019. Suunnitelmat menivät uusiksi, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa ja Zantaraia perui tulonsa. Hänen perheensä haki tilapäistäsuojelua Hollannista ja Zantaraia jäi Kiovaan humanitaarisiin tehtäviin. Sodan aikana hänen tehtävänään on hankkia humanitaarista apua Ukrainaan. Hän on mm. hankkinut Ranskasta 65 täysvarustettua ambulanssia sekä kuusi koulubussia. Hänen suora esimiehensä on Kiovan pormestari ja ukrainalainen poliitikko sekä entinen raskaansarjan nyrkkeilijä ja potkunyrkkeilijä Vitali Klytško. Toukokuussa Yrjänän oltua uudelleen yhteydessä Zantaraiaan hän kertoi, että tilanne on Kiovassa sen verran rauhallinen, että hän todennäköisesti voisi päästä lähtemään heinäkuussa Heinäveden leirille. Ja niin sitten lopulta kävikin.

Yrjänä halusi tarjota Zantaraian perheelle yhtä ikimuistoisen vierailun Suomessa, kuin se tulisi mestarin oppiin tuleville olevaan. Hän majoitti perheen tulo- ja menomatkalla Vantaan Jumbo -kauppakeskuksen yhteydessä olevaan Flamingo-kylpylähotelliin. Zantaraia toivoi pääsevänsä leirin aikana ostoskeskukseen, koska Ukrainassa on saatavuushaasteita monenlaisissa hyödykkeissä kuten vaatteissa ja elektroniikassa. Heinävedelle perhe majoittui rivitalohuoneistossa ja sai käyttöönsä henkilöauton sekä langattoman verkon. Leiripaikaksi Yrjänä varasi upouuden Heinäveden yläkoulun, jonka hyvin ilmastoiduissa tiloissa onnistui hyvin niin treenaaminen kuin majoittuminenkin. Leirin järjestelyt olivat Yrjänälle ja Yanagin seuratoimijoille suuri rutistus ja Yrjänä joutui vielä edellisellä viikolla pohtimaan joudutaanko leiri perumaan vähäisen osallistujamäärän takia.

”Minulle aiheutti suurta huolta se, että ilmoittautuneita oli edellisellä viikolla vielä muutama kymmenen. Samalla viikolla tuli kuitenkin onneksi useita ilmoittautumisia ja leirillä oli treenistä riippuen tatamilla 50-150 osallistujaa. Osallistujat ovat tottuneet siihen, että Heinäveden leirille voi ilmoittautua vielä paikan päälläkin ja niin moni tekikin. Jatkossa ilmoittautuminen ennakkoon annettuun päivämäärään mennessä on kuitenkin välttämätöntä, jotta saamme ruokailut järjestymään”, painottaa Yrjänä.

Leirillä junioreiden ja aikuisharrastajien harjoituksista vastasivat Nina ja Petteri Luukkainen. Niitä oli kaksi kertaa päivässä aina ennen kilpailijoiden harjoituksia, joista puolestaan vastasi Georgii Zantaraia. Kilpailijoiden harjoituksiin osallistui myös aikuisharrastajia ja jopa viisi veteraaniurheilijaa. Osallistujia oli pieniä määriä useista seuroista ympäri Suomen, mutta kaksi yksittäistä seuraa oli lähtenyt judokoidensa kanssa isolla joukolla leirille: Oulun Judokerhoa edusti leirin aikana 13 judokaa ja Meido-Kania peräti 15 judokaa.

”Tulimme jälleen Pohjois-Suomesta seurojen yhteisellä bussilla. Itse tosin tulin neljän urheilijan kanssa junioreiden Eurooppa Cupista ja leiriltä Bosnia-Hertsegovinasta suoraan Heinävedelle. Eihän tätä leiriä nyt väliin voinut jättää!”, kommentoi OJK:n valmentaja Tuomas Narva.

”Laitoimme tämän leirin Meido-Kanin junnujen harjoitussuunnitelmaan joulukuussa 2021. Leiri oli kaikilla tiedossa siis jo hyvissä ajoin. Kaikki maksoivat leirin itse. Seura kustansi valmentajat.” sanoo Meido-Kanin valmentaja Tapani Piri.

Suomalaisten lisäksi leirillä oli myös tallinnalaisen M-Dojon valmentajaveljekset Aleksandr ja Sergei Marmeljuk seitsemän nuoren kanssa. Yhteisen kielen, venäjän, ansiosta he keskustelivat paljon Georgii Zantaraian kanssa, joka puhui myös onneksi jonkin verran englantia. Kieli ei kuitenkaan ollut judo-opetuksessa ongelma. Tarvittaessa Aleksandr auttoi venäjästä englanniksi kääntämisessä ja Kiteen Kipponin Sini Hukka venäjästä suomeksi.

Zantaraian akrobaattinen ja liikkuva judo ihastutti

 Georgi Zantaraian harjoitukset olivat hyvin nopea tempoisia ja raskaitakin. Jopa urheilijoiden mielestä osa treeneistä oli hyvin rankkoja. Jokainen kuitenkin sääteli harjoitteluaan oman päivän kuntonsa mukaan. Harjoitukset alkoivat aina tatamin ympärijuoksulla, sitten tehtiin päästä päähän akrobaattisia liikkeitä sekä parin kanssa liikkuen eri suuntiin uchikomeja ja heittoja. Tämän jälkeen oli merkistä tehtäviä kamppailuja matossa tai heittoja pystyssä. Sitten tuli aina kaikkien odottama tekniikkaosio, jossa Zantaraia opetti erilaisia tekniikoitaan: aamupäivällä newazaa ja iltapäivällä tachiwazaa. Tekniikkaosion jälkeen tuli x aika randoreita, useimmiten niin, että ipponista loppui randori ja uusia pareja tuli tatamille sitä mukaa, kun tilaa vapautui. Pystyit siis itse päättämään millaisia taukoja randorien välillä halusit ottaa. Harjoituksen lopuksi oli aina venyttelyjä parin kanssa. Zantaraian judo perustuu liikkeen hyödyntämiseen, mikä tekee heitoista tehokkaita ja yllättäviä. Hänen judoaan voi luonnehtia myös akrobaattiseksi, mikä edellyttää erinomaisia liikkuvuusominaisuuksia. Venyttelyissä jäivät kyllä useimmat leiriläiset kakkoseksi Zantaraialle. Mestarin luovuus ihastutti leirin valmentajat. Vaikka hän on hidari-puoleinen, käytti hän hyvin monipuolisia otteita ja teki tekniikoita käytännössä molemmille puolille riippumatta otteesta. Hänen ottamissaan randoreissa näkyi ilo ja leikkisyys: hän hassutteli ja jopa hihitteli. Mikään ote tai tilanne ei tuntunut olevan hänelle epämukava tai epäsuotuisa. Hän kykenee hyödyntämään harjoittelukaverin liikettä upealla tavalla edukseen ja pystyy halutessaan tulemaan heitoista alas vatsalleen tai jaloilleen kierähdettyään ilmassa 180 astetta.

Runsaan positiivisen palautteen perusteella Yrjänä kysyi Zantaraialta pääsisikö tämä ensi vuonnakin leirille. Mestari sanoi toivovansa, että pääsisi ja voisi ottaa mukaansa Ukrainasta joukkueen. Hän kuitenkin painotti, ettei voi sitä luvata. Leirin jälkeen Zantaraian perhe suuntasi takaisin Hollantiin ja mestari itse takaisin Kiovaan tekemään osansa isänmaansa puolustamiseksi.

Judovalmentajien keskustelutilaisuuden antia

Judovalmentajakerho järjesti lauantaina 2.7. Georgi Zantaraian ja valmentajien yhteisen keskustelutilaisuuden. Zantaraia kertoi venäjäksi tulkin avulla ukrainalaisesta judosta seuraavaa:

Kaikki Olympialajit Ukrainassa ovat hyvin suosittuja ja valtion rahoittamia. Systeemi on melko monimutkainen ja peräisin Neuvostoliiton ajoilta. Mitä enemmän jokin laji menestyy, sitä enemmän valtion budjetista ohjataan lajille. 2021 budjetti judolla oli 1 milj euroa. Tämä rahoitus on tarkoitettu huippujudoon eli noin 50 maajoukkueessa olevalle judokalle. Sillä kustannetaan mm. valmentajien palkkiot sekä kilpailu- ja leirimatkat.

Kunnan Urheiluministeriö (vs. Urheilutoimi) kustantaa judoseurojen kulut. Jos valmentaja haluaa perustaa kuntaan uuden seuran, hän etsii tilat ja tekee kaupungin Urheilutoimelle hakemuksen. Jos hakemus hyväksytään, rahoittaa kunta seuran toiminnan kulut, kuten vuokrat ja sähkön sekä lisäksi valmentajien ja yhden siivoojan palkat. Valmentajien palkat eivät Ukrainassa ole kovin suuria. Kuntien/kaupunkien rahoittamissa judoseuroissa on ilmaista harrastaa, mutta ne tavoittelevat lajissa menestymistä, joten harjoitteluun on sitouduttava ja se on kovaa. Seurat ovat hyvin eri kokoisia, mutta käytännössä kaikissa pystytään harjoitusryhmät jakamaan iän ja osaamisen perusteella. Harjoittelijoita on niin paljon, että tasoryhmiä on helppo tehdä.

Ukrainan maajoukkueessa noin 50 judokaa. Urheilijat voivat valita mihin kisoihin osallistuvat ja Judoliitto maksaa valtion tukemana kulut. Näillä ammattiurheilijoilla on joka päivä kaksi harjoitusta. Aamulla kuntosali ja illalla judo. Yksi mielenkiintoinen seikka on se, että urheilijoilla etuajo-oikeus erilaisiin opintoihin ilman pääsykoetta. He voivat valita mitä ja missä haluavat opiskella esim. urheilu-uran jälkeen.

Junnujen harjoittelusta (esimerkkinä Georgiin oma 9v poika) Georgii kertoi, että heillä on treenit 6 päivänä viikossa. Viikossa on tietty samanlainen runko:

• maanantaina on liikkuvaa judoa (uchikomia liikkeestä, heittoja liikkeestä yms, pari randoria lopuksi)
• tiistaisin on mattopäivä, jolloin noin puolet on randoria
• keskiviikkona ilman judogia lihaskuntoa ja pelejä
• torstaina pystyjudoa enemmän paikoiltaan: uchikomia, heittoja, lopuksi pari randoria
• perjantaina randoria,
• lauantaina on aamupäivällä vastaava päivä kuin keskiviikkona ja sunnuntai on vapaapäivä.

Harjoituksen kesto on 1h 45 minuuttia (klo 18-19,45). Aikuisten rytmi on samantyyppinen, mutta heillä on vapaapäivä torstaina ja lisäksi aamutreenit päivittäin.

Salilla on tiukka kuri, koska jos järjestetään ilmainen harjoittelumahdollisuus, pitää valmentajaa ja mahdollisuutta kunnioittaa. Jos lapset haluavat pelleillä ja puuhailla mitä haluavat, voivat vanhemmat viedä lapsensa yksityisen valmentajan maksullisiin harjoituksiin.

Lapsesta alkaa noin 15-vuotiaana nähdä onko hänessä menestymispotentiaalia. Sen ikäisenä aletaan siirtyä aikuisten harjoituksiin, joissa alussa päätyy vanhempien jo menestyneiden mestareiden ”heittopusseiksi”. Siitä roolista pääsee eroon oman menestymisen myötä. Yhteisen hyvän eteen joudutaan uhrautumaan. Riittävän motivoituneet jäävät ja muut lopettavat. Huiput tarvitsevat paljon harjoitusvastuksia kehittyäkseen. Heidän kutsustaan sparripariksi ei voi kieltäytyä. Välillä he myös maksavat sparripareille jonkin palkkion.

Zantaraia oli sitä mieltä että 20-25-vuotiaana ei enää tarvitse opiskella niin paljoa (perus)tekniikkaa, vaan painotus silloin tulee olla siinä että saa mahdollisimman paljon otteluita.

KATRI FORSSELL