Kilpailut järjestettiin poikkeuksellisesti keskellä viikkoa 17.- 19. elokuuta 2021. Kilpailijat, EJU:n porukka, toimitsijat olivat kisojen ajan ”koronakuplassa”.

(Kuva: EJU/Anna Zelonija)

Kisahotellista ei voinut poistua kisojen aikana, joten Riikan kauneus jäi vähälle näkemiselle. Ennen kisoja piti käydä Suomessa kahdessa koronatestissä, joista tietysti piti saada negatiiviset tulokset. Hotelille saavuttua oli heti testi, ja id -kortin sai vasta seuraavan päivänä, kun testi osoittautui negatiiviseksi. Tämän vajaan vuorokauden aikana ruuat toimitettiin suoraan huoneeseen. Lisäksi tehtiin vielä toinen testi päivää ennen kotiin lähtöä, jonka piti olla myös negatiivinen.

Tuomarikokous oli poikkeuksellisesti vasta ensimmäisen kilpailupäivän aamuna, tuntia ennen ensimmäistä hajimea. Sääntöjä ei kerrattu, eivätkä Sasha Jatskevitch, Franky De Moor, Tonino Chyurlia, Andreas Hempel ja Nuno Carvalho painottaneet erityisesti mitään kohtaa säännöistä. Tuomitseminen tapahtuisi perinteisesti kolmella tuomarilla, tämä trio tekisi päätökset ottelussa, vain vaikeissa tilanteissa komissio puuttuisi/antaisi apua.

Ottelualueita oli kolme ja tuomareita kuusi jokaiselle tatamille ts. meitä tuomareita oli yhteensä 18. Kuusi tuomaria per ottelualue on mielestäni hyvä määrä, töitä on riittävästi ja välillä myös parin ottelun taukoja.
Oma tuomitseminen oli ensimmäisen päivän aikana ”hakusessa”, olihan SM-kisoista lähes vuosi, ja viimeisestä kv.- kisasta puolitoista vuotta. Pikkuhiljaa vanha diesel kuitenkin lämpeni, ja pisteet ja varoitukset alkoivat sattua kohdalleen. Ensimmäisen päivän mitaliotteluihin ei kuitenkaan ollut asiaa, komissio valitsi 14 tuomaria loppuotteluihin.

Toisen kilpailupäivän aamun tuomaripalaverissa komissio ilmaisi tyytyväisyytensä ensimmäisen kisapäivän tuomarointiin. Itsellä toinen kilpailupäivä alkoi ja myös jatkui paljon varmempana tuomarityöskentelynä. Olimme koko kuusikko sitä mieltä, että onnistuimme erinomaisesti sen päivän urakasta. Finaaleihin valittiin 10 tuomaria toisena kisapäivänä, ja olin tuossa porukassa mukana. Tuomitsin keskellä -66 kg finaalin ja -73 kg pronssiottelun, lisäksi olin kahdessa avustavana.

Kolmannen päivän palaverissa komissio oli tyytymätön edellisen päivän tuomarityöskentelyyn. Mate-komennot oli annettu milloin liian myöhään, milloin varsinkin ne wazassa liian aikaisin, avustavat eivät tukeneet riittävästi mattotuomaria, pisteet eivät sattuneet kohdalleen jne. Meidän kolmosmattoa ei kuitenkaan mainittu näiden ongelmien yhteydessä. Näitten ”kannustavien” kommenttien myötä alkoi viimeinen kisapäivä. Oteltiin raskaimmat painoluokat, ja kun kyseessä oli nuoret ottelijat, eivät he myöskään olleet passiivisia. Hyviä kampailuja oteltiin koko päivä. Kaikki mukana olleet tuomarit pääsivät töihin myös mitaliotteluissa. Itse olin avustavana kolmessa ottelussa, ja kruununa +90 kg finaalissa keskellä. Vastakkain asettuivat kaksi venäläistä judokaa, mietin keskelle mennessäni, onkohan sovittu matsi? Ottelu kestikin vain 7 sekuntia, sininen hyökkäsi migi kosoto garilla, ja valkoinen väisti, ja jatkoi vastajalkaheitolla ipponin arvoisesti. En tiedä oliko sovittu, mutta voittaja oli tosi onnellinen ja hävinnyt tosi pettynyt. Voittaja selvitti kaikki ottelunsa ipponilla, joten hän oli tosi ylivoimainen sarjassaan.

Tämän finaaliottelun jälkeen kuulin korvanapissa pyynnön jäädä tatamille. Kuuluttaja kertoi, että tämä oli minun viimeinen kv.-ottelu, kertasi hieman mitä olin tehnyt, EJU:n porukka ja tuomarikollegat antoivat seisaaltaan aplodit.

Se oli siinä, 31 vuotta kansainvälisenä tuomarina, kahdet aikuisten MM-kilpailut, lukemattomat EM-kisat, ja tuomarina kaikkiaan 44 vuotta.

Kiitos Suomen Judoliitto, kiitos edustamani judoseurat, kiitos kollegat Suomessa, ja ympäri maailmaa, jotta tämä on ollut mahdollista.

Kari Neuvonen