”Voiko mikään muu olla judomaailmassa hienompaa, kuin Olympialaiset Tokiossa ja niiden judo-ottelut Nippon Budokanissa? Uskallan väittää, ettei ole. Tällaiseen tapahtumaan sain kunnian osallistua judotuomarina. Judokilpailun järjestelyt sujuivat ainakin tuomareiden näkökulmasta täydellisesti.”

Suomessa ei ollut urhelijaedustajaa Tokion olympialaisissa, mutta suomalaisväriä saatiin tatamille tuomarin puvussa, kun kansainvälisesti tiukan ranking-järjestelmän läpäissyt Veli-Matti Karinkanta asteli tuomitsemaan olympialaisten otteluita. Lue Veli-Matin ainutkertainen matkakertomus ja tuomariraportti judon syntymaasta.

Kun sain tietää valinnastani olympialaisten judotuomariksi, niin valmistautumiseeni kisoihin piti kuulua kevätkaudella kolmisenkymmentä päivää tuomarointia IJF Judo World Tourin kisoissa. Toisin kuitenkin kävi, sillä sattuneesta syystä jouduin skippaamaan EM:t, Venäjän Grand Slamin ja MM:t ja harjoittelemaan sen sijaan 14 tuomarointipäivää kotona otteluita TV:stä katsoen, analysoiden ja tuomaroiden. Periaatteessa olin kuitenkin varma tekemiseni laadusta, mutta toisaalta hieman epävarma, sillä olohuonetuomarointi on ymmärrettävästi hieman erilaista, kuin oikea tatamilla olympialaisissa tehtävä kisatuomarointi. 

20.7. Lähtöpäivä

Tänään se sitten tapahtui eli pääsin matkaan kohden Tokion olympialaisia. Oman jännitysmomentin lähdölle antoivat koronatestit, jotka onneksi tällä kertaa olivat negatiivisia.  Täytyy myöntää, että hurrasin kotonani jälkimmäisen negatiivisen tuloksen saatuani. Sinivalkoinen lentokone oli sopivan tyhjä, joten matka sujui mukavasti koko penkkirivin omien. Yritin nukkua ja onnistuikin siinä jotenkin parin tunnin ajan. Olin siirtänyt sisäistä kelloani jo etukäteen muutamalla tunnilla, koska ajattelin sen nopeuttavan aikaeroon sopeutumista.

 

21.7. Saapuminen Naritan lentokentälle Tokioon

Lentokentällä meidät asetettiin tiukkaan jonoon ja varmistettiin, että kaikilla on varmasti asennettuna puhelimeen terveydentilasovellus OCHA. Tämän jälkeen alkoi jonotaivallus kohden tarkistuspisteitä: OCHA, koronatestitulokset, ID-kortti… Niitä tarvittiin. Viimein saavuimme koronatestipisteelle, jossa näyte annettiin koeputkeen sylkemällä. Tämän jälkeen siirryttiin odottamaan testin tulosta. Tällä aikaa ID-kortti laminoitiin ja sen sai takaisin. Kun testin tulos varmistui negatiiviseksi, niin saimme siirtyä rajatarkastukseen, matkatavaroita hakemaan ja tullitarkastukseen. Nämä viimeiset sujuivat helposti ja nopeasti aiemmissa tarkistuksissa saatujen OCHA:n qr-koodien ja todistusten avulla. Kaikkiaan tämä proseduuri kesti parisen tuntia, eli se sujui kohtuu joutuisasti. Tullitarkastuksen jälkeen meidät ohjattiin tuloaulan karsinaan odottamaan hotellikuljetusta. Loppujen lopuksi koneesta hotellille kesti noin nelisen tuntia. Ei siis mikään huono suoritus kisaorganisaatiolta.

Hotellille päästyämme saimme tietää, että pääsemme hakemaan vielä samana päivänä kisavaatteet: tuomariasun ja vapaa-ajan asun. Tämäkin toimitus sujui nopeasti liukuhihnalta. Oikein sopivat ja istuvat vaatteet löytyivät ja olimme valmiina ainakin varusteiden puolesta.

 

22.7. Kisaharjoitus Nippon Budokanissa

Sain nukuttua hyvin, toki aikaeroreissun jälkeen ensimmäisenä yönä ainakin itään mentyä nukuttaakin yleensä hyvin. Reissuun lähdettiin heti aamusta ja palattiin illalla. Kisaharjoituksessa tutustuttiin halliin ja tuomittiin harjoitusotteluita. Harjoituksen päätarkoituksena oli testata TV:n, pistetaulun ja ottelukulun yhteistoimintaa. Suurin osa ajasta kului kuitenkin odotteluun ja patsasteluun. Hotelli sijaitsi 900 m päässä, joten sinne olisi voinut normaalitilanteessa väliajalla mennä, mutta koska koronatilanteen takia kaikki ulkona liikkuminen oli kisavierailta kielletty, eikä lukkoon lyötyjä kuljetusaikatauluja ollut mahdollista muuttaa, niin luppoaika tuli viettää hallilla.

 

23.7. ohjelmassa oli vain tuomaripalaveri

Elimme kisakuplassa, joka käsitti hotellin ja pikkukaupan kadun toisella puolella. Emme siis saaneet poistua hotellista. Koska hotellilla ei ollut ulkoaluetta, niin luppoaika kulutettiin sisäillessä jumppaamalla, lukemalla, opiskelemalla ja nettiä selailemalla.Illalla pidetyssä tuomaripalaverissa IJF:n tuomaripäällikkö Daniel Lascau nostatti henkeä ja luottamusta kertomalla, että paikalla ovat maailman parhaat tuomarit ja parhaat tarkkailijat. Tarkoitus on vielä entisestään parantaa yhteistyötä ja varmistaa, että tatamilta poistuu jokaisessa ottelussa oikea voittaja. Lascau on tiimipelaaja, joka osaa rakentaa joukkuehenkeä yhteisöllisyyttä korostamalla. Hän on erittäin vaativa, mutta osaa antaa palautetta rakentavasti ja asiallisesti. Hän myös kuuntelee tuomarin näkökulman asiasta ja osaa asettua tämän asemaan. Välillä hän toteaakin, että katsoi asiaa vain omasta näkökulmastaan ja toteaa tuomarin olleen oikeassa. Hän osaa käsitellä ihmisiä ja antaa heille arvostusta. Hän ja hänen tiiminsä myöntää myös virheensä ja muistaa aina todeta, että teemme tämän työn yhdessä ja olemme menossa parempaa suuntaan. Hänen ja hänen tiiminsä kanssa on luottavaista ja turvallista tuomaroida. Mielestäni hän on erinomainen johtaja.

 

Ensimmäisen päivän ensimmäinen ja toinen tuomarointini sujuivat rohkaisevasti, sillä pystyin säilyttämään rentouteni ja tarkaavaisuuteni, eikä matseissa tapahtunut mitään erityistä. Samanlaista tuomittavaa se oli kuin aikaisemminkin. Koska olympialaisissa käydään vain yhdet painoluokat kummastakin sukupuolesta päivässä ja rajoitetulla osallistujamäärällä, niin alkuotteluiden tuomaroinnit jäävät pakostakin vain pariin kolmeen otteluun. Mikäli onni suo, niin semifinaalissa ja mitaliotteluissa tulee pari lisäottelua tuomittavaksi. Määrä on siis aivan toisenlainen kuin esimerkiksi Eurooppa Cupissa tai Grand Slamissa, jossa saatetaan tuomita kymmeniä otteluita päivässä.

 

Ilmeisesti ekan päivän otteeni olivat kuitenkin niin vakuuttavia, että sain paikan finaaliblokkiin, jossa tuomitsin M-60 Jpn-Kaz semifinaalin ja N-48 Isr-Ukr pronssiottelut. Erityisesti tuo ensimmäinen muodostui spektaakkeliksi, sillä sitä oteltiin yli seitsemän minuuttia jatkoaikaa. Normaalisti seitsemän minuutin jatkoaika katsottaisiin raskauttavaksi tekijäksi, mutta olympialaisissa halutaan matsien päättyvän suorituspisteeseen ja pitkätkin jatkoajat ovat sallittuja. Vaikka semari vaikutti sujuneen päällisin puolin hyvin, niin sain silti palautetta: annoin ensimmäiset varoitukset liian nopeasti (totta, mutta mielestäni aiheesta ja on parempi herätellä ottelijoita negatiivisesta judosta ottelun alussa, kun heillä on voimaa, kuin minuuttien jälkeen, jolloin he ovat uupuneita), sidontatilanteessa olin ollut jäljessä osaekomien ja toketojen julistamisessa (totta, tätä pitää terävöittää) ja japanilaiden pystyyn nousseessa mattokäännössä olisi pitänyt komentaa mate, kun hän nousi jaloilleen uken selälleen kipatakseen (omasta mielestäni ei, koska tulkitsin tilanteen olleen koko ajan mattokäännön hakemista, vaikka ottelija nousikin jaloilleen välillä). Toisaalta taas moni kävi kiittelemässä juuri tämän ottelun tuomarointia ja olipa siitä kiittävä maininta myös IJF:n uutisessakin. N-48 pronssiottelu sujui mukavasti hyvässä hallinnassa, eikä se tarjonnut ikäviä yllätyksiä.

 

Päivän loppupalaverin pääpuheenvuoron piti IJF:n presidentti Marius Vizer. Hän onnitteli meitä melkein hyvästä päivästä ja toivoi meiltä rohkeutta julistaa tuomioita. Hänen mukaansa ei ole häpeäksi, jos tilanne tarkastetaan videolta ja se joudutaan muuttamaan. Tuomarin on kuitenkin tehtävä päätöksensä tatamilla siinä tilanteessa. Toisekseen hän osoitti minua ja muutamaa muuta ja pyysi meitä olemaan tuomioissamme nopeampia. Omalta kohdaltani uskon, että hän tarkoitti juuri tuota M-60 Jpn-Kaz sidontatilannetta, jossa olin julistuksissa tilannetta jäljessä. IJF:n tuomaripomo Daniel Lascau taas muistutti siitä, ettei varoituksissa saa olla liian nopea. Olympialaisissa ottelijoille on annettava riittävästi aikaa ja tuomarin tulee viivyttää varoituksien antoaan. Ottelut halutaan ratkaista suorituksin, ei varoituksin.

 

Jatkoin kilpailun toisena päivänä mielestäni yhtä rauhallisella ja varmalla otteella kuin ensimmäisenäkin. Matollamme otelleen N-52 urheilijat tarjosivat tehokkaita otteita ja lukuisia ipponeita.  Sain mielestäni helpohkoja otteluita tuomita, eikä niiden tuomitsemisessa ollut ongelmia. Finaaliblokiinkin pääsin tuomitsemaan N-52 Kor-Hun keräilyotteluiden finaalin. Käskyn mukaisesti panttasin varoituksia (vaikkei niille ollut aihettakaan) ja annoin ne-waza-haluiselle ottelijalle mahdollisuuden otella matossa. Jonkun mielestä varmaan liikaakin, mutta mielestäni ne-wazassa tulee ottelijalla olla sama mahdollisuus kuin tachi-wazassakin muuttaa hyökkäyssuuntaa ja jatkaa tekemistään, mikäli tekniikka etenee ja siinä on mahdollisuus saada jotain tulosta.

Päivän loppupalaverissa pyydettiin antamaan varoituksia, erityisesti valehyökkäysvaroituksia mahalleen pakenemisista, nyt kun niistä ei varoitettu lainkaan. Koska M-66 Geo-Kor ottelussa georgialainen potki toistuvasti vastustajansa säärtä puhtailla futispotkuilla saamatta varoitusta, niin kysyin, että pitääkö meidän todella sallia jatkossakin vastaava potkiminen? Vastaus oli, että kyseisessä ottelussa olisi potkimisesta pitänyt varoittaa. Ekasta kerrasta pitää kuulemma komentaa mate ja vasta toisesta antaa varoitus. Omasta mielestäni säännöissämme eli ole ”mate-huomautusta”, vaan mikäli potku on ilmeinen, tulee siitä rangaista välittömästi. Tämän päivän osassa matseista kostautui aiempana päivänä annettu ohje antaa ottelijoiden ratkaista ottelut suorituksella, sillä hyvin monet aiheelliset varoitukset oli jätetty antamatta ja matsit olivat jatkuneet pitkille mitäänsanomattomille jatkoajoille.

 

Kilpailuiden kolmantena päivänä tuomitsimme M-73 otteluita. Kaikista päivän tuomaroinneista eka Bra-Fra matsi osoittautui hankalimmaksi, sillä ottelu sisälsi muutamia erityisen vaikeita tilanteita. Esimerkiksi varsinaisen otteluajan loppusekunneilla ranskalaisen sidonta oli sekunnin myöhässä otteluajan loppumisesta, enkä siitä osaekomia ehtinyt julistaa. Ottelun ratkaissut tilanne taas eteni brasin jalkakoukku mattoon viennillä (,josta mietin, että pitääkö tuosta julistaa suorituspiste vai ei, mutten julistanut koska ranskalainen jatkoi tilannetta mattohyökkäyksellä). Tässä ajatussykermässä myöhästyin kiertämään jujigatamessa paremmalle puolelle ja brassi sai taputtaa tovin ennen ipponin julistamistani. Mietin edellistä tilannetta, enkä siirtynyt jujin avoimelle puolelle, vaan jäin uken ja torin selkäpuolelle. Tämä parin sekunnin viivästynyt ippon jäi harmittamaan, mutta pääsin sitä yli. Muut alkuotteluiden väännöt olivat helppoja. Finaaliblokissa sain tuomita keräilyn viimeisen N-57 Pol-Geo ottelun, jossa jouduin toteuttamaan valvojien pyyntöä mate-huomautuksesta: georgialainen kun latasi kunnon sääripotkun vastustajansa sääreen, jolloin komensin maten ja katsoin ottelijaa tiukasti silmiin (,jäljestäpäin kollegoiden kanssa keskustellessa olisi myös kannattanut sanoa, että: ”No kicking!”). Kun tilanne toistui, niin julistin potkusta ottelijalle shidon. Kamppailu kuitenkin päättyi georgialaisen jatkoaika waza-ariin. Tähän astisen tuomariurani huipennuksen sain kokea N-57 kultamitaliottelun Fra-Kos tuomarina. Ottelu ei tosin kehittynyt sellaiseksi spektaakkeliksi, kuin olisin toivonut, sillä ranskalainen sukelsi noin parin minuutin kohdalla itselleen hansokumaken. Omakin tunnelmani lässähti, kun odotin ottelulta enemmän, muttan enhän minä tilanteelle mitään itse voinut. Päivän loppupalaverissa kiiteltiin erityisesti finaaliblokin tuomarointeja. Tuomarit olivat antaneet ottelijoiden ratkaista ottelut, mutta varoituksiakin oli annettu aivan aiheesta. Tähän päivään sieti kaikkien olla tyytyväisiä!

 

Neljänteen päivään lähteminen sujui omalta osaltani arvelluttavissa merkeissä, sillä taistelin unen saannin kanssa aamu neljään, kun vähän vaille kahdeksan oli herätys. Uni ei vain tullut silmään aivojen hyrrätessä ylikierroksilla päivän tekemisiä ja tekemättä jättämisiä käsitellen kaikenmaailman hengitys- ja rentoutumisharjoituksista huolimatta. Lähdin siis uuteen päivään vähän alle neljän tunnin unilla, joka tällaiselle kahdeksan tunnin nukkujalle on armottomasti liian vähän. Periaatteessa alkuotteluissa ei ollut vaikeuksia, koska tapahtumat olivat selviä ja kohtuuhitaita. Finaaleissa sain tuomittavakseni M-81 Geo-Bel pronssiottelun. Ottelu alkoi georgialaisen hankkiessa aktiivisuudellaan vastustajalleen shidon. Kun georgialainen seuraavan kerran hyökkäsi seoi-otoshilla, niin belgialainen täräytti tämän tatamiin selälleen. Täytyy myöntää, että illan tässä vaiheessa ja katselukulmastani en pysynyt kärryillä, että mikäli oli alastulo ja käyttikö tori tatamia vastaheitossaan. Näytin siis TV-merkkiä ja sain korvaani käskyn julistaa ippon. Sen teinkin ja niin belgialainen pääsi juhlimaan olympiapronssiaan. Tilanne jäi harmittamaan, sillä minun olisi pitänyt julistaa tilanteesta vaikkapa waza-ari tai edes jotain. Nyt näkyi selvästi, etten tiennyt mitä tilanteessa tapahtui. Syynä tähän jäätymiseen oli mielestäni väsyminen. Univelkaisena en pysynyt enää reagoimaan tai havainnoimaan näin nopeissa tilanteissa. Tuomaripalaverissa tuomarointeja kiiteltiin, mutta muistutettiin, että tuomarin on osoitettava ammattitaitoa ja tehtävä päätös tatamilla. Alastulopäätöksen tekemistä ei tule jättää videotuomareiden harteille, sillä sen tehtyään tuomari osoittaa epävarmuutta.

 

Viidennen päivän suhteen kaiken piti olla kunnossa, sillä sain nukuttua kunnon yöunet. Päivä alkoi helpolla M-90 Sey-Swe ottelulla, jossa Nyman paketoi vastustajansa totuttuun tyyliin helposti. Toisessa ottelussa Dom-Ukr lähti juna väärille raiteille ekasta tuomiosta. Ajattelin tilanteen olleen pystyjudoa ja julistin dominikaanisen ottelijalle waza-arin. Varmistukseksi vilkaisin vielä pöydälle, mutta koska siellä näytti kaikki olevan rauhallista, niin jatkoin ottelua hazimella. Tovin jälkeen minua pyydettiin pysäyttämään ottelu ja pyytämään videotarkistusta. Tämän perusteella waza-ari pyydettiin poistamaan. Seuraavassa tilanteessa ukrainalainen heitti vastustajansa ja minusta näytti siltä, että kyseessä voisi olla waza-ari, mutta koska ottelija oli lopputilanteessa mahallaan, niin en sitä uskaltanut, edellisestä julituksesta siipeeni saaneena, ruveta arvailemaan. Taas siis pyydettiin videotarkistusta, mutta tällä kertaa sain julistaa ukrainalaiselle waza-arin. Ukrainalainen onnistui vielä kerran junttaamaan vastustajansa tatamiin otteensa irroittaen. En nähnyt alastuloa kunnolla, koska se kääntyi minusta poispäin, mutta tällä kertaa tyhmyyksissäni päätin ottaa riskin ja tarjota waza-aria, vaikka tiedän, että jos otetta ei ole niin ottelija varmasti saa kyynerpäänsä alastulon väliin. No, sekin waza-ari piti sitten perua. Se ottelu ei olisi juuri voinut huonommin tuomaroinnin kannalta sujua. Onneksi tatamilta poistui kuitenkin oikea voittaja. Luulin saaneeni tästä hyllytyksen loppupäiväksi, mutta sain silti tuomita vielä alkuotteluissa pari matsia, joiden tuomaroinnit sujuivat onneksi itseluottamusta palauttaen ihan hyvin. Finaaleista olin ymmärrettävistä syistä ulkona tänä päivänä.

Päivän loppupalavereissa palattiin runsaisiin jatkoaikaotteluihin ja niiden lyhentämisiin. Kaikki muu oli kuulemma kunnossa, mutta judogin korjaukset ja hiusten sitomiset piti saada minimiin. Hervottomista jatkoajoista ei pyydetty olemaan huolissaan, koska niissä saatiin kuitenkin suorituspiste aikaiseksi jossain vaiheessa. Lascaun mukaan tässä vaiheessa hän olisi normaalisti saanut jo 300 kiukkuista soittoa puhelimeensa väärin menneistä tuomaroinneista, mutta nyt, kisan viidentenä päivänä niitä oli kuulemma tullut vain yksi ja sekin hänen parhaalta kaveriltaan. 😉

 

Yksilökilpailuiden kuudentena päivänä tuomitsimme N-78 painoluokkaa. Alkuotteluissa oli tarjolla vain 20 ottelua, joista vain kaksi lankesi kohdalleni. Ekassa Ukr-Ecu jouduin muuttamaan julistamani waza-arin ipponiksi, mutten ottanut sitä pahalla. Onhan meidät ohjeistettu julistamaan waza-ari, jos ollaan alastulosta vähänkään epävarmoja. Tässä tapauksessa uke tuli ekaksi alas kyynärpäälleen ja vasta sitten rojahti selälleen. Toinen Jppn-Pol ottelu sujui mielestäni aivan normaalisti. Finaaleissa sain tuomita saman painoluokan Cub-Ger pronssiottelun, jossa ottelijat ajautuivat jatkuvasti rajalle. Tilanteissa piti olla tarkkana ja komentaa napakasti mateja, etteivät ottelijat jatkaneet hyökkäyksiään liian kauaksi ja romahtaneet metrisen ottelukorokkeen reunan yli. Saksalainen teki ottelun ratkaisu waza-arin ottelualueen sisältä lähteneellä ouchi-garilla, jonka hän muutti uchimataksi alueen ulkopuolella. Hyökkäyksen jatkuvuuden periaatteen mukaisesti tilanne oli pisteytettävä ja sen teinkin. Saksalainen onnistui varmistamaan johtonsa ja pokkaamaan pronssia. Tämän ottelun jälkeen oloni oli paljon parempi, kuin sen N-57 finaalituomaroinnin jälkeen. Olin tehnyt itse päätökset, ottelu oli pysynyt koko ajan kontrollollissani ja kaikkien hienointa oli se, että ottelu ratkesi suorituspisteeseen.

Päivän loppupalaverissa pyydettiin malttamaan mate-komentoa tilanteessa, jossa ottelija tippuu esim. valehyökkäyksestä polvilleen. Toiselle ottelijalle on annettava mahdollisuus hyökätä polvillaan olevaan ukeen. Tästä nähtiin varoittava esimerkki M-100 kg Geo-Rus pronssiottelussa, jossa tuomari komensi maten georgialaisen hyökättyä polvillaan olevaan ukeen ja pyöräytettyä tämän tästä komeasti kumoon.

Toinen, minusta erittäin tärkeä seikka, jota ei tosin otettu palaverissa esille, on jatkoajalla julistettavan suorituspisteen varmuus. N-78 Ned-Bra ottelussa nimittäin mattotuomari julisti jatkoajalla hollantilaisen heitosta waza-arin, vaikka uken kyynerpää oli ulkona. Heittäjä lopetti ottelun siihen, vaikka päätyi heiton lopuksi pitämään sidontaa. Oli ikävää, että videotarkistuksen jälkeen suorituspiste peruttiin ja ottelija menetti sidontatilanteensa. Kaiken lisäksi hollantilainen hävisi lopulta ottelun. Mattotuomarin on oltava täysin varma jatkoajan suorituspisteestä julistaakseen sen, varsinkin jos se jatkuu mattotilanteeseen. Mikäli tilanne on epävarma, niin on parempi antaa tilanteen jatkua vaikkapa sidontaan. Tilanteen aiheuttaneen heiton alastulo voidaan pisteyttää jälkikäteenkin.

 

Yksilökilpailuiden viimeisenä päivänä tuomitsimme M+100 kg otteluita. Pokkaani testattiin heti ekassa tuomitsemassani Pol-Aze ottelussa. Siinä nimittäin azeri vei vastustajansa mattoon käsilukkoa muistuttavalla tekniikalla ja nappasi heti perään sidonnan. Mielessäni kävi, ettei tilanteesta voi antaa suorituspistettä, koska tilanne muistutti käsilukkoa (ja käsilukon tekeminn pystystä on kiellettyä) ja toisekseen, entäpä jos olenkin väärässä ja väärällä matella menetän kilpailijan tekemän sidonnan. Tämän takia julistin osaekomin, jotta videotuomareilla on aikaa tarkastella tilannetta. Hetken kuluttua sain käskyn julistaa ipponin, jota hieman kummeksin, mutta tein niin. Tämän jälkeen sain käskyn näyttää videotarkistusmerkkiä. Tarkistus kesti aikansa, kunnes minun käskettiin perua ippon ja julistaa pystystä tehdystä käsilukosta shido. Näin teinkin. Loppu ottelusta sujui sitten paremmin. Minua harmittaa tekemäni päätös. Minun olisi pitänyt sääntöjen mukaisesti, komentaa mate, ennen sidontaa ja tarjota käsilukko-shidoa ottelijalle. Tämä proseduuri olisi ollut oppikirjamainen suoritus ja olisi osoittanut vakaata päätöksentekokykyä. Nyt ulkopuolisen silmin toimintani vaikutti todella epävarmalta. Jotenkin tilannetta vielä sekoitti se, että tori nappasi sidonnan, enkä edellisen päivän opeista viisastuneena halunnut sitä tilannetta menettää, jos olisinkin ollut väärässä. Tämän kertainen toimintani olisi ollut aivan täydellistä, jos oltaisiin oteltu muutama vuosi takaperin. Silloin nimittäin käsilukolla sai viedä mattoon, muttei saanut siitä heittopisteitä julistaa. Toisessa ottelussa Ned-Uzb uzbekki paiskasi vastustajansa ipponilla tatamiin alle puolen minuutin. Finaaliblokissa sain kuitenkin tuomittavakseni, odotusteni vastaisesti alkuottelun hölmöilyn takia, kovan M+100 kg Jpn-Cze semifinaaliottelun. Ottelu oli tasaista kyttäilevää ottelemista, enkä alkanut ottelua ratkaisemaan  yhdellä shidolla/ottelija enempää, vaikka otteissa ja otteluasennosssa olisi varmasti ollut kymmeniä varoituksen paikkoja. Kilpailun hengen mukaisesti ajattelin, että ottelijat saavat itse ratkaista ottelunsa. Ratkaisu tulikin jatkoajan noin viiden minuutin kohdalla, kun tsekki runttasi vastustajansa kyljelleen rajatilanteessa. Näin alastulon hieman puutteellisesti, mutta ajattelin japanilaisen kyynerpään taittuneen tämän kyljen alle tsekin rullatessa liikettään loppuun. Tämän perusteella uskalsin julistaa waza-arin, joka onneksi oli oikea suorituspiste, eikä tsekin hurjaa voitonriemua tarvinnut videotarkistuksilla ruveta hillitsemään.

Yksilökilpailun loppupalaverissa pyydettiin rankaisemaan jatkossa vääristä otteista, nyt kun niitä oli katsottu läpi sormien (paluu shidoilu-arkeen tapahtuisi siis seuraavassa kilpailussa). Lisäksi pyydettiin tsemppaamaan ja keskittymään vielä kilpailun viimeisenä päivänä, jolloin oteltaisiin judohistorian ensimmäinen Olympiatason sekajoukkuekilpailu.

 

Judo- ja olympiahistorian ensimmäinen sekajoukkueiden kilpailu käytiin judoviikon huipennukseksi  kahdeksantena kisapäivänä. Päivästä koitui koko viikon työläin päivä kahdeksine tuomarointeineen. Tuomarointini sujui mielestäni ihan hyvin ja tasaisissa merkeissä kilpailun vähäshidoista linjaa noudattaen. Mitaliotteluissa sain tuomita Ger-Ned pronssiottelun 3. ja 4. matsit.

Yhteenvetona tuomaroinnistani olympiakisoissa voin todeta, että unelmani toteutui, jo sillä, että tulin valituksi olympiakisoihin tuomariksi. Pitkäkestoinen ja määrätietoinen työ tuotti tulosta. Pääsin myös mitaliotteluihin ja sain judotuomarin kultamitalin eli tuomitsin kultamitaliottelun sarjassa N-57. Lisäksi sain tuomita pronssiotteluita, semifinaaleja ja pääsin finaaliblokkiin muutamaan otteeseen. Itsessään se kultamitaliottelu oli lässähdys, sillä jouduimme tuomitsemaan ranskalaiselle sukelluksesta hansokumaken jo ottelun alkuvaiheessa. Onnistuin myös mielestäni sopeutumaan olympialaisten shidottomaan tuomarilinjaan kohtuullisen kivuttomasti. Onnistuin myös tuomitsemaan koko viikon suhteellisen tasaisesti. Ainostaan M-81 Geo-Bel ja M-90 Dom-Ukr otteluissa olisi pitänyt olla terävämpänä, mutta niistäkin saatiin oikea voittaja kuitenkin aikaiseksi. Itselleni koko kilpailun kovimpina/haastavampia otteluita tuomita olivat M-60 Jpn-Kaz ja M+100 Jpn-Cze semifinaaliottelut. Niissä oli kuitenkin kysymyksessä finaaliin pääsy ja molemmat ottelut päätyivät pitkille jatkoajoille, jolloin vaadittiin pitkää keskittymiskykyä.

No, miten tästä eteenpäin? Koska seuraava olympiadi kestää vain kolme vuotta, niin IJF toivoi kaikkien näiden kisojen 16 tuomarin olevan mukana Pariisin 2024 olympialaisiin valmistautumisessa. Tämä siksi, että IJF on satsannut porukkaamme paljon mm. IJF-academyn muodossa. Nykyisistä tuomareista poimitaan siis Pariisi 2024 olympialaisten runko, johon mukaan otetaan muutamia uusia kasvoja. Ryhmään kuuluminen ei takaa paikkaa olympialaisissa, mutta ryhmään kuuluva tuomari saa olla mukana kasvattamassa uutta tuomariryhmää vuoden 2028 olympialaisiin. Aion jatkaa siis kansainvälistä tuomariuraani vuoteen 2024 saakka. Niihin kisoihin pääseminen ei ole enää haaveenani, vaan kehittyä tuomarina edelleen, kehittää judoa tuomarin näkökulmasta ja kuulua kansainväliseen tuomariporukkaamme.

 

T: Veli-Matti Karinkanta

olympiatuomari