Säännöt ovat pysyneet ennallaan, joten seminaarissa tarkennettiin voimassa olevia tulkintoja.

Nostot säännöistä:

• Yuko:n kriteerit ovat todella löyhät. Jotta piste voidaan julistaa, on nähtävä tekniikka ja alastulo, joka on muuten kuin vatsalleen. Piste julistetaan, kun kylki tai pakara osuu mattoon. Piste annetaan alastulon perusteella, ja voi olla Yuko, vaikka Uke rullaa lopuksi vatsalleen. (SOR Artikla 15 Wazari and Yuko)

• Tachi-waza à Ne-waza ja Ne-waza à Tachi-waza -siirtymä: Ottelijat ovat ne-wazassa, kun molemmilla ottelijoilla on molemmat polvet maassa, tai jos toisella ottelijalla on polvet ja kyynärpäät matossa. Siirtymä tachi-waza:an tapahtuu vasta, kun molemmilla ottelijoilla on kaksi jalkaa matossa. Mikäli vain toinen ottelija nousee jaloilleen, toisen ollessa, esimerkiksi toinen polvi matossa, on tämä vielä ne-waza tilanne, ja mahdollinen “heitto” on mattotekniikka, eikä sitä voida pisteyttää.

• Rajatilanteet: Mikäli ottelijat poistuvat ottelualueelta ilman kamppailua/hyökkäystä/aktiivista ottelutilannetta vain paetakseen tai taktikoidakseen, tulee tästä tuomita shido. Ottelijat ovat ulkona vasta, kun molemmat ottelijat ovat ulkona ottelualueelta. Nykyistä, todella löyhää, rajatulkintaa on siis tiukennettu, jotta ottelijat pysyisivät ottelualueella. Muutoksella haetaan myös tiiviimpää ottelua, kun hajime-mate-hajime syklit vähenisivät.

• Ne-waza: Ottelijoille on annettava enemmän aikaa mattotyöskentelyyn. Ne-waza on yhtä tärkeä judo-ottelun osa-alue kuin tachi-waza. Asiat tapahtuvat myös hitaammin matossa kuin pystyssä. Mikäli matossa tapahtuu edistymistä, on tekemisen annettava jatkua ilman mate komentoa.  Niin kauan kuin on havaittavissa edistymistä ja positiivista tekemistä saa ottelu jatkua matossa, vaikka tekniikka tai tekijä vaihtuisi välissä.

• Mate-komento: Mate-komennon kanssa on oltava tarkkana. Tuomarin ei ole syytä keskeyttää ottelua heti rajalla. On parempi katsoa tilanne loppuun, ja komentaa vasta sitten mate. Näin tilanne on mahdollista tarkistaa, ja mahdollisesti korjata videolta. Tässä on muutama rajaehto, joita on noudatettava/sovellettava. Tuomarin on komennettava mate, kun tilanne ylittää kahden metrin etäisyyden ottelualueesta. Mate on julistettava, kun ottelijoiden turvallisuus sitä vaatii. Mikäli ottelualueen ympärillä on vain kolmen metrin suoja-alueet, joudutaan tuosta kahden metrin raja-arvosta tinkimään, jotta taataan ottelijoiden turvallisuus.

• Positiiviseen ja aktiiviseen ottelutyyliin kannustaminen: Tuomarin tehtävänä ei ole toimia “poliisina”, joka etsii syitä varoituksen antamiseen, mutta mikäli ottelijoiden ottelutyyli on negatiivinen/passiivinen/välttelevä, tulee tuomarin huomauttaa tästä shidoilla.
  
• Ottelemattomuus shido: Säännöissä mainitaan: “Normaalin otteen ottamisen jälkeen, ottelijoilla on 45 sekuntia aikaa todelliseen hyökkäykseen” Tämä aikaraja pätee ottelun alussa, mutta sen jälkeen aikaraja on sovellettavissa. Tässä on myös huomioitava, että säännöissä EI mainita “Toisen ottelijan tehtyä kolme hyökkäystä, annetaan toiselle ottelijalle shido passiivisuudesta”. Passiivisuusvaroitusta annettaessa tuomarin tulee ymmärtää ottelutilanne, mikä on pistetilanne, mitä pisteitä on taululla, kumman ottelijoista tulee edistää ottelua voittaakseen, kummalle ottelijalle on edullisempaa toimia passiivisesti, ja tuomita ottelu tämän mukaisesti.
  
• Valehyökkäykset: Myös valehyökkäyksistä on annettava shido, olkoon hyökkäys ottelun ensimmäinen, mikäli hyökkäys täyttää valehyökkäyksen tunnusmerkit, julistetaan siitä shido. Pari seminaarissa esimerkkinä käytettyä tilannetta:
  • Tomoe-nagen, Sumi-gaeshin, Yoko-tomoe-nagen kaltaiset tekniikat, joissa tori uhrautuu selälleen, mutta nostaa molemmat jalat ilmaan, uken vartalon molemmille puolille -> shido.

• Kahdella jalalla tehty “Ko-uchi-gari”, jossa tori putoaa takapuolelleen ja haroo uken molemmat jalat yhtä aikaa käyttäen molempia jalkojaan Ala. “Perälä” -> shido
  • Tori hyökkää polvilleen tehden Seoi-nage/Seoi-otoshi -tyyppistä tekniikkaa ja irrottaa otteensa, ilman että Uke aktiivisesti blokkaa -> shido.

• Vastatekniikka: Käytiin läpi tilanteet, joissa uke tekee vastatekniikan Torin alkuperäisen tekniikan heittosuuntaan: Näissä tilanteissa vastatekniikan tekijä ei voi käyttää mattoa tukipisteenä suorittaessaan vastatekniikkaa. Jotta vastatekniikan tekijä voi saada suorituspisteet, tulee tekniikassa olla tauko ja uusi tekniikka, tai heittosuunnan on muututtava niin, että on selkeästi nähtävissä hallinnan vaihtuminen.

Tuomariseminaari 6.11.2026

Tämä kilpailuviikonloppu oli hieman tavallisuudesta poikkeava, sillä matka alkoi jo torstaina.

Tällä kertaa matka kulki Wienin kautta, josta järjestäjän bussikyydillä kohti Gyoria. Lisäjännitystä matkaan toi lennolle osunut pommiuhka, josta kapteeni kuulutti noin 20 minuuttia ennen laskeutumista. Onneksi tieto tuli myöhäisessä lennon vaiheessa, ja osoittautui lopulta aiheettomaksi, niin kone pääsi laskuun Wienin kentälle alkuperäisen suunnitelman mukaisesti.

Seminaari oli yksipäiväinen ja pakollinen kaikille viikonlopun tuomareille, lisäksi paikalle oli saapunut muutamia muita tuomareita ja valmentajia. Itse seminaari oli maksuton. Osallistujia oli yhteensä 84, 36 eri maasta. Tuomareista 39 osallistuisi kilpailuiden tuomitsemiseen osana tuomarilisenssikoetta.

Seminaarin koulutuksesta vastasivat IJF:n tuomarikomission Armen Bagdasaren ja Juan Carlos Barcos, lisäksi IJF:stä paikalla oli Pasquale Chyurlia, EJU:n puolesta paikalla oli tuomaritarkkailijat Cathy Mouette, sekä Annamaria Fridrich.

Seminaari koostui 2026 kilpailuista kerättyjen videoiden katselusta ja nähtyjen tilanteiden analysoinnista. Lisäksi tatamilla käytiin läpi käytännön tilanteita: Pystystä mattoon ja takaisin pystyyn siirtymät, rajatilanteet, valehyökkäyksiä, ushiro-sankaku -tilanteet. Päivän opetus tapahtui kokonaisuudessaan tatamilla.

Matolla ei saanut kuvata/videoida, eikä esitettyjä videoklippejä jaettu, joten läpikäytyjä asioita ei voi jakaa eteenpäin. Sääntöihin ei ole tehty muutoksia, mutta tiettyjä kohtia on tarkennettu. Barcos lainasi sääntöjen kohtaa: “Judo is not a struggle where one accumulates advantages or points, whether standing up or on the ground, judo is a duel with a code. The only goal is ippon; all other values can be counted only if there is a will to score ippon.”
Ja Bagdasarov komppasi toteamalla, että ottelussa on pyrittävä voittamaan Ipponilla, ja mikäli näin ei ole, tulee tuomarin soveltaa voimassa olevia sääntöjä ja tuomita shidoja tarvittaessa.

Lisämausteen seminaariin toi samalla suoritettu lisenssikokeeseen kuuluva englannin kielen testi. Meidät kokelaat kutsuttiin yksitellen, Continental-kokelaat ensin ja International-kokelaat jälkeen, tatamin etuosaan. Liikkeiden tuli olla ripeitä, sillä jos kokelas siirtyi hitaasti, tai väärältä puolelta tatamia kohti etuosaan, sai hän osakseen tiukan palautteen komissaareilta. Tatamin etuosassa kokelasta haastateltiin Bagdasarovin, Barcosin ja Chyurlian toimista, toisia enemmän ja toisia vähemmän. Kun kielitaito oli todennettu, sai kokelas eteensä videotilanteen, josta piti antaa tuomio ja kertoa perusteet tuomioon nojautuen sääntöihin. Itse selvisin kokeesta turhia pinnistelemättä, sillä itseni esiteltyäni Barcos totesi, että: “Kaikkihan puhuvat Suomessa englantia”, ja videokin oli selkeä, joten kokeen ensimmäinen vaihe oli suoritettu.

Päivä jatkui vuorotellen videoita katsellen ja vuorotellen asioita tatamilla läpikäyden. Tatamilla esittäjinä toimivat IJF:n huipputuomarit Roberta Chyurlia ja Balázs Gosztonyi, paikalla oli myös Hana Safarikova. Seminaari päättyi noin kello 18:00, jonka jälkeen siirryimme hotellille valmistautumaan seuraavien päivien koitoksiin.

Kilpailupäivät 7.-8.11.2026

Olin kehitellyt itselleni tähän kilpailuun varsin erityisen tavan jännittää, välillä jännitti niin ettei oikein tiennyt miten päin olisi, istuisiko vai seisoisiko. Kertasin sääntöjä toistuvasti, kun en niitä mukamas muistanut, ja toisena hetkenä olo oli jopa hiukan välinpitämätön. Tämä poikkesi suuresti aikaisempien kilpailuiden tuntemuksista, sillä normaalisti jännitys tuntuu jopa mukavana kiherryksenä. Lauantai aamuna mieleen hiipi sanonta: “Niin pelaat, kuin harjoittelet”, ja myös se ajatus, ettei meiltä haluta nähdä mitään yli-inhimillistä supersuoritusta, vaan oma, tarkka, huolellinen ja päättäväinen suoritus riittää ja jos ei riitä, niin olkoon sitten niin. Näiden ajatusten jälkeen jännitys muuttui tavalliseksi kiherrykseksi ja jopa malttamattomaksi odotukseksi. Tämä olotila kantoi koko viikonlopun loppupalaverin alkuun asti.

Kilpailun tuomareista 24 oli korottamassa kansallista lisenssiä Continental-lisenssiksi ja 15 tuomaria International-lisenssiksi. Kilpailut käytiin neljällä ottelualueella, joten tuomareita riitti 9-10 jokaiselle matolle. Minut oli nimetty matolle 2, jossa kanssani A-lisenssiä suorittamassa oli japanilainen ja yhdysvaltalainen tuomari, B-lisenssin suorittajat olivat Turkista, Romaniasta, Mongoliasta, Azerbaidzhanista ja Tadzhikistanista. Otteluita tuomittiin järjestelmän arvonnan mukaan ja suuren tuomarimäärän takia tuomittavaa oli maltillisesti. Lauantaina matollamme käytiin noin 80 ottelua, joista ehkä kuudessa olin mattotuomarina ja noin kuudessa avustavana. Ylimääräinen lataus ja keskittyminen vaikutti niin, että kirjanpito ei ole aivan vedenpitävä, ja muistikuvat tuomituista otteluista ovat tavallista hatarammat. Päivään sattui muutamia korjauksia: Yksi Yuko laidalta, yksi YukoàW:ari korotus, yksi varoituksen muutos, jonka tarkkailija muutti ennen kuin ehdin sen julistaa, itse olin antamassa varoitusta ottelemattomuudesta valkoiselle ottelijalle, mutta tarkkailija neuvoi radiossa antamaan varoituksen siniselle valehyökkäyksestä sekä yksi, hansokumakeen johtanut jalkaan tarttuminen, jonka Balázs neuvoi radiossa: “Höh, jos näit sen, anna se”. Kyseisen ottelun kaikki kolme varoitusta tuli ihan muutamien Hajime-Mate-Hajime -syklien aikana. Tilanteet olivat kaikki samanlaisia, kaksi ensimmäistä näin, mutta kolmannessa olin hiukan huonosti sijoittunut, enkä hoksannut jalkaan tarttumista: Sininen ottelija teki kelvollisen ko-uchi-gari yrityksen, jonka seurauksena valkoinen putosi mahalleen, sininen ottelija kuitenkin kannatteli valkoisen ottelijan ylävartaloa, valkoinen ottelija esti sinisen ottelijan jatkoyrityksiä blokkaamalla tätä sääristä, käyttäen kyynärvarttaan ja/tai tarttumalla puntista à Tilanteen ollessa selkeästi Tachi-Waza tilanne, tulee tästä tuomita Shido.

Tuomitseminen tuntui hyvältä koko päivän, ja hetkittäin tuntui jopa siltä, että saatan hiukan osata tätä puuhaa. Näin siitä huolimatta, että matollamme käytiin -50 kg ja -44 kg otteluita, joiden judollinen taso ei ollut päätä huimaava. Itselleni näiden pienten sarjojen tuomitseminen on ollut vaikeaa, jonka lisäksi en tänä vuona ole tuominnut ainuttakaan kadettien kisaa.

Lauantain finaaliblokin ottelut jaettiin International-kokelaiden kesken. Itselleni tuli tuomittavaksi -52kg finaali, jota voi pitää onnistumisena, koska tuomittavia finaaleita oli vain seitsemän kappaletta. Tähän finaaliotteluun mahtui myös tarkkailijan antama wazari, jonka itse tulkitsin täysin toisin, vaikka olin sijoittunut hyvin ja näin tilanteen mainiosti: Sininen ottelija lähti tekemään Sumi-gaeshia, johon valkoinen reagoi astumalla heittoon mukaan ja pudottamalla painonsa, koukaten saman aikaisesti vasemmalla jalalla ko-soto-garimaisesti sinisen vasenta jalkaa. Mielestäni valkoinen oli reilusti myöhässä, eikä ko-soto-gari todellisuudessa vaikuttanut sinisen liikkeeseen/kaatumiseen millään tavalla à jätin pisteen antamatta, ja hetken päästä sain korvanappiini ilmoituksen valkoiselle annettavasta Wazarista. Tämäkään kömmähdys ei aiheuttanut sen suurempaa mielen myllerrystä, vaan pystyin tuomitsemaan ottelun loppuun asti hyvillä mielin ja keskittyneesti.

Vaikka omasta mielestä lauantai oli sujunut hyvin, niin loppupalaverissa saatu palaute hiipi ihon alle ja herätti ajatuksen “Mitä jos ei sittenkään”. Loppupalaverissa käytettiin paljon kuvailevia sanoja: Hirveää, mahdotonta, kammottavaa, epäpätevää, uskomatonta, “Eikö juuri eilen käyty läpi, että:”, “Miten on mahdollista, että:” ja palaveri päättyi Bagdasarovin toteamukseen: “Jos koe päättyisi tänään, täällä olisi vain muutama tuomari, joka sen läpäisisi. Menkää hotellille, levätkää ja parantakaa huomiseksi.” Uskottelin, että kyseinen palaute oli kuitenkin kohdistettu enimmäkseen Continental-lisenssiään suorittaville tuomareille.

Sunnuntaina tuomariryhmämme siirrettiin matolle 1, ja tarkkailijaksi vaihtui Cathy Mouette. Saimme tuomittavaksi -73 kg ja +70 kg sarjat, mikä tarkoitti selkeämpiä otteluita, isompia pisteitä ja hiukan parempaa judoa. Lisäksi tarkkailija puuttui huomattavasti vähemmän tuomarikolmikon toimintaan. Oma oloni oli kuitenkin paljon epävarmempi kuin edellisenä päivänä. Tuomitsemiseen tämä ei kuitenkaan vaikuttanut paljoa. Kuitenkin heti ensimmäisessä ottelussa annoin hyvin kummallisen Wazarin, joka johtui erikoisesta ajatuskulusta: Olin tehnyt jo päätöksen “ei pisteitä”, mutta aloin vielä miettimään, “Mitäs jos sittenkin oli vastatekniikka”, ja julistin Wazarin. Avustavien silmät pyörivät kuin bingopallot ja ilmeestä näki, että ajatus oli sen suuntainen, että “Mitä kummaa tuo toope tuossa näki.” Hetken päästä sainkin ohjeen perua Wazarin. Jälkikäteen videolta katsottuna tilanne oli todellakin juuri niin selkeä kuin sen ensin olin tulkinnut, ja pisteen antamatta jättäminen oli ainoa oikea tuomio.

Sunnuntaina keskellä tuomittuja otteluita tuli noin seitsemän kappaletta ja avustavana noin yhdeksän. Sunnuntain finaalit jaettiin Continental-kokelaille, ja osakseni tuli istua kahdessa ottelussa avustavana. Tässä vaiheessa ilman keskellä tuomittua ottelua ilman jääminen ei enää vaivannut. Mielessäni mietin, että nyt on näytöt annettu, ja lopputulokseen ei voi enää vaikuttaa. Kilpailuviikonloppu oli siinäkin mielessä poikkeuksellinen, että nyt tuomittujen otteluiden välillä ei tullut varsinaisesti taukoa keskittymiseen, vaan koko kilpailupäivä meni keskittyneessä tilassa. Kun itse ei ollut töissä, niin katsoi muiden mattojen otteluita ja tuomitsi niitä mielessään. Tämä näkyi myös siinä, että tuomareiden välisiä keskusteluja oli hyvin vähän, kaikki olivat omissa kuplissaan.

Ajattelin, että lauantaiaamuna koettu ylimääräinen jännitys olisi riittänyt, mutta loppupalaverissa istuessani jännitys nousi varsin tuntuvaksi. Kokelaita kutsuttiin noutamaan merkkejä ja kravatteja maan perusteella, ensin continentalit ja sitten meidät A-kokeeseen osallistuneet. Siinä odottaessa tuli käytyä monta kertaa aakkoset läpi ja pohdittua minkä maan jälkeen se “Finland” mahtaa tulla.

Kun oma nimi mainittiin kokeen läpäisseiden joukossa, tulvahti mieleen pieni helpotus ja hyvän olon tunne. Tälläkään kertaa kaikki kokelaat eivät koetta läpäisseet, molemmista lisenssiluokista yksi kokelas ei kyennyt lisenssiään korottamaan.

Nyt kun tämä virstanpylväs on saavutettu, täytyy miettiä uusia tavoitteita, joita kohti kulkea. Sillä ajattelin, että lisenssin saavuttaminen olisi itsessään jonkin päätepiste tai huippu, niin ei se taida niin ollakaan. Lisenssi kyllä mahdollistaa uudet kilpailut ja kokemukset. Tuomaroinnissa kehittyy ja tulee paremmaksi vain tuomaroimalla, mitä enemmän ja mitä kovempia otteluita tuomitsee, sitä paremmaksi tuomariksi kehittyy. Rinnassa oleva lätkä avaa ovia erilaisiin kilpailuihin, mutta heti kun tatamilla tehty työ loppuu, loppuu kehityskin, vaikka lisenssiluokka olisi mikä.

kotimatkalta 9.11.2026
Timo Lehtonen
IJF-International tuomari