Hyvä ystäväni ja kilpakumppanini Erkki Nupponen, suomalaisen judon tienraivaaja ja taitava tekniikkamestari, on poistunut joukostamme. Erkki, ammatiltaan kultaseppä, syntyi 21.6.1943 ja kuoli 2.4.2026 pitkäaikaisen sairauden uuvuttamana.

Hän nousi 1960–1970-luvuilla yhdeksi Suomen teknisesti kovimmista, puhtaimmista ja eleganteimmista judokoista. Meido-Kanin alkuvuosien keskeisenä hahmona hän oli mukana rakentamassa judon alkutaivalta Suomessa.

Syksyllä 1968 Erkki matkusti vaimonsa Airin kanssa Japaniin, jossa he harjoittelivat pari vuotta suurten mestareiden – Osawa 10. danin Wasedassa ja Abe 10. danin Kodokanissa – johdolla. Japanin-vuodet muovasivat häntä pysyvästi: hän palasi Suomeen edustaen kaunista, tarkkaa ja tehokasta tekniikkaa, joka erottui ajan voimakeskeisestä judosta. Japanissa harjoitellessaan Erkki saikin poikkeuksellisen kunnian esittää judoa Japanin keisarille ainoana länsimaalaisena judokana.

Erkin tavaramerkki oli maailmanluokan Uchimata-heitto, jonka monet muistavat yhtenä kauneimmista ja tehokkaimmista tekniikoista maassamme. Itsekin sain sen tehon kokea Suomen mestaruuskisojen finaaliottelussa, mikä pakotti minut harjoittelemaan vuosikaupalla Uchimata sukashi -vastaheittoa vain keskinäisiä otteluitamme varten.

Erkki voitti useita Suomen mestaruuksia -70 kg sarjassa sekä Pohjoismaiden mestaruuden Helsingissä 1966 ja oli tunnettu myös hienosta katastaan. Hänen kilpailu-uransa päättyi valitettavan aikaisin pahaan polvivammaan.

Purjehdus oli hänen toinen suuri intohimonsa, ja hän oli myös erittäin taitava avomeripurjehtija. Myöhemmin Erkki toimi aktiivisena valmentajana ja opettajana monissa seuroissa, vieraili treeneissä jakamassa osaamistaan ja toimi arvostettuna judotuomarina. Hän oli pitkään mukana Vuosaaren Viikinkien judojaostossa.

Erkki oli esimerkillinen harjoittelukumppani: aina valmis auttamaan, antamaan rakentavaa palautetta ja kannustamaan muita. Maailmanluokan judotaitojen lisäksi hänet muistetaan nöyränä, huumorintajuisena ja mukavana kaverina, joka ei tehnyt suurta numeroa itsestään. Hänen judonsa oli elämäntapa – puhdasta, perinteistä ja kunnioittavaa. Ottelun jälkeen pahinkin vastustaja syleiltiin ystävänä. Taistelumme oli tasaista ja rehtiä. Välillä toinen meistä voitti välillä hävisi, mutta ystävyys ja kunnioitus säilyivät aina.

Kiitos Erkki – uchimatasi, hymysi ja yhteiset kokemuksemme tatamilla ja sen ulkopuolella jäävät mieleen.

Lepää rauhassa.

Kyösti Korpiola