Saksassa järjestettiin 21.-22.3.2026 perinteinen U18- ja U21-ikäisille pojille tarkoitettu International Masters Bremen jo 40. kertaa. Suomesta kilpailuihin osallistui jonkun verran kilpailijoita sekä tuomareina Branimir Ilić, Maarit Kallio, Tomi Kangas, Johanna Rautkuru sekä Visa Vainiola. Ottelijoita kilpailuihin oli ilmoittautunut 20 eri maasta yhteensä 830 ja ottelut oteltiin 8 tatamilla. Kovia ottelijoita oli paikallisten lisäksi mm. Azerbaidžanista, Brasiliasta, Kanadasta ja Japanista. Lauantaina kamppailtiin U18-ikäisten paremmuudesta ja sunnuntaina vuorossa olivat U21-ikäisten ottelut. Kilpailuiden muut tuomarit tulivat Saksasta, Hollannista, Iso-Brianniasta, Kanadasta, Tanskasta ja Ruotsista. Tuomareiden määrä oli hyvä, sillä jokaiselle matolle riitti 5-6 tuomaria, mikä takasi riittävät tauot, sillä työskentely oli kilpailuiden kovan tason vuoksi erittäin intensiivistä. Tuomaritarkkailijoina työskentelivät Stephan Bode, Thomas Jüttner ja Katharina Marzok Saksasta sekä John Stuifzand Hollannista.

Lauantai alkoi tuomaripalaverilla, jossa muistutettiin U18-sääntöpoikkeuksista (reverse-seoi ja pääpuolustus kielletty) ja reunatilanteista (ei saa komentaa liian aikaista matea) sekä pyydettiin antamaan otteluaikaa myös ne-wazassa.  Lisäksi kerrottiin, millaisella rytmityksellä otteluita tuomitaan. Rytmitys meni siten, että kaikki tuomitsivat aina kaksi ottelua keskellä. Viiden tuomarin matolla joka 15 minuutti tuli uusi tuomari mukaan kiertoon, jolloin töitä oli yhteensä 45 minuuttia, jonka jälkeen pääsi 30 minuutin tauolle. Kuuden tuomarin matoilla toimi kaksi kolmikkoa, jotka vaihtoivat vuoroa 45 minuutin välein.

Sunnuntain tuomaripalaverissa nostettiin esiin Shohei Onon somepäivitys, jossa hän korostaa, kuinka ottelussa hänelle on tärkeintä ippon-voiton saavuttaminen. Tämä toimi aasinsiltana sille, että meidän tulee myös tuomaroinnissa muistaa, että kilpailuissa on kyse pisteiden saavuttamisesta, eikä shidojen metsästämisestä. Annettiin ymmärtää, että shidojen kanssa saa olla vähän joustavampi ja antaa urheilijoille tilaa otella.

Branimirin raportti

On the first day of the competition, the U18 -73 kg category was on my tatami number 7. Following the completion of matches on pole C and D, fights was merged with tatami number 8, and the -50 kg category was subsequently assigned to our tatami. The day concluded with the -90 kg category.

At the start of the competition, there were certain organizational challenges, primarily due to the absence of a display system for athlete calls and fights schedules. Competitors were called directly from the officials’ table, and winners were required to report back to the same location after their matches. This led to a bit of confusion among both athletes and referees. Nevertheless, as the event progressed, the organization improved significantly, and the overall execution of the competition was satisfactory.

Athletes from Azerbaijan and Germany were particularly dominant on the first day, securing the majority of the medals. At the conclusion of the day, I was appointed as the referee for the bronze medal contest in the -90 kg category, as well as the assistant referee for the final in the -66 kg category.

On the second day, the competition featured the U21 men’s categories. Proceedings on my tatami began with the -81 kg category; however, shortly thereafter, it was once again merged with tatami 8, as was the case on the previous day. The -60 kg category followed and concluded the day’s program.

On the second day, athletes from Azerbaijan continued to demonstrate a high level of performance, alongside strong representation from Brazil. The overall standard of the competition was very high. I consider that I fulfilled my duties to a high standard, with minimal corrections regarding scoring decisions. The primary challenge I encountered on several occasions was the timing and assessment of penalties.

Maaritin raportti

Tuomaroin matolla 1 yhdessä kanadalaisen, hollantilaisen ja kahden saksalaisen tuomarin kanssa. Lauantaina matollamme oteltiin U18-ikäisissä -55 kg:n sarjan kaksi poolia, jossa oli monta erittäin hyvää azerbaidžanilaista ottelijaa. Sarjan ottelut olivat muutenkin erittäin hyvätasoisia. Päivä lähti omalta osaltani hyvin käyntiin ja sainkin päivän aikana hyvää palautetta sijoittumisestani, pisteiden antamisesta sekä shido-linjastani. Ainoa selkeä korjaava palaute tuli tilanteesta, jossa ottelijat päätyivät heiton jälkeen ulos ottelualueelta. Annoin heitosta pisteet ja julistin sitten perään turhan hätäisesti maten, sillä heiton tehnyt ottelija jatkoi tilannetta kääntämällä toisen ottelijan heti perään sidontaankin, mutta olin katkaissut tilanteen matella vähän liian aikaisin. Heiton tehnyt ottelija lopulta voitti matsin, mutta olisi todennäköisesti selvinnyt urakasta vähän nopeammin, jos olisin ollut vähän hitaampi maten kanssa.

Lauantailta mieleen jäi myös yksi kuristustilanne, jossa kuristettava ottelija alkoi osoitella minulle, että kuristusta vedetään leuan päältä. Arvioin tilannetta ja minusta näytti siltä, että kuristuksen tosiasiallinen vaikutus oli kuitenkin ihan oikeaoppisesti leuan alla, koska kaulus oli todella kireän näköisesti kurkun ympärillä, mutta vain pieni kaistale kaulusta jäi aivan uken leuankärjen päälle, joten uke olisi voinut nostaa vain aavistuksen leukaansa ja hän olisi vapautunut ainakin leuan päältä vetämisestä. Annoin siis tilanteen jatkua ja hetken päästä uke taputtikin reippaasti mattoon. Pöytätuomarit tulkitsivat tilanteen kuitenkin siten, että uke ei taputtanut, vaan vain yritti osoittaa leukaansa. Tuomaritarkkailija tarkasti tilanteen videolta, missä selkeä taputus toki näkyi, ja käski pitää ipponin voimassa ja julistaa voittajan.

Finaaliblokissa oteltiin ainoastaan finaalimatsit, joten kaikkien sarjojen pronssiottelut käytiin kunkin omilla tatameilla ja mattovastaavia pyydettiin valitsemaan tuomarit pronssiotteluihin. Pääsin tuomitsemaan -55 kiloisten toisen pronssimatsin, jossa vastakkain oli kaksi azerbaidžanilaista, jotka setvivät välejään huolella. Ottelu venyi jatkoajalle ennen kuin voittaja saatiin selville. Jälkikäteen sain hyvää palautetta siitä, että annoin ottelijoille tilan käyttää kaikki ne mahdollisuudet, mitä heillä oli ottelussa käytettävissään. Finaaliblokissa mattotuomareiksi päästettiin vain kv-tuomarit sekä kv-lisenssikokeeseen valmistautuvat tuomarit. Pääsin kuitenkin pöytätuomariksi -81 kg:n finaaliin. Varauduimme tuomarikolmikollamme pitkään ja mahdollisesti puuduttavaankin otteluun, sillä vastakkain oli kaksi azerbaidžanilaista, mutta yllätykseksemme toinen heittikin ipponin aivan ottelun alussa, joten finaalituomarointimme jäi yllättävän helpoksi ja lyhyeksi.

Sunnuntaina olo oli jo selvästi väsyneempi, mutta otteluissa piti silti olla skarpimpi, sillä U21-ikäluokan otteluissa oli enemmän vauhtia ja voimaa. Matollamme oteltiin -66 kg:n sarjan kaksi poolia. Ottelut olivat hyvätasoisia, sillä sarjassa oli monia erittäin taitavia ottelijoita. Päivä meni kokonaisuudessaan hyvin, vaikka päivän aikana muutama pistekorjaus ja shido-kehotus korvanappiin pöydästä tulikin. Katselimme muutenkin päivän aikana videoita huomattavasti useammin kuin edellispäivänä, sillä otteluiden vauhti ja taso sekä tuomareiden väsymys alkoi varmasti yhdessä tuottaa tarvetta videotarkistuksille.

Päivän selkeästi huonoin hetki itselleni sattui mattotilanteessa, jossa toinen ottelijoista oli rakentamassa juji-gatamea, kun toinen ottelija nousi matosta pystyyn nostaen samalla käsilukon tekijää ilmaan. Olin sijoittunut tilanteessa ylipäätäänkin huonosti ja jäin vain seuraamaan, koska käsilukon vetäjä nousee kokonaan matosta ilmaan. Huomioni oli tässä asiassa, joten heti torin noustua ilmaan julistin maten tajuten sillä samalla sekunnilla, että uke taputtaa. Asiaa tutkittiin videolta ja todettiin, että tilanteesta voidaan julistaa ippon ja juji-gatamen tekijä voittajaksi. Kierto matollamme meni siten, että sain tuomittavaksi toisen semifinaalin ja toisen pronssimatsiin johtavan matsin. Matolta tultuani tuomaritarkkailija pyysi minua jäämään vielä myös pronssimatsin pöytätuomariksi. Tämän jälkeen kisat olivat omalta osaltani käyty, sillä oli aika lähteä kohti lentokenttää.

Kisoista jäi erittäin positiivinen vaikutelma, sillä tuomarointi tuntui sujuvalta ja varmalta, eivätkä muutamat pienet virheetkään jääneet kummemmin vaivaamaan. Ottelut olivat tasokkaita, mikä teki tuomaroinnista mukavaa ja kiinnostavaa. Omalta osaltani yksi rauhoittava tekijä kisapäiville oli varmastikin myös se, että sain ennen kisaa viimeinkin hankittua itselleni oman radiopuhelimen, joka on erittäin pieni ja kapea malli lyhyellä antennilla sekä nappikuulokkeen. Näin ollen pystyin pitämään ne koko ajan päälläni, enkä joutunut kisapäivien aikana miettimään ollenkaan puhelimen ja kuulokkeiden kanssa säätämistä tai miettimään, mihin ihmeeseen saan ison möhkälepuhelimen tungettua, jonka pitkä antenni pahimmassa tapauksessa pistää kylkiluihin. Suhteellisen edullinen investointi, joka todellakin kannatti.

Kisapäivien aikana mietin monta kertaa, että uskomattoman hyvin ottelijat ovat omaksuneet uudet säännöt, sillä heittoja blokattiin erittäin tehokkaasti varmistamalla, että molemmat polvet ovat maahan tullessa matossa. Yukonkin heittämiseen saa siis aidosti tehdä töitä, vaikka yukoon ei nykyisellään tarvitse saada paljoakaan toista kääntymään. Myös matossa puolustaminen näytti olevan ottelijoilla hyvin hallussa, vaikka matossa saakin nykyään myllätä todella pitkään ja yrittää irrottaa esimerkiksi jalkaa oikein huolella. Siitä huolimatta matollamme tuli kahden päivän aikana erittäin vähän sidontatilanteita.

Tomin raportti

Pääsin tatamille  tanskalaisen IJF-tuomarin, brittituomarin ja kolmen saksalaistuomarin kanssa. Meidät jaettiin kahdeksi ryhmäksi, ja tuomitsimme ryhmissä otteluita 45 minuutin jaksoissa kaksi ottelua kerrallaan, mikä tuntui erittäin toimivalta järjestelyltä.

Tuoreena kokemuksena oli CARE-videojärjestelmän käyttö, mikä osoittautui todella suoraviivaiseksi ja helpoksi. Kovin paljon ei videoitakaan tarvinnut kelailla, vaan useimmat tarkistukset oli helppo tehdä ruudulta viiveen avulla. Lauantain U18-ottelut olivatkin melko suoraviivaisia. Ottelut olivat sikäli melko puhtaita, että varoituksia sai antaa lähinnä passiivisuudesta, valehyökkäyksistä ja parista jalkaan tarttumisesta. Ottelijat olivat taitavia, mutta ottelut suoraviivaisia ilman erikoisempia taktikointeja. Lauantain otteluissa omalla tatamilla korostui pystyjudo, eikä ottelijoilla ollut kovinkaan paljon innokkuutta rakentaa tilanteita matossa. Lauantain kruunasi U18 -60kg toisen pronssimatsin tuomitseminen ja finaalissa toimiminen pöytätuomarina.

Sunnuntaina tuomaripalaverista jäi erityisesti mieleen se, että korostettiin judon olevan laji, jossa halutaan voiton tulevan pisteillä, ei varoituksilla. Tätä linjaa noudatettiinkin selkeästi, sillä parikin ottelua oli sellaista, jotka olisivat voineet päätyä kolmanteen varoitukseen. Täten esimerkiksi yhdessä ottelussa, jossa ottelija johti wazarilla ja yukolla (+ 2 shidoa), toisen ottelijan ollessa nollilla, annettiin lopussa valehyökkäyksen mennä läpi sormien, jotta ottelun voittaisi aktiivisempi yrittäjä pisteillä. Vastaavia tilanteita oli pari muutakin. Päivän päätteeksi pääsin tuomitsemaan jälleen pronssimatsia.

Oma tekeminen tuntui matolla varsin tasaiselta ja matsien tuomitseminen oli selkeää. Tarkkailijoilta tuli pariin otteeseen hyvää rakentavaa palautetta, omalla kohdalla yksi asia oli pystytilanteiden muuttuminen mattotilanteiksi, joissa olisi voinut olla hieman parempi sijoittuminen kiireen välttämiseksi. Lievästi ärsyttävä tekijä oli nappikuulokkeen käyttö lauantaina aamulla, kun itse on tullut harvemmin sitä käytettyä. Saksalaiskollegojen puheesta ei meinannut aina saada selvää, eikä nappi meinannut pysyä korvassa. Käyttöön kuitenkin tottui nopeasti. Toinen asia, mikä oli hieman turhauttavaa, oli pistetaulujen toiminta. Käytössä oli vanhaa tekniikkaa, joka pariin otteeseen sekosi, ja pistetauluja joutui myös korjaamaan jatkuvasti. Eli pisteet menivät todella usein väärälle ottelijalle, jos ei useaan kertaan erikseen näyttänyt suorittajaa. Onneksi tässä asiassa myös pöytätuomarit auttoivat aktiivisesti. Yhtenä huomiona erityisesti sunnuntaina oli wazarien korjaus yukoksi. Eli selkeät noin 90 asteen (jaloista päätellen siis vähän yli 90) laskeutumiset korjattiin lähes aina yukoksi, vaikka vastaavat heitot esimerkiksi SM-kisoissa olivat wazareja. Tähän linjaukseen on jatkossa hyvä saada selkeys joka kisan alussa. Lauantaista poiketen omalla tatamilla U21 sarjoissa nähtiin paljon enemmän myös mattojudoa ja sille annettiin aikaa, mikä oli ihan virkistävää.

Kaiken kaikkiaan reissusta jäi todella positiivinen maku. Reissuseura oli erinomaista, uusiin kollegoihin tutustuminen piristävä kokemus ja tasokas turnaus antoi myös tärkeää oppia tuleviin tuomarointeihin.

Johannan raportti

Kisoissa oli ensimmäistä kertaa livestream käytössä, mutta edelleen käytössä oli paperinen seuranta otteluista siten, että kunkin ottelun voittajan piti käydä aina ottelupöydällä kertomassa nimensä, joka sitten kirjattiin sähköiseen järjestelmään. Myös kaaviot taisivat olla ainoastaan paperisina seinällä ja kuulutuksin kutsuttiin ottelijat tatamille. Meillä ei ollut koskaan mitään muuta tietoa siitä, ketkä olivat ottelemassa, koska tuomareille tämä tieto ei näkynyt mistään.

Tällä kertaa otteluhalliin tuli mukavasti luonnonvaloa lasiseinistä, edellisen vuoden umpiseinäiseen ja toki sinänsä dramaattisempaan ”lookiin” nähden. Tässä valoisammassa tilassa kyllä jaksoi kaikkiaan paremmin, vaikka sielläkin välillä tuntui että happi käy vähiin, vaikka kuuma ei tullut missään kohden, päin vastoin tuntui viileältä ja jopa kylmältä.

Meillä ennätti olla omalla tatamilla lauantaina neljä kiertoa molemmilla tiimeillä siten, että viimeiseen vaihtoomme osuneet kaksi ottelua olivat minulla keskellä ja ne olivat alle 66 kiloisten molemmat pronssiottelut. 90 kg:n finaalissa meillä oli omasta tiimistä Kanadan IJF-tuomarimme keskellä, ja minä sekä kilpailuiden ainoa Ruotsin tuomariedustaja pöydässä.

Jonkin verran yhteisen työskentelytavan löytymiseen meni ryhmämme kahden saksalaisen kanssa aikaa, muun muassa siksi, että he eivät olleet ollenkaan tottuneet siihen, että pöydässä puhuttaisiin muuten kuin silloin, kun jollekulle pitäisi antaa varoitus tai piste jommankumman mielestä. Tämän koin aika raskaaksi, mutta saimme jonkin verran kommunikointitapaa päivän myötä kehitettyä. Radioiden käyttö viestinnässä oli ajoittain hankalaa mm. yhteyshäiriöiden vuoksi. Meillä oli käytössä radiot mallia tiiliskivi, joiden saaminen siististi jemmaan mihinkään oli mahdotonta. Ne kuitenkin sujuvoittivat yhteistoimintaa eli plussan puolella niiden osalta. Pienet ottelualueet (7×7) ja kolmen tatamin suoja-alueet aiheuttivat melko paljon katkoja otteluihin ja törmäysvaaraa eri mattojen ottelijoiden välillä mahtui molempiin päiviin.

Piste-ajanottojärjestelmä oli edellisestä vuodesta tuttu perinteinen ja omalaatuinen. Sen käyttö pääsääntöisesti nuorilla käyttäjillä sujui puheiden mukaan aika tavalla yhtä huonosti joka tatamilla. Tässä olisi ainakin kehittämisen paikka. Ehkä sekä systeemissä että käyttäjissä.

Sunnuntain kilpailu ei tällä kertaa omalta osalta päässyt alkamaan suunnitellusti, koska sairastuin johonkin vatsapöpöön lauantai-iltana. Koko yön valvominen ja huono olo pakottivat jäämään hotellille aamulla. Onneksemme meillä oli ryhmäämme paikkaaja matkassa, eikä tullut itse kilpailussa tältä osin miehistötappioita omalle tatamille. Palasin puolenpäivän aikaan kokeilemaan oloa ja olemista kisapaikalle, joten muutama ottelu iltapäivällä yli 100 kilon sarjassa sekä yksi pronssiottelu samasta sarjasta pöydässä oli tällä kertaa sunnuntain saldo omalla kohdalla.

Reissuhygienia ja itse kilpailuissa toimiminen infektioiden ym. torjunnassa sairastumisen myötä saivat pohtimaan muun muassa sitä, miten tuomarit käsittelevät ottelijoilta irtoavia teippejä ym., jotka mahdollisesti ovat vieläpä verisiä. Sitten samoilla käsillä käsitellään yhteisiä välineitä kuten radiota ja CARE-systeemiä. Täällä ei tatameitakaan putsattu ilman suojakäsineitä, ja ainakin omalla tatamilla meidän ensiapuhenkilöstö ei verihavereissa koskenut ottelijaan, vaan antoi hänelle ainoastaan paikkausmateriaalit ja ohjasi ottelijaa korjaustoimenpiteissä.

Myös keskieurooppalainen tyyli siinä, että ruokatarjonta päivän aikana oli välipalanomaista kuten kakkuja, makeisia ja vaaleita leipiä, eikä sisältänyt mitään lämmintä, ellei halunnut lunastaa kupongeillaan makkaroita, on asia, mikä kannattaa jollain tavoin huomioida energian saannissa päivän aikana. Yhteinen illallinen oli tämän kaiken valossa aivan liian myöhään ja liian köykäinen ollakseen riittävä ja oikea-aikainen.

Visan raportti

Tuomaroin nyt ensimmäistä kertaa Bremen Mastersissa, jonka judollisesta tasosta olin kuullut ylistäviä arvioita. Viikonloppuna olikin tarjolla todella korkean tason kadetti- ja junioritason otteita, mistä kertoo myös se, että suomalaisille kilpailijoille oli tarjolla  lähinnä ottelu ja ulos -tuloksia. Neljän IJF-A -tuomaritarkkailijan vetämät ohjeistukset ja palautepalaverit olivat todella kannustavat sekä nostivat tunnelmaa tuomareiden keskuudessa hienosti. Tuomaroin molemmat päivät tatamilla 8 samassa tiimissä todella osaavien kollegoiden kanssa, lauantaina U18-73 ja sunnuntaina U21-81 -sarjassa. Viiden tuomarin ryhmässämme erityisesti nuori britti IJF-B naistuomari oli poikkeuksellisen vahva tatamityöskentelyssään, jota pöytätuomareiden ei koko viikonlopun aikana tarvinnut käytännössä ollenkaan tukea. Muut tiimin jäsenet olivat yksi hollantilainen ja kaksi saksalaista kansallisen A-lisenssin tuomaria. Olosuhteista pitää todeta, että radion käyttö sekä DDR:n aikainen ottelunäyttö aiheuttivat yllättävän pitkään lisä-ärsykkeitä, mikä varsinkin alussa näkyi ehkä pienenä kireytenä. Toisaalta care-videosysteemi on huomattavan paljon laadukkaampi kuin Suomessa käytössä oleva järjestelmä. Suurimman osan tilanteista pystyi yhdellä napin painalluksella varmistamaan ja siten turhaa aikaa videoiden katselussa ei kulunut kuten Suomessa. Ottelut olivat molempina päivinä erittäin vauhdikkaita ja intensiivisiä, joissa tuomarin tulee pysyä todella hereillä eritoten, kun pistetaulutoimitsijat eivät aina pysyneet rytmissä mukana.

Meillä oli ryhmässämme ja tarkkailijoidenkin kanssa hyvin samanlainen näkemys säännöistä ja niiden tulkinnoista. Ainoastaan yhdessä tapauksessa mattotuomarin mielestäni oikein tuomitsema kosotokage-ippon vaihdettiin valvojan toimesta vastustajan uranage-ipponiksi. Mielestäni uranagen heittäjä oli jo ukena heittoon menossa, kun pelastautui tilanteesta uranagella. Yukon antamisessa oli myös pieniä sävyeroja. Itse olin muutamassa tilanteessa yukon kannalla, kun kollegoiden mielestä heitto tuli liiaksi vatsalleen. Lisäksi sankakukatamen vaatimukset vaihtuivat täysin tuomarikohtaisesti: osan mielestä sidonnan alkaminen vaatii, että tori ottaa kädellään uken jalan kontrolliin, osan mielestä riittää, että tori ottaa uken käden kontrolliin. Osa oli sitä mieltä, että mikäli tori on vahvasti koko kehollaan uken päällä, mitään raajaa ei tarvitse erikseen kontrolloida.Lisäksi sidonnan alkamisen vaatimuksista oli hieman eri tulkintaa sen osalta, pitääkö yläselkä olla kokonaan matossa kiinni alussa. Näistä kahdesta em. tulkinnasta olisi erittäin tärkeää saada lopullinen ratkaisu/tulkinta Suomen kisoihin.

Sain kahdelta valvojalta hyvin positiivista palautetta työskentelystäni erityisesti liikkumisen, oikeiden pisteiden antamisen ja varoitustulkinnan sekä -rytmin osalta. Korjaavaa palautetta sain liian aikaisista mateista newazassa, missä onkin mielestäni Euroopassa selkeä ero verrattuna pohjoismaiseen linjaan. Lisäksi sain yhdeltä valvojalta tietooni itselleni täysin uuden säännön, että käsilukkotilanteesta maten saamiseen ei riitä, että uke nostaa torin ilmaan, vaan lukossa olevan käden tulisi lisäksi selkeästi mennä 90 asteen kulmaan. Pääsin lauantaina pronssiottelun pöytätuomariksi ja sunnuntaina matolle jännittävään JPN-GER pronssiotteluun. Kokonaisuudessaan reissu oli ikimuistoinen ja positiivinen kaikelta osin paitsi kuorsaavan huonetoverin osalta.

Branimir Ilić, A-tuomari
Maarit Kallio, A-tuomari
Tomi Kangas, A-tuomari
Johanna Rautkuru, A-tuomari
Visa Vainiola, A-tuomari