Vuoden veteraanijudoka Susan Koivun voitontahto on edelleen kova, mutta voittaminen ei ole enää kaikki kaikessa.
Susan Koivun judoura alkoi 9-vuotiaana Vuosaaren Judoviikingeissä 1985. Koivu harrasti myös yleisurheilua, kunnes judo vei voiton.
– Halusin voittaa ja kehittyä paremmaksi. Judossa parasta on kaksinkamppailuasetelma ja itsensä voittaminen. Kiersin kaikki mahdolliset kilpailut ensin Suomessa ja sitten matkustin isäni kanssa isoihin kansainvälisiin nuorten kilpailuihin, kertoo Koivu.
Harjoitteluun tuli systemaattisuutta. Koivun ensimmäinen valmentaja oli Jorma Kivinen ja myöhemmin Timo Partanen. Paras saavutus nuorissa oli alle 19-vuotiaiden EM-kulta.
– Aikuisissa parhaita saavutuksiani olivat Saksan avointen voitto ja Hollannin avointen kolmas sija. Olympiavuonna 1996 ylsin hopealle Moskovan ranking-kilpailussa, mutta se ei riittänyt Olympialaisiin vaikka ei kaukana ollutkaan.
Sitten kilpailu- ja judoharrastus päättyi 15 vuodeksi, vaikkakin monipuolinen liikunnan harrastaminen jatkui. Hollannissa sattumien kautta judokipinä syttyi uudelleen 2016.
– Törmäsin tyttäreni taidekerhossa judokaan. Vielä samana iltana päädyin katsomaan judotreenejä. Tästä saan kiittää miestäni, joka oli kertonut minun olleen fanaattinen kilpajudoka nuorempana. Itse en taustastani kertonut koskaan eteenpäin, koska ajattelen että judoon kuuluu tietty nöyryys ja vaatimattomuus. Tämä on varmasti myös osa suomalaisuuttani, Koivu kertoo.
– Ensimmäinen judoseurani Hollannissa oli Judoschool Daniel Pot, jonka vetäjä ja omistaja Daniel Pot, kilpaveteraanijudoka itsekin silloin, veti kaikille sopivia fyysisiä harjoituksia tyylillä joka sai minut, ja myös mieheni ja tyttäreni, innostumaan ja palaamaan kilpatatameille. Hollannissa tyttäreni sai myös koulussa judo-opetusta.
Myöhemmin judoharjoittelu jatkui muuton myötä Rotterdamissa hollantilaisen judopioneeri Chris De Korten legendaarisessa kilpajudoseurassa. Seuran kasvatteja ovat lukuisat arvokilpailumitalistit kuten Olympiavoittaja Mark Huizinga.
– Aina mennessäni judoharjoituksiin, kävelen näiden mestarien kuvien ja palkintokaappien ohitse ja tunnen historian havinaa, kunnioitusta ja jännitystä.
Veteraaniuralla Koivu on voittanut MM-kultaa Pariisista ja Krakovasta. Veteraanien Euroopanmestaruus ja mixed-team joukkuekilpailun voitto tuli 2024 Sarajevosta. Yleisen sarjan SM-kilpailuissa Koivu ylsi hopealle 2023.
– Historiallinen joukkuekilpailun Euroopanmestaruus Sarajevosta on jäänyt mieleen. Meidän veteraanijoukkueella oli aivan uskomaton yhteishenki. Olin todella ylpeä saadessani olla osa Suomen joukkuetta.
Koivu on asunut Alankomaissa monta vuotta, mutta sydämeltään suomalainen ja Kuopion judoseura Sakuran jäsen.
– Veteraanijudokana voitontahtoni on edelleen kova, mutta voittaminen ei ole enää kaikki kaikessa. On mahtavaa olla osa isoa judoperhettä ja tietysti pysyä hyvässä kunnossa vanhempanakin ”fit for life and judo” mottoni mukaisesti. Nykyisin suurin esikuvani onkin Tom Pahlman, joka on Suomen veteraanijoukkueen johtaja ja kilpailee edelleen yli 70-vuotiaana. Judo on minulle elämäntapa ja pitää minut nuorena. Olen iloinen että palasin takaisin tatamille 9 vuotta sitten, päättää Koivu.