Kilpailuun osallistui kaksi suomalaistuomaria: Juha Vuorela ja Veli-Matti Karinkanta.
Juha Vuorelan raportti
Tämä oli vasta toinen EJU-turnaus kuluvalla kaudella. Tallinnaan on ollut aina mukava mennä tuomaroimaan. Kilpailut ovat aina olleet hyvin järjestetty ja järjestäjät ovat olleet vieraanvaraisia. Virossa olen myös hankkinut ensimmäiset kokemukseni ulkomailla tuomaroimisesta.
Lauantaina matollamme oteltiin -73, -70 ja -78 kg otteluja. Hyvätasoisia ja selkeitä matseja on miellyttävää tuomaroida. Mitaliotteluissa olin mattotuomarina +78 -sarjan pronssiottelussa. Esitin jatkoajalla vastaheitosta italialaiselle wazaria, mutta tuomaritarkkailija pyysi perumaan sen. Hetken kuluttua sama ottelija ratkaisi ipponin arvoisella sumi-gaeshilla ottelun voiton.
Sunnuntai jatkui samaan tapaan kuin lauantaikin -81, -52 ja +100 kg otteluiden parissa. Eräässä ottelussa annoin valehyökkäyksestä varoituksen. Tämän tuomaritarkkailu pyysi perumaan. Ottelun jälkeen hän kertoi selitykseksi, että olisi hyväksynyt varoituksen, jos olisin antanut sen blokkaamisesta enkä valehyökkäyksestä. Tosi omituinen tulkinta, koska varoitettu ottelija blokkasi kädet suorina ja pudottautui polvilleen ilman heittoyritystä. Illan mitaliotteluissa olin mattotuomarina -52 kg pronssiottelussa. Ottelu päättyi kosovolaisottelijan ipponin arvoiseen kuristukseen. Samalla päättyi myös 17 vuotta kestänyt urani IJF-judotuomarina.
Pääsin käymään monessa mielenpainuvassa kilpailutapahtumassa yli kahdessakymmenessä maassa, joihin en muutoin olisi matkustanut ja tutustuin moniin judokoihin ympäri maailmaa. Judon parissa jatkan edelleenkin, mutta tuomarointini olivat tässä. Toivotan tuomarikollegoilleni antoisia hetkiä judotuomaroinnin parissa.
Veli-Matti Karinkannan raportti
Olympialaisten viimeistelytuomarointi Tallinnan European Openissa kolme viikkoa ennen olympiatatamille astumista oli tarpeellinen viimeisen silauksen antamiseksi.
Huomasin kisassa, että olin edelleen liian epävarma rajatapausalastuloissa. Sijoituin hyvin, mutten uskaltanut julistaa waza-aria sellaisesta alastulosta, jossa olin kiikun kaakun alastulopisteen kannalta. Minusta tuntuu siltä, että on pienempi virhe antaa pöytätuomareiden varmistaa suoritus videolta kuin julistaa se ja joutua perumaan se. Suurimassa osassa tapauksista olisin kuitenkin ollut oikeassa, jos olisi pisteen julistanut. IJF:n ja EJU:n entinen tuomaripäällikkö Bern Achilles toisti usein että: ”Tuomarin on tehtävä päätös. Aivan sama, kunhan tekee päätöksen. Jos se on oikein, niin hyvä, jos se on väärin, niin se korjataan. Tärkeintä on kuitenkin näyttää mielipiteensä.” Tällä perusteella myös pisteen julistamatta jättäminen ja pöytätuomareille vastuun antaminen on myös virhe, vaikkei matsia heti jatkaisikaan, vaan antaisi heille mahdollisuuden tarkistaa tilanne videolta.
Kisassa tapahtui myös pari tilannetta, joissa ajatukseni harhautui kesken matsin ja menetin tilanteen hallinnan. Ne harmittavat kovasti. Itsevarmuuteni kuitenkin parani loppua kohden, mutta senkin suhteen pitää olympialaisissa vielä parantaa.
Toivotaan, että vanha sanonta epäonnistuneesta kenraaliharjoituksesta takaa onnistuneen ensi-illan, pätee myös nyt olympialaisia ajatellen.
Juha Vuorela
IJF-A -tuomari
Veli-Matti Karinkanta
IJF-A ja olympiatuomari