Suomen Judoliitto on valinnut vuoden 2025 seuratoimijaksi pitkän linjan judovaikuttajan Helka Maltolahden, jonka mittava työ Laukaan Darma-Kain hyväksi ulottuu useille vuosikymmenille. Valinta julkistettiin Judoliiton palkitsemistilaisuudessa Veikkaus-areenalla 24.1.2026. Palkinnon Helkalle luovutti Judoliiton koulutus- ja seurakehityspäällikkö Katri Forssell.

Judoura alkoi Ruotsista 1975 – ura jatkui Suomessa vuodesta 1976

Helka Maltolahden judotaival sai alkunsa Ruotsissa vuonna 1975, josta hän muutti Suomeen vain vuotta myöhemmin. Ruotsissa hän kohtasi myös yhden ensimmäisistä esikuvistaan, Tumda Botkyrkan Seikokanin Kauno Koukosen.

”Kauno antoi minulle ensimmäisen judokini ja sanoi sanat, jotka jäivät syvälle mieleeni: ‘Tasapainorajoitteista ei ole haittaa – nyt harjoitellaan tasapainoa, se on tärkeää judossa.’ Se antoi minulle itseluottamusta, jota ei syntymästä asti olleiden jalkojeni vammojen vuoksi vielä ollut,” Maltolahti muistelee.

Suomeen muutettuaan Maltolahti jatkoi judoa miehensä kannustamana – ja siitä alkoi varsinainen elinikäinen judoura, joka on muovannut hänen identiteettiään ja koko elämäänsä.

Vuosien varrella hänen roolinsa Laukaan Darma-Kaissa kasvoi: harjoittelijasta valmentajaksi, valmentajasta päävalmentajaksi ja lopulta seuran puheenjohtajaksi. Hän toimii edelleen aktiivisesti seuran johtotehtävissä, harjoittelee, kouluttaa ja kehittää seuraa eteenpäin.

Sukupolvien mittainen vaikutus – esiin Laukaan Darma-Kain 50-vuotisjuhlissa

Laukaan Darma-Kai juhli 50-vuotista taivaltaan 4.10.2025. Juhlien puheenvuoroissa korostui yksi teema: Helka Maltolahden pitkäaikainen ja korvaamaton vaikutus seuran toimintaan. Moni entinen ja nykyinen judoka nosti esiin, miten Maltolahden ohjaus, esimerkki ja välittäminen ovat kantaneet heitä lapsuudesta aikuisuuteen – ja edelleen heidän omia lapsiaan tatamille.

Maltolahdelle itselleen juuri tämä pitkäjänteisyys ja yhteisöllisyys ovat olleet keskeisiä:

”Meillä ei katsota taustaa, rajoitteita tai lähtökohtia – tärkeintä on yhteisö ja halu oppia. Olen halunnut siirtää eteenpäin samaa ajattelua, jota sain itse alussa: jokainen on tervetullut salille sellaisena kuin on.”

Matkan varrella myös haasteita on riittänyt. Naisena toimiminen valmentajana – ilman kilpailutaustaa – ei aina ollut tavanomaista.

”Välillä sai tehdä kaksin verroin töitä tullakseen vakavasti otetuksi. Mutta sitkeys, rakkaus lajiin ja usko omaan tekemiseen veivät eteenpäin,” hän kertoo.

Hänen vuosikymmentensä työ näkyy nykyisin konkreettisesti: menestyvinä kilpailijoina, kasvavina ryhminä ja ennen kaikkea seurayhteisön jatkuvuutena.

”Arvokkainta on ollut seurata lasten kasvua aikuisiksi – ja nähdä heidän omien lastensa tulevan mukaan judoihin. Se kertoo yhteisön voimasta.”

Korkeita tunnustuksia – Linnan juhlista kultaisiin ansiomitaleihin

Maltolahden pitkä ja pyyteetön vapaaehtoistyö on huomattu myös judoyhteisön ulkopuolella. Hän sai kutsun Linnan juhliin jo vuonna 2014 ja Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultaisen ansiomitalin vuonna 2019 – tunnustuksia, jotka myönnetään poikkeuksellisen pitkäaikaisesta ja merkittävästä vapaaehtoistyöstä.

Elävä esikuva judon arvoista

Judoliiton perustelujen mukaan Maltolahti on vuosikymmenten ajan ollut esikuva useille sukupolville – periksiantamaton, välittävä ja valmis tekemään työn, joka vie seuraa eteenpäin.

Tunnustus kosketti Maltolahtea syvästi:

”Vuoden seuratoimijan tunnustus merkitsee minulle paljon, koska se tulee suoraan lajiliitolta. Se vahvisti tunnetta siitä, että kaikki nämä vuodet, tunnit ja sydämellä tehty työ ovat olleet merkityksellisiä.”

Tulevaisuudessa hän saattaa hieman keventää rooliaan.

”Olen kouluttanut uusia vetäjiä jo vuosia. Vahvan johtokunnan ansiosta olen viihtynyt ja jaksanut, mutta ehkä voin jatkossa vähän hellittää.”

Maltolahti korostaa, että mikään ei olisi ollut mahdollista ilman ympärillä ollutta yhteisöä:

”Lasten ja vanhempien tuki on ollut korvaamatonta. Ja erityisesti oman perheen tuki – omat lapset ja lapsenlapset ovat olleet judossa mukana.”

Lopuksi hän haluaa lähettää terveisiä kaikille seuratoimijoille:

”Työ on kovaa, mutta periksi ei kannata antaa. Vastoinkäymisiä tulee – niissä kannattaa puhua ja hakea apua. Minulla on ollut onni saada tukea myös toiselta seuralta, ja yhteistyö on ollut molemminpuolista. Yhteisöllisyys kantaa pitkälle.”