Skurupissa 7.-8.2.2026 pidettyihin Ruotsinmestaruuskilpailuihin oli tänä vuonna kutsuttu myös suomalaisia tuomareita. Suomesta mukana olivat Maarit Kallio, Marko Keto, Valtteri Mattsson sekä Jani Suokanerva. Lisäksi ruotsalaiset olivat kutsuneet avuksi joukon tanskalaisia ja hollantilaisia tuomareita, sillä kilpailut oteltiin ensimmäistä kertaa kuudella tatamilla, eikä Ruotsilla ollut riittävästi omia tuomareita näin monen maton ja tämän tason kilpailuun.

Lauantaina kamppailtiin aikuisten ja U18-ikäluokkien mestaruuksista sekä sunnuntaina veteraanien ja U21-ikäluokkien mestaruuksista. Ottelijoita kilpailuissa oli yhteensä 435. Tuomareita oli joka tatamilla viisi, mikä takasi hyvät tauotukset molempiin päiviin. Lauantaiaamun tuomaripalaverissa meille näytettiin IJF:n uusin video sääntötulkinnoista, korostettiin erityisesti yhteistyötä tatamilla sekä pyydettiin pitämään matalaa profiilia eleissämme, jotta toimintamme näyttää ammattimaiselta valmentajien silmään. Tästä syystä myös kaiken kommunikoinnin matolle piti tapahtua radiopuhelimien välityksellä.

Maaritin raportti

Omalla matollani oli minun lisäkseni ruotsalaisia A- ja B-tuomareita sekä matosta vastaavana ruotsalainen IJF-A -tuomari Marko Ahola. Lauantaina mattoamme tarkkaili makedonialainen IFJ-A -tuomari Katerina  Nikoloska. Matollamme oteltiin aikuisten sarjoista miesten -73 kg:n sarja. Päivä lähti käyntiin tahmeasti, vaikka se ei ilmeisesti ulos päin siltä näyttänytkään. Tämän tason otteluista oli kuitenkin ehtinyt kulua muutama kuukausi aikaa. Aamupäivällä ainoa palaute tarkkailijalta tuli siitä, että annoin yhdessä ja samassa ottelussa kaksi ipponia valkoiselle ottelijalle, vaikka molemmat olivat selkeästi waza-arin arvoisia. Tähän olisi kuulemma auttanut parempi sijoittuminen. Molemmat heitot olivat korkeita ja näyttäviä, mutta alastulot eivät niin täydellisiä kuin ne minun kuvakulmastani näyttivät. Muutaman kerran sain kuitenkin myös peukkua tarkkailijalta, kun olin matolla tulkinnut tilanteet oikein, eikä hänen mielestään videotarkistuksen jälkeen ollut syytä tehdä muutoksia.

Aamupäivän jälkeen pääsin finaaliblokissa tuomitsemaan yhden naisten painoluokan pronssiottelun sekä avustavaksi miesten -81 kg:n pronssiotteluun ja -90 kg:n finaaliin. Pronssiottelu mattotuomarina ei alkanut parhaalla mahdollisella tavalla, sillä annoin ensimmäisestä heitosta yukon, vaikka uke pyörähti takapuolen kautta lopulta selän puolelle kyljelleen. Reagoin siis liian nopeasti ja tiesin itsekin, että kohta korvanapista tulee pyyntö korjata waza-ariksi. Näin myös tapahtui. Hetken päästä tuli seuraava heitto, joka kääntyi minusta poispäin ottelualueen ulkopuolelle, joten en nähnyt laskeutumista kunnolla. Veikkasin yukoa, joka pian korjattiin waza-ariksi. Kolmannesta heitosta, jonka näin hyvin, julistin taas yukon ja se pysyi taululla videotarkistuksen jälkeekin. Neljäs ippon-heitto päätti ottelun ja sen onnistuin myös tunnistamaan oikein. Hieman jäi silti harmittamaan alun haparointi ottelussa.

-90 kg:n finaalimatsi oli haastava. Valkoinen ottelija teki ottelun koko ajan vaikeaksi, sillä hänellä oli erittäin vahva asento ja hän pystyi oikeastaan pelkällä asennollaan pitämään sinisen ottelijan hieman loitolla ja perääntymään. Valkoinen ei kuitenkaan loppujen lopuksi ollut judomielessä kovinkaan aktiivinen, vaan eteni vain jyrämäisesti sinistä kohden kädet kohollaan ikään kuin otetta hakien, vaikka ei aidosti edes hakenut otetta. Sininen perääntyi, asteli usein yli otteiden kanssa, mutta sai joskus muutaman yrityksen sisäänkin. Asetelma oli jotenkin hankala, emmekä oikein saaneet toisen avustajan kanssa päätettyä, mitä varoituksia ottelussa olisi pitänyt antaa, vaikka monesta näkökulmasta keskustelimmekin. Tarkkailijana toiminut Katerina kävikin sitten ohjeistamassa, että valkoinen on se, joka tekee ottelusta hankalan, mutta toinen avustavista näki tilanteen toisin, eikä ollut halukas varoittamaan. Lopulta sininen ottelija sai jatkoajalla heiton sisään ja ottelu ratkesi oikean ottelijan voittoon. Heittoon päättynyt finaali on tietenkin aina parempi, mutta ottelun jälkeen tuntui kuitenkin siltä, että meidän olisi pitänyt pitää tiukempaa varoituslinjaa.  

Iltapäivällä matollamme oteltiin U18-ikäisten -66 kg:n sarjaa. Iltapäivällä lounaan jälkeen tuntui siltä, että tuomarointi lähti paremmin käyntiin ja otteluissa ei mitään ihmeempiä tapahtunut. U18-ikäisten finaaliblokissa tuomitsin muistaakseni kaksi ottelua avustavana ja näistäkään ei ole jäänyt mitään erityistä mieleen.

Sunnuntaina matollamme aloitettiin aamupäivällä yhdellä -73 kg:n veteraani-ikäluokista sekä iltapäivällä U21-ikäluokan -73 kg:n sarjaa. Päivä sujui mielestäni kokonaisuudessaan ihan hyvin, mutta mieleeni jäi yksi harmittava tilanne. Olin edellisenä päivänä saanut palautetta, että mattotilanteissa minun olisi hyvä olla kauempana ottelijoista, jotta näkisin paremmin kokonaisuuden. Yhdessä ottelussa tulikin eteen kuristustilanne ja otin etäisyyttä ottelijoihin seuraten uken naaman aluetta ja mielestäni ilmeisintä taputuskättä. Päädyin sen verran kauas, että en nähnyt ottelijoiden yli uken toista kättä, jolla hän taputti. Vasta kun käsi nousi riittävän korkealle tatamista, huomasin taputuksen ja julistin ipponin. Sain tästä palautetta Marko Aholalta. Oikean etäisyyden löytäminen matossa on ollut hankalaa, sillä jos lyhyenä ihmisenä otan liikaa etäisyyttä, en enää näe mattotilanteita ns. päältä, jolloin jotain olennaista voi jäädä huomaamatta. Jos taas jään liian lähelle, en näe kokonaisuutta. Selitin tämän ongelman ja sain neuvon kiertää mattotilanteissa enemmän ottelijoiden ympärillä. Sidontatilanteissa tätä tulee toki tehtyä luonnostaan, mutta kuristustilanteissa olen selvästikin aina jäänyt liian tiukasti paikalleni seuraamaan kuristuksen kehittymistä. Sunnuntaina toimin avustajana U21-ikäisten finaaliblokissa yhdessä ottelussa, joka päättyi nopeaan ipponiin.

Ruotsinmestaruuskilpailut olivat hyvä kokemus: kilpailut sujuivat suhteellisen hyvin, tuomarikollegat olivat mukavia ja heidän kanssaan työskentely oli lähtökohtaisesti erittäin sujuvaa.

Markon raportti

Minun ryhmässäni oli lauantaina viisi tuomaria. Kolme ruotsalaista ja yksi tanskalainen. Sunnuntaina ryhmään tuli vielä yksi ruotsalainen B-tuomari, jolle tämä kisa toimi A-lisenssikokeena. Jouduimme lähtemään sunnuntaina Maaritin ja Janin kanssa lentojen vuoksi hiukan ennen kisojen päättymistä junalle joten varmuutta ei ole, että menikö koe läpi, mutta kyllä hänen toimintansa oli koko ajan niin vakuuttavaa, että en epäile.

Minun tuomariryhmäni vastaavana oli Charlie Bengtström. Hän ei ohjaillut tai koutsannut tuomarointia eikä toimintaa tatamilla. Poislukien tietenkin normaalit mielipiteenvaihdot alastulojen arvosteluista, varotuksista jne.

Videojärjestelmä oli parempi kuin meillä Suomessa käytössä oleva. Tässä oli koko näytön kokoinen kuva muutaman sekunnin viivellä jota pystyi zoomaamaan ja kelaamaan kätevästi seitsemän sekuntia kerrallaan taakse tai eteenpäin, pysäyttämään ja katsomaan hidastettuna.

Omassa tuomariryhmässä toiminta oli sujuvaa ja eri tilanteista käytiin tarvittavat keskustelut pöytätuomarina ollessa. Jos oli tarvetta viestitellä mattotuomarille pisteistä tai varoituksista, ne annettiin radiolla mahdollisimman nopeasti lyhyen mielipiteenvaihdon jälkeen.

Lauantai aamupäivä olin epävarman tuntuinen. Se tuskin näkyi päällepäin, mutta itsellä oli jotenkin sellainen tarkkaileva tunne omaa tuomarointia kohtaan. Kaikki meni kuitenkin hyvin. Avustavilta tuli muutama viesti liittyen shidon antamisiin ja parista ”mahaplätsistä” annettavaan yukoon, ne olivat ok. Lounaan jälkeen rytmi ja luottamus löytyi ja loppupäivä meni itsevarmasti. Iltapäivän finaaliblokeissa olin yhdessä ottelussa avustavana.

Sunnuntai meni aamusta asti hyvin ja olo oli itsevarma. Finaaliblokeissa olin kaksi kertaa avustavana ja kaksi kertaan mattotuomarina. Vähän ennen kotiinlähtöämme olin viimeisen kerran keskellä ja sitten tapahtui moka, joka jäi kyllä harmittamaan. Noin minuutin kohdalla annoin molemmille ottelijoille shidot otteen välttelystä. Hetken päästä annoin valkoiselle toisen shidon valehyökkäyksestä. Pisteet molemmilla nollilla. Vähän ennen otteluajan päättymistä tarkkailija kävi antamassa avustajille ohjeen, että molemmille ottelijoille uudestaan shidot otteen välttelystä. Siniselle siis toinen shido ja valkoiselle kolmas eli häviö hansoku-makella. Sitten tulivat voimakkaat tunteenpurkaukset molemmilla, toinen ilosta ja toinen pettymyksestä.

Hetken jouduin komentamaan ja ohjaamaan ottelijoita aloituspaikoille, varsinkin hävinnyttä valkoista. Tässä vaiheessa en ottanut sitä sekunnin pysähdystä ja katsetta taululle ja näytin valkoisen voittajaksi. Taululla voittaja oli oikein näkyvissä (sininen) mutta ottelijat eivät tätä mokaa tainneet huomata? Ottelijat lähtivät jo tunteikkaina ottelualueelta, kun tarkkailija alkoi huutelemaan, että miten päin se voittaja meni? Varmistin vielä pistetaululta, että onhan sininen kirjautunut voittajaksi ja se oli oikein. Muuten erinomaisesti sujuneen viikonlopun jälkeen tämä lopetus harmitti todella.

Kokonaisuutena viikonloppu oli kuitenkin positiivinen, onnistunut ja opettavainen.

Valtterin raportti

Lauantaina aamusta oteltiin aikuisten ottelut. Kaksi aikaisempaa viikonloppua oli kulunut tuomaroidessa, joten päivään pystyi lähtemään luottavaisin mielin. Mattovastaavanamme toimi Ruotsin Christer Löfgren, IJF-A -tuomari, jonka lisäksi matollamme tuomitsi Ruotsista yksi kokenut kansallinen A-tuomari sekä kaksi oikein pätevää kansallista B-tuomaria. Korvanappi korvassa ei saanut näkyvästi kurkkia pöydän suuntaan, ja pöydästä ohjeistettiin olemaan näyttämättä turhia käsimerkkejä tai muuten eleitä, ettei Ruotsin paikallisia valmentajia provosoitu yhtään normaalia enempää osoittamaan eriäviä mielipiteitä mattotuomarin tuomitsemiseen. Koska uusimmat sääntötulkinnat oli kerrattu tuomaripalaverissa, tuomiot olivat yhtenäisiä tuomariryhmämme sisällä, eikä pöydästä tarvinnut olla koko ajan korjaamassa mattotuomaria. 

Muutaman tunnin otteluiden jälkeen päästiin aikuisten finaaliblokkiin. Pääsin mattotuomariksi -100kg pronssiotteluun, joka ratkesi hienoon ashi-barai ipponiin alle minuutissa. Finaaliblokin viimeisessä ottelussa pääsin +100kg finaalin mattotuomariksi, tässäkin ottelussa samankaltainen ratkaisu, upea kosoto-gari ja katon kautta ippon. 

Lauantain päätteeksi oteltiin U18-ikäluokka. Ehjä tekeminen jatkui, omalle kohdalleni sattui yksi tajuttomaksi kuristaminen, jossa uke ei ehtinyt taputtaa, joten ottelut olivat hänen osaltaan siinä. Tuomaripalaverissa oli juuri keskusteltu uudesta linjauksesta, jossa ajoissa taputtanut häviää vain kyseisen ottelun, ja saa jatkaa ottelemista samana päivänä, vaikka ehtisikin mennä tajuttomaksi taputettuaan. Finaaliblokissa toimin -57kg mattotuomarina ja -73kg pöytätuomarina. Hyvä päivä.

Sunnuntaina oteltiin veteraanit aamulla, joita oli saapunut paikalle kuuden maton kisaan sen verran vähän, että en ehtinyt tunnin otteluiden aikana kertaakaan keskelle. Onneksi finaaliblokissa olin kahteen otteeseen pöytätuomarina, päivää ei olisi ollut mukava aloittaa suoraan finaaleissa mattotuomarina.

Sunnuntain päätteeksi oteltiin U21-ikäluokka. Heillä on selvästi kotisaleilla harjoiteltu varoitusten rajamailla toimimista, niin luovia ratkaisuja nähtiin alkuotteluiden aikana. Yksi ottelija jäi mieleen, koska hän vietti suurimman osan otteluajasta varsinaisen ottelualueen ulkopuolella. Palkinnoksi onnistuimme antamaan vain yhden shidon ulosastumisesta, vaikka pykälää vanhemmilla sääntötulkinnoilla ulosajo olisi koittanut suoraan kolmannesta hajimesta. Kisaurakka päättyi -81kg pronssiotteluun keskellä sekä -63kg pronssiin ja -90kg finaaliin pöydän takana.

Sunnuntaina loppupalaverissa tunnelma oli keveä, tarkkailijat kiittivät kaikkia tuomareita ja totesivat, että yhteistyö valmentajien kanssa oli mennyt kokonaisuutena hyvin. Kontrasti olikin melkoinen, koska lauantain loppupalaverissa palaute oli selkeästi napakampaa, eikä ns. perussuoritus ollut riittävä tarkkailijoiden näkökulmasta, olihan kyseessä kuitenkin SM-kisat. Mukavat tuomarikollegat ja hyvät kisajärjestelyt kokonaisuutena kruunasivat onnistuneen tuomarointireissun.

Janin raportti

Kilpailut olivat erittäin hyvin organisoidut ja kokonaisuus toimi sujuvasti molempina kilpailupäivinä. Erityisen positiivisena kokemuksena nostan esiin kilpailuissa käytössä olleen CARE-järjestelmän, joka tuki tuomarointia erinomaisesti. Järjestelmän vahvuutena oli koko ruudun kokoinen, jatkuva ja selkeä kuva, jonka avulla tilanteita oli helppo seurata. Lisäksi tilanteisiin kelaaminen oli erittäin sujuvaa ja nopeaa, mikä mahdollisti tarkat analyysit. Meitä kehotettiinkin katsomaan kuvaa herkästi jotta saamme varmasti oikeita tuomioita. Itse opin järjestelmän käyttöön yhdessä aamupäivässä ja sen jälkeen tilanteen sai ruudulle parilla klikkauksella samalla, kun ottelun tallennus jatkui.

Oman tuomariryhmäni mentorina toimi Harald van Mulukom, jonka ohjaus oli ammattitaitoista, rauhallista ja kannustavaa. Hänen antamansa palaute oli selkeää ja rakentavaa sekä tuki hyvin omaa kehittymistäni tuomarina. Otteluiden jälkeiset keskustelut olivat erityisen hyödyllisiä ja auttoivat syventämään ymmärrystä erilaisista tuomarointitilanteista. Erityisenä painotuksena oli tilanteiden tunnistaminen ja analyysin kuvaus siten, että asian voi kertoa samoin myös valmentajalle.

Myös ryhmätoiminta omassa tuomariryhmässäni oli erittäin hyvää. Ilmapiiri oli avoin ja keskusteleva, ja ryhmän sisällä jaettiin aktiivisesti näkemyksiä ja kokemuksia, mikä tuki oppimista ja vahvisti yhteistyötä koko kilpailun ajan. Muu ryhmäni oli ruotsalaisia B- ja A-tuomareita.

Oma tuomarointini sujui hyvin koko kilpailun ajan. Sain luottamusta vaativampiin tehtäviin ja pääsin tuomaroimaan finaaliblokeissa sekä keskellä että pöydän takana, mikä kertoo onnistuneesta ja tasaisesta suorituksesta.

Kokonaisuudessaan kilpailu oli erittäin opettavainen ja kehittävä kokemus. Ruotsin Judoliiton järjestelyt, CARE-järjestelmän käyttö sekä laadukas mentorointi ja ryhmätyöskentely loivat ammattimaisen ja kehittävän toimintaympäristön tuomaritoiminnalle.

Kansalliset A-tuomarit:
Maarit Kallio
Marko Keto
Valtteri Mattsson
Jani Suokanerva