Hollannin Enschedessä järjestettiin 22.-23.11.2025 U13-ikäluokasta aina aikuisiin asti tarkoitettu Ippontime.nl Open Twents Judo Championship. Suomesta tuomareina toimivat Johanna Rautkuru, Branimir Ilić, Valtteri Mattsson ja Maarit Kallio.  Ottelijoita kilpailuissa oli noin 1300 Hollannista, Saksasta, Sveitsistä, Ranskasta, Armeniasta, Portugalista, Luxemburgista, Latviasta ja Ukrainasta.  Kilpailut oteltiin kahtena päivänä siten, että lauantaina oteltiin kymmenellä tatamilla ikäluokkia aina U13-ikäisistä aikuisiin asti.  Lauantain kilpailu oli tavallinen hollantilainen kisa, jossa ei käytetty ollenkaan videoita, vaan tuomarit istuivat vanhaan malliin kulmissa.

Sunnuntaina meno muuttui, sillä silloin oteltiin pelkästään U17-ikäluokkien otteluita, jotka toimivat tämän ikäluokan ranking-kisana. Sunnuntaina mattoja oli enää kahdeksan ja kaikilla matoilla normaaliin tapaan videot, pöytätuomarit ja radiopuhelimet käytössä.  Lauantaina osa tuomareista tuomaroi pelkästään U13-ikäluokkaa tämän ikäluokan erikoissäännöillä, mutta ulkomaalaiset tuomarit tuomitsivat vanhempia ikäluokkia, joissa säännöt olivat kansainvälisesti yhteneväisemmät. Tuomareita oli joka tatamille 4-5 ja tuomarit tulivat pääosin Hollannista, mutta myös Ranskasta, Saksasta, Belgiasta ja Suomesta. Kilpailut alkoivat lauantaina klo 9 aikoihin ja jatkuivat noin klo 18 asti. Sunnuntaina aloitettiin noin klo 9.30 ja me suomalaiset jouduimme lähtemään kohti lentokenttää jo klo 14.30 aikoihin, joten päivän loppumisesta ei ole tarkempaa tietoa.

Tuomaripalaverissa meille teroitettiin erityisesti yukon uusinta määritelmää. Yuko annetaan 90 asteen kulmasta alkaen kaikista muista heitoista paitsi niistä, jotka tulevat aivan littanana mahalleen tai joissa uken molemmat polvet tulevat yhtä aikaa mattoon.

Johannan raportti

Viikonloppu tarjosi sekä tuttua että uutta. Uutta oli ensimmäinen kisaviikonloppu jo viitatuilla yuko-tulkinnoilla. Toisaalta linjaus helpottaa työskentelyä, kun on enää kaksi tilannetta, joista ei laskeutumisessa tule pisteitä, ja toisaalta selkäranka laittaa vanhastaan vastaan pisteyttää ihan mitä tahansa eli tässä täytyi tietoisesti työskennellä, ja automatisoitumiseen saattaa pieni hetkinen mennä. Kaikkiaan kuitenkin tässä suhteessa melko onnistunut sisäänajo ja testaus linjauksen käytäntöön soveltamisessa. Sunnuntaiaamun palaverissa kuulemamme mukaan jokaisella tatamilla olisi ollut tässä parannettavaa lauantain työskentelyssä, joten vanhojen tapojen muuttaminen ei tosiaan ole kellekään välttämättä ihan helppoa.

Yhteistyö kansainvälisissä tuomariryhmissä oli aiempaan tapaan opettavaista ja antoisaa, ja alun haasteiden ja yhteisen linjan löytymisen harjoittelu vei lopulta lauantaipäivän ihan mukavasti maaliin. Yksi saksalainen tuomari sattui edelliseltä vuodelta taas samalle matolle kanssani. Loput kolme olivat aiemmista kisoista kyllä tuttuja, muttemme olleet vielä työskennelleet yhdessä.

Kaikkia kulmatuomaroinnin pikku yksityiskohtia en varmasti edes osaa tai välttämättä muista, mutta siitä huolimatta päivä sujui varsin hyvin. Mitään ihmeellistä tai keskustelua aiheuttaneita tilanteita meille ei tullut. Meillä oli lauantaina alle 55-kiloisten poikien otteluita varmaan eniten ja välissä aina ottelu sieltä ja täältä muista painoluokista. Pyrimme pitämään kahden ottelun kiertoa per tuomari aina yhdessä roolissa.

Sunnuntaina yhtä hollantilaistuomaria lukuun ottamatta kaikki tuomarit olivat uusia tuttavuuksia ja kaikki itseäni lukuun ottamatta Hollannista. Löysimme salamannopeasti yhteisen sävelen, jopa niin, että radioista huolimatta kommunikaatio pelasi tuomariryhmän kesken jopa paremmin silmäpelinä ja pienin elein todella onnistuneesti. Tästä saatiin kuitenkin palautetta, että niitä radioita nyt kuitenkin pitäisi käyttää 😀

Meillä oli pienen ajan sisään kaksi suoraa hansokumakea, joista toisessa ottelussa olin keskellä, ja jossa rangaistus tuli kahdella jalalla kuristamisesta. Uke ehti tähän antautua eli nopea oli tilanne eikä sijaa muunlaiselle tuomiolle. Ensimmäinen hansoku taas tuli päälleen sukelluksesta. Tässä ottelussa satuin olemaan pöydässä, kuten myös päivän aikana näkemäni, urani ensimmäisen live-ottelun, jossa uke pyyhkäisi hansokumaken arvoisesti torin tukijalan.

Iso halli mahdollisti tosiaan ilman ahtauden tunnetta lukuisia tatameita ja muuta toimintaa. Meillä pelasi myös tekniikka koko viikonlopun eikä mitään muutakaan hässäkkää ollut. Palkintojenjakoja varten ei viikonloppuna pysäytetty mitään, vaan ne jaettiin juhlallisuuksin kuorrutettuna aina painoluokan valmistuttua joustavasti omassa pisteessään hallissa.

Vaikka tähän kisaan joutuu ottamaan auton alle lentokentältä, kun Suomesta reissaa, sopivan kokoisella ja toimivalla porukalla tekemisen arvoinen kisareissu jälleen kerran, josta ei tyhjin käsin ja aivoin tarvinnut palata.

Maaritin raportti

Lauantaina matollani oli yhteensä viisi tuomaria Hollannista, Saksasta ja Suomesta. Sovimme alkuun noudattavamme kiertona kaksi matsia keskellä ja kaksi matsia aina molemmissa kulmissa, jonka jälkeen siirryttiin tauolle. Matollamme oteltiin ensin U15-ikäisten otteluita -42 kilon sarjassa, jonka jälkeen siirryttiin -66 kilon sarjaan. Ensimmäiset kuusi tuntia olivat itselleni todella hankalat, sillä teknisten ongelmien takia pääsin mattotuomariksi vain kuuteen otteluun, eikä rytmiä tuomarointiin tahtonut mitenkään syntyä. Myös kulmatuomarina toimiminen tuotti haasteita, kun siihen ei ollut enää rutiinia.

Matollamme oli erittäin pitkiä taukoja siitä syystä, että emme saaneet ensimmäisen painoluokan jälkeen melkein kahteen tuntiin uutta painoluokkaa matollemme, mutta myös siitä syystä, että järjestäjät olivat tehneet sellaisen virheen, että he olivat arponeet kaavioon kaikki ilmoittautuneet, eivätkä niitä, jotka olivat oikesti tulleet paikalle ja käyneet punnituksessa. Odottelimme siis jatkuvasti matollemme kilpailijoita, jotka eivät olleet koskaan edes saapuneet kisapaikalle. Tämä johti siihen, että joskus matolla saattoi tulla putkeen kolmekin kumarrusta. Myöhemmin iltapäivällä aloitettiin -73 kilon sarja, josta ehdimme käydä muutaman ottelun, kunnes joku vihdoinkin tuli järkiinsä ja kuulutti, että -73 kilon sarjan tähänastiset ottelut mitätöidään ja koko painoluokka arvotaan uudestaan vain niillä ottelijoilla, jotka ovat olleet punnituksessa. Klo 15 maissa asiat alkoivat vihdoinkin rullaamaan, kun ottelijoita alkoi tulla matolle tasaiseen tahtiin, joten tuomarointikin alkoi sujua paremmin. Myös kulmassa toimiminen alkoi palautua mieleen ja aloin muistaa tarvittaessa huitoa sisällä ja ulkona merkkejä mattotuomarille. Päivän viimeiset kolme tuntia tuntuivat siis melko normaalilta tuomaroinnilta, mutta silti päivästä jäi ikävä maku suuhun.

Lauantailta eniten jäi harmittamaan tilanne, jossa mattotilanteessa tori nappasi uken ranteesta mielestäni ihan normaalin otteen ja jäin seuraamaan, lähteekö tori kääntämään ukea siitä johonkin suuntaan. Uke kuitenkin ilmeisesti taputti toisella kädellään, mikä jäi minulta täysin huomaamatta. Ottelijat eivät varsinaisesti reagoineet, vaan jatkoivat taputuksen jälkeen sujuvasti ottelua ne-wazassa, mutta kulmatuomarit pomppasivat pystyyn ja näyttivät ipponia. Olin hyvin hämmästynyt ja jouduin matsin jälkeen kysymään, mistä he ipponin antoivat. Koska käytössä ei ollut videoita, en vieläkään tiedä, mitä kyseisessä tilanteessa oikeasti tapahtui.

Sunnuntaina olikin sitten aivan uusi päivä, kun palattiin normaaliin marssijärjestykseen videoiden, radiopuhelimien ja pöytätuomareiden osalta. Olo tuntui hyvältä ja virkeältä heti aamusta alkaen, kun aloimme tuomaroida U17-ikäisten -50 kilon sarjaa. Tuomariryhmiä oli myös vaihdettu lauantain jälkeen, koska  sunnuntaille paikalle saapuivat aivan uudet hollantilaistuomarit, sillä lauantain kisaan pääsivät kokemattomammatkin tuomarit, mutta sunnuntaille paikallisilta vaadittiin riittävän korkea lisenssi. Matollani oli taas viisi tuomaria, joista hollantilaisia oli kolme, minä suomalaisena ja mattomme vastaavana ranskalainen kv-tuomari, jonka kanssa meillä tuntui menevän näkemykset hyvin yhteen. Sain häneltä tuomaroinnistani lähtiessäni hyvää palautetta.

Sunnuntain osalta parhaiten on jäänyt mieleen se, että matollamme tuli päivän aikana jopa kolme suoraa hansoku-makea. Kyseessä oli paikallisille tärkeä ranking-kisa, joten ehkä yritystä oli otteluissa ilmassa tavallistakin enemmän. Annoimme suoran hansoku-maken mm. olkapäähän kohdistuneesta lukosta, kawazu-kagesta sekä jostain muustakin, mitä en nyt enää saa palautettua mieleeni. Neljäskin hansoku-make oli lähellä, sillä minulle ehdittiin jo antaa ohjeet pöydän takaa antaa hansoku-make sukelluksesta, mutta tämä lievennettiin tarkkailijan toimesta kuitenkin vain pään käyttö -shidoksi. Lounaalla ihmettelimme hollantilaistuomarin kanssa, että matollamme tuli muutenkin eteen varsin erikoisia tilanteita, mihin harvemmin törmää, mutta tästäkin huolimatta päivä sujui itseltäni varsin hyvin ja päivästä jäi sellainen tunne, että onneksi tuli reissuun lähdettyä, vaikka lauantain jälkeen en ollut asiasta kovinkaan vakuuttunut.

Branimirin raportti

On the first day, I was assigned to tatami 10, together with three referees from the Netherlands and one from Belgium. One of the key categories was Boys U15, which had certain rule differences compared to the standards I am accustomed to. According to their regulations, shime-waza (strangulations) were allowed, while arm locks were not permitted.

It also required some adjustment to apply their definition of yuko, as under the new rules, yuko is awarded for almost every throw unless uke lands directly on the stomach. Due to this, throughout the day I awarded several yuko scores that, under my usual interpretation, would not be considered point-worthy.

The final matches of the day included the categories Men -90 kg and Women -57 kg. The refereeing system operated without video review, using  corner judges on the tatami.

On the second day, the work was considerably easier thanks to the use of the CARE system and radio communication. I officiated on tatami 7, alongside three referees from the Netherlands and one from Germany. The age division for this day included Boys and Girls U17.

Conclusion

The Twente Open 2025 provided me with another valuable and enriching refereeing experience. Working under different rule interpretations and with an international team of referees contributed significantly to my professional development.

Valtterin raportti

Lauantain tuomarointipäiväni alkoi viiden tuomarin ryhmässä. Nostalgista oli erityisesti maton avaaminen tuomarikolmikon kanssa ja päivän päätteeksi sulkeminen. Kulmassa istuminen tuntui juniorisarjoissa luontevalta, päivämme alkoi U15-otteluilla. Päivän edetessä tuomariryhmä hupeni yhdessä vaiheessa kolmeen tuomariin päätyen päivän lopuksi neljän tuomarin kokoonpanoon. Matollamme ei pidetty kuin yksi pidempi tauko, joten tuomittavaa riitti. Kuristusten ollessa sallittuja, nähtiin U15-ikäluokassa useita toimivia koshi-jime ja sankaku-gatame hyökkäyksiä. U15 -taso oli kokonaisuutena oikein hyvä. U21 ja aikuisten sarjat oli yhdistetty, joten aikuisten sarjojen keski-ikä oli nuorehko.

Sunnuntaina tuomaroinnin taso nousi vielä pykälän lauantain jo oikein hyvästä pohjatasosta. Hollannin regional/B-tuomareista vain lisenssikorotusta hakevat pääsivät tuomitsemaan ja minimivaatimus lisenssille oli muuten national/A-lisenssi. Hollantilaiset tuomarit käyvät pidemmän polun paikallistasolla ennen kuin pääsevät tavoittelemaan A-lisenssiä. Maan tuomareille on tarjolla selkeästi enemmän tuomittavia kisoja, joten heidän A-tuomareillaan tuntui olevan oikein hyvä rutiini ja tasainen tuomarointilinja.  Kokonaisuutena hyvä viikonloppu, tasokkaita otteluita ja kautta linjan tasokasta tuomaritoimintaa. Twents Openin tunnelma kannatti käydä kokemassa.

Johanna Rautkuru, B-tuomari
Maarit Kallio, A-tuomari
Branimir Ilić, A-tuomari
Valtteri Mattsson, A-tuomari