IJF:n tuomariurani viimeinen kilpailu, U20 MM-kisat, käytiin Tadzhikistanissa, Dushanbessa

Tuomaripalaverissa käytiin läpi olympialaisten kohauttavimmat tilanteet eli se M-60 kg ottelu, jossa espanjalainen kuristi japanilaisen tajuttomaksi maten jälkeen ja M+100 tilanne, jossa georgialainen ottelija menetti hävittyään malttinsa.

Ekasta mainittiin, että ippon oli oikea ratkaisu, koska tuomari komensi maten liian aikaisin. Toisesta todettiin, että Rinerin ote oli kauluksesta eikä kurkusta. Erilaisilla kuvakulmilla saadaan normaalit tilanteet näyttämään kuohuttavilta.

Tämän lisäksi tsekattiin Zagrebin Grand Prixin hansokumaketilanteet. Kuten aina, niin suurin osa oli sukelluksia/pään käyttöjä heitoissa. Tässä minua ihmetyttää IJF:n halu erotella tilanteet, joko sukelluksiksi tai pään käytöiksi. Itselleni kumpikin tarkoittaa samaa eli sukellusta, koska tori sukeltaa mattoon pää edellä. Sukelluksesta kuulemma puhutaan, jos tori kiertää kuperkeikkamaisesti ja tulee alas takaraivolleen tai niskoilleen. Muut tapaukset ovat kuulemma pään käyttöjä heitossa. Kummastakin kuitenkin on seurauksena diskaus eli hansoku-make.

Tuomaroinnista

Tuomarointini tuntui onnistuvan hyvin ja mieleni oli kirkas koko kisan ajan. Tähän varmaan vaikutti se, että kuntosaleilun, saunan ja dinnerin jälkeen menin kiltisti kymmenen-yhdentoista maissa nukkumaan. Yöuni kun tekee terää keskittymiselle ja tarkkaavaisuudelle.

Liian pieni etäisyys aiheuttaa ongelmia

Muutamassa tilanteessa jouduin jälleen pussitetuksi kulmaan eli liian lähelle ottelijoita, mutta onnistuin selviämään niistä onneksi rauhallisuudellani ja pokerinaamallani tuomaritarkkailijoiden avulla. Yksi tällainen mielenkiintoinen tilanne tapahtui N-63 Fra-Ita -finaalissa. Kumpikin ottelija oli jo tehnyt yhdet waza-arit, kun jäin liian lähelle ottelijoita. Italialainen hyökkäsi ja sai kipattua ranskalaisen nurin ja suoraan sidontaan. Koska olin liian lähellä ottelijoita, en saanut kokonaiskuvaa tilanteesta, enkä edes osannut sanoa, että kumpi ottelija vei kumpaakin. Lisäksi minusta näytti siltä, etteivät kummankaan alastulot täyttäneet waza-arin kriteeriä, joten julistin tilanteen pelastamiseksi vain osaekomin.  Ajattelin nimittäin, että osaekomin aikana videotarkkailijat tsekkaavat tilanteen ja käskyttävät minulle seuraavan siirron. Koska sidonta-aikaa otettiin vain waza-ariin saakka, ehti kello waza-ari-awazate-ipponiin saakka. Julistin sen ja jäin odottamaan videotarkistuksen tulosta. Pian se tulikin: waza-ari pyydettiin perumaan ja julistamaan italialaiselle shido vyön alapuolisesta otteesta. En jäänyt tilannetta harmittelemaan sillä koin, että olin tehnyt tilanteessa parhaan mahdollisen ratkaisun. Matsia jatkettiin ja ranskalainen voitti kultaa.

IJF:n kommentaattorin kehut

Matsin jälkeen Judo-TV:n kommentaattori Sheldon Franco-Brooks tuli juttusilleni. Hän halusi tietää, että miksi toimin niin kuin toimin. Kerroin, että osaekomin julistamalla ei kumpikaan ottelija menettänyt mitään. Sidonnan aikana ja sen jälkeen tilanne voidaan tarkistaa videolta, heittopiste antaa, sidonnan pisteet jättää voimaan tai perua suoritus tai antaa varoitus. Sheldon sanoi, että oli selostuksessaan painottanut näitä asioita ja todennut, että katsojat näkevät parhaillaan tämän takia maailman parasta tuomarointia, juuri tässä tilanteessa. Totesin tästä toiselle kommentaattori, Neil Adamsille, että tein tilanteessa virheen, kun sijoituin huonosti. Neil totesi tähän, että se nyt on liian ankaraa suhtautumista itseä kohtaan.

Vapautunutta tuomarointia 

En ottanut tuomaroinnista paineita ja monet kollegat sanoivatkin, etteivät ole nähneet minua ikinä näin iloisena ja rentona. Oli vapauttavaa tuomita, kun ei tarvinnut välittää luokituksesta sun muista jälkiseurauksista. Tällä meiningillä olisi pitänyt tuomita aina. Saattaa toki olla, että minua kohdeltiin nyt silkkihansikkain ja osa, ei niin tarkkailijaa miellyttäneistä tuomioista jätettiin muutattamatta, jos ne olivat kuitenkin oikean suuntaisia. Joka tapauksessa sain tuomita neljä yksilökisan kultamitaliottelua: M-60 Jpn-Tjk, N-63 Fra-Ita, N-70 Aut-Sui ja M+100 Aze-Ijf. Sokerina pohjalla sain tuomita myös joukkueiden Fra-Jpn finaalin kaksi ensimmäistä ottelua.

IJF-uran lopussa tunteet pinnassa

Matolta poistuessani tunteet olivat pinnalla. Kuuluttaja kuulutti näiden otteluiden olleen viimeiset IJF:ssä ja sain koko IJF:n judoperheeltä seisoma-aplodit ja kollegat riensivät halaamaan. Oloni oli samalla haikea, iloinen ja vapautunut. Seuraavat finaalin kaksi ottelua tuominnut Georgian judotuomarilegenda Vladimer Nutsubitze lopetti niin ikään uransa näihin kisoihin ja hän sai samanlaisen kohtelun.

Älä pelkää virheitä, hyväksy virheet, ota niistä oppia ja ole armollinen itsellesi

Olen oppinut tuomariurani aikana paljon itsestäni, muusta maailmasta ja muista kulttuureista. Urani alkuaikoina olin todella ankara itselleni tekemistäni virheistä. Onneksi loppua kohden aloin ymmärtämään, että kaikki tekevät virheitä ja virheitä ei saa pelätä. Itselleen pitää olla myös armollinen, sillä aina kaikkia tilanteita ei voi tatamilla nähdä tai hallita. Toisaalta itsekritiikki ja -analyysi on pakollinen ominaisuus, jos aikoo päästä asiassa kuin asiassa huipulle, mutta ei sillä itseään kannata kiduttaa. Eteenpäin kannattaa mennä itseään positiivisesti kannustaen ja etsiä aina tilanteesta kuin tilanteesta ne positiiviset puolet, sillä silloin elämä on mukavampaa.

Aseta itsellesi tavoite kisaan kuin kisaan

Haluan myös sanoa kaikille tuomareille, että jokaisen ottelun tuomitseminen kehittää, olipa kyse sitten aloittelijoiden tai pikkulasten otteluista. Niissä on aina mahdollisuus oppia uutta, vahvistaa vahvuuksia tai vahvistaa heikkouksia. Näihin otteluihin kannattaa aina asettaa itselle tavoite, jota harjoittelee, vaikkapa etäisyyden säilyttäminen tai käsimerkkien täsmällisyys tms.

Tuomariurani huipputasolla loppuu, mutta tuomarointi jatkuu muita auttaen

Vaikka tuomariurani IJF:ssä päätyi näihin kilpailuihin ja EJU:n ura aivan lähipäivinä, en silti lopeta tuomarointia, sillä meillä kotimaassa tarvitaan tuomareita kipeästi ja jokainen vapaaehtoinen tuomari on kullanarvoinen kisajärjestäjille. Tavoitteeni on myös auttaa nuoria tuomareita kehittymään tuomarina aivan samalla tavalla, kuten Matti Tieksola minun kohdallani aikoinaan teki.  Kotimaisista tai naapurimaiden kisoista eläköitymiseen minulla on vielä aikaa. Ajattelin jatkaa niissä tuomaroimista ainakin tovin ja jakaa osaamistani muille tuomareille.

Veli-Matti Karinkanta
Olympiatuomari