Suomen Judoliiton vyökoekomission ja Suomen Dan-kollegion yhdessä järjestämä kokeneempien graduoijien koulutustapahtuma pidettiin Jyväskylässä 18.5.2024.

Tilaisuuden järjestäjänä ja pääkouluttajana toimi Jaakko (Jaska) Saari (7.dan), toisena kouluttajana, koollekutsujana ja kurssimateriaalien valmistajana Mika Haapalainen (4.dan) ja kolmantena kouluttajana Peter (Pete) Mickelsson (6.dan).

Tilaisuuden aluksi klo 10:00 Mika kävi läpi graduointisääntöjä ja vyökoejärjestelmää yleisesti, josta totesimme, että niitä pitää kehittää. Keskustelua käytiin varsinkin junioreiden välivöistä eli järjestelmästä, jossa kyu-asteita olisi useampia, jolloin vyöarvoissa kehittyminen näkyisi nopeammin kuin nyt. Vastaavia järjestelmiä on jo ollut käytössä useissa Euroopan maissa, jossa käytetään kyu-asteissa kaksivärisiä vöitä osoittamaan kehitystä vyöarvoissa värivöiden välillä.

Mikan alustuksen jälkeen Jaska puhui muiden muassa siitä, miten paljon kilpajudo on muuttunut vuosien varrella, ja kuinka judon kilpailusäännöt voivat sen myötä muuttua yhdessä yössä. Judoon on tullut uusia tekniikoita, joiden nimetkään eivät ole yleisessä tiedossa, ja meidän on siihen muuttuneeseen tilanteeseen sopeuduttava. Se tarkoittaa, että meidän tulee opetella ja opettaa niitä uusia otteita ja tekniikoita sekä niiden mahdollisia kombinaatioita ja vastatekniikoita, mikäli haluamme oppilaidemme menestyvän kilpajudossa. Mutta esimerkiksi olympialaisten jälkeen säännöt saattavat taas muuttua ja aikaisemmin käytetyt tehokkaat otteet ja tekniikat voivatkin olla kilpailuissa kiellettyjä jo seuraavana vuonna. Judon perustekniikat ovat kuitenkin edelleen samanlaisia kuin ne ovat aina olleet, ja ne pitää osata opettaa kaikille sellaisina, kun ne ovat.

Vyökokeissa on määritelty mitkä tekniikat pitää osata, joten siinä mielessä perinteinen judo-osaaminen on yhä arvossaan. Nage-no-kata on edelleen tärkein judoperinteiden ja judotekniikoiden ylläpitäjä. Kun osaa katan tekniikat hyvin, niin ne ovat tehokkaita myös randorissa ja kilpailuissa, tosin sillä edellytyksellä, että saa otteen, josta tekniikat on mahdollista tehdä.

Koulutustilaisuudessa oli kokeneita judokoita, joilla on hyviä näkemyksiä kustakin tekniikasta. Tämä koulutusmalli, jossa opettamien on paremminkin vuorovaikuttamista, on toimiva konsepti, kun kaikki oppivat kaikilta. Urheilukomppaniassa vuonna 1972 palvellut Keijo Saarelainen (4.dan) oli kurssilaisten aktiivisin kommentoija. Myös Dan-Kollegion entinen puheenjohtaja Mikko Tuominen (5.dan) antoi arvokkaan lisän kurssin sisältöön.

Keskustelun jälkeen pidettiin lyhyt isometrinen alkujumppa, jolla saatiin lihakset nopeasti lämpimiksi ennen kurssin Nage-no-kata -osuutta. Siinä Pete ja Mika demonstroivat katan Te-wazan, josta kerrattiin tekniikoiden ydinkohdat. Korostimme uken roolin tärkeyttä kaikissa katoissa. Tässä tunnin mittaisessa kata-osiossa ei juuri heitelty, vaan kerrattiin mihin asioihin opetuksessa ja vyökokeessa pitää kiinnittää erityistä huomiota. Tässä vielä kertauksen vuoksi ne tärkeimmät; horjutus pitää näkyä kaikissa heitoissa, rytmi ja heiton ajoitus, uken hyökkäysetäisyydet ja torin tasapaino.

Tämän jälkeen kysyttiin kurssilaisilta, mikä katan heitoista tuntuu vaikeimmalta. Vastauksina tulivat: Uchi-mata, Tsuri-komi-goshi, Tomoe-nage ja Yoko-gake. Kävimme ne pikaisesti läpi: Uchi-matassa on tärkeää ymmärtää, että tori liikkuu ympyrän sisäkehällä ja uke ulkokehällä eli uken liikerata on huomattavan laaja. Uken etenevä jalka tulee pyyhkäistä ennen kuin sen liike pysähtyy. Pasi Oinas onkin oivasti nimennyt heiton Ouchi-mataksi, joka antaa kyseisestä heitosta paremman mielikuvan. Jalka pyyhkäistään ilmaan ouchi-garimaisesti, mutta heitto suuntautuu eteen. Tsuri-komi-goshissa puolestaan unohtuu helposti se, että torin on kolmannen askeleen jälkeen astuttava heittoon sisään (askeleet neljä ja viisi), joita ilman heittoa on mahdotonta suorittaa tehokkaalla tavalla. Tomoe-nagessa ei varsinaisesti ollut muuta ongelmaa kuin se, että iän ja painon karttuessa vartalo ei enää taivu yhtä jouheasti kuin nuorempana. Tähän auttaa erilaiset ketteryysharjoitteet ja ruokavalio. Yoko-gaken ongelmaa ratkottiin lyhyessä ajassa, ja siinä merkittävä asia on uken reagointi torin horjutukseen. Tuomalla lantionsa eteen uke estää torin eteenpäin suuntautuvaa heittoa. Myös torin on pidettävä lantionsa edessä ja tärkeää on viedä migille tehtäessä tukijalka (oikea) pyyhkäisevän jalan taitse sivulle sen vasemmalle puolelle, jonka aikana tori kampeaa ukea kyljelleen ja sen jälkeen työntää, tai potkaisee samalla vasemmalla jalkapohjallaan uken tukijalan pois alta. Tori kannattelee ukea heitossa pitämällä tiukasti hihaotteensa siten, että kyynärpää on tatamissa ja käsi pystyssä, jolloin uke tulee tatamiin kannatettuna. Näin Timo Halonen sen meille opetti maaliskuussa Oulussa pidetyssä koulutuksessa.

Kaikista edellä mainituista tekniikoista on paremmat selitykset kuvineen Jorma Paasin vuonna 2023 toimittamassa Randori-no-kata -kirjassa, jota kannattaa kysyä kirjastoista, tai ostaa omaksi Jormalta, jos niitä on vielä myymättä.

Ruokatunnin jälkeen jatkettiin pari tuntia Nage-wazalla, johon valikoitui kolme yleistä heittoa, joita hierottiin melko hartaasti. Mika aloitti Hiza-guruma -variaatioilla, joissa hyvin kertautui samat katassa läpikäydyt asiat eli rytmi, etäisyys, horjutus ja sen ajoitus sekä liikesuunta. Myös otteilla on tässä heitossa merkittävä vaikutus. Mikan ukena toimi ansiokkaasti Mika Nurmi (4.dan), joka toimi yleis-ukena myös Petelle ja Jaskalle. Pete korosti omassa osiossaan riittävän etäisyyden pitämistä ja horjutuksen ajoitusta keskeisimpinä asioina Tai-otoshin onnistumiselle eteenpäin suuntautuvassa liikkeessä. Jaskan vuorolla tutustuimme tehokkaan Osoto-garin tekemisen saloihin. Tässä Jaska korosti sitä, että heittoon saadaan maksimaalinen teho, kun se suuntautuu suoraan taaksepäin. Se tarkoittaa sitä, että torin tulee asemoitua siten, että heitto on mahdollista suorittaa ao. judon periaatteiden mukaan suoraan taakse.

Intensiiviseen kurssiin olisi kuulunut tähän väliin kahvitauko, mutta pidimme vain lyhyen juomatauon, jonka jälkeen perehdyimme Ne-wazan saloihin. Tällä kertaa emme käyneet läpi varsinaisia hallintaotteita, vaan erilaisia tapoja hyökätä ja puolustautua matossa muuttuvissa tilanteissa. Tässä kurssilaisen pääsivät itse näyttämään tehokkaita tekniikoita päästä pälkähästä, tai ottaa ukesta hyvä hallinta. Perehdyttiin tekniikoiden ydinkohtiin, perusperiaatteisiin ja opittiin toinen toisiltamme taas jotakin uutta. Pääasia oli kaikille selvä; kontrolli eli hallinta pitää olla hyvä tekniikan eri vaiheissa, muuten uke karkaa.

Lopuksi Mika avasi keskustelun vyökoejärjestelyistä ja mitä eri asioita siinä on huomioitava, joka jälkeen käytiin vielä palautekeskustelu ja pyydettiin kehitysideoita tästä kurssista, joka päättyi klo 16:30.

Kurssilla edellä mainittujen lisäksi olivat mukana myös: Pasi Alapiha, Hannu Kolu, Juha Laine, Jari Liimatta, Jukka Peltomäki ja Risto Vesanto.

– Petri Hakkarainen