Lue olympiatuomari Veli-Matti Karinkannan tuomariraportti alle 21-vuotiaiden MM-kilpailuista

Rapotti luettavissa kokonaisuudessaan pdf-tiedostona myös täältä.

Kilpailun tuomaripalaveri pidettiin kilpailun aattona käytännön tekemisenä. Tunnelmia palaverista voit lukea IJF:n artikkelista. Palaverin aiheena olivat otteet ja rajatilanteet. Otteista harjoiteltiin blokkaavan ja aktiivisen otteen eroa tuplahiha- ja niska-kaulusotteesta. Mikäli ottelija ottaa tällaisen otteen, pitää hyökkäyksen lähteä vä-lit-tö-mäs-ti tai muuten ottelijaa rangaistaan shidolla. Samaten harjoiteltiin ylityöntämistä ja alueen sisällä pysymistä. Opetuksena tästä oli se, että poikkeuksetta suoraan peruuttamalla yliastuja on syyllinen, koska hänen olisi pitänyt reagoida rajalle ajautumiseen aiemmin ja hakeutua aktiivisesti ottelualueen keskelle. Näiden lisäksi käytiin myös läpi uchi-mata-kaeshi ja -sukashi.

Kilpailu aloitettiin luonnollisesti keveimmistä painoluokista, joista tatamillamme ottelivat niin N-48, N-52, M-60 ja M-66 ottelijat. Oma tekemiseni oli omalla asteikollani välttävää. Mattotilanteiden tuomitseminen oli mielestäni hyvää, sillä annoin ottelijoiden jatkaa matto-ottelua ja torin ja uken asemien vaihtua niin kauan kuin ottelijat halusivat otella ja tilanne edistyi. Pääsääntöisesti myös alastulojen arviointi osui kohdalleen. Etäisyyden eli sijoittumisen kanssa oli kuitenkin ongelmia, sillä olin parissa tilanteessa liian lähellä ottelijoita, jolloin ottelijat tulivat syliini, enkä nähnyt kokonaisuutta. Ensiksi en nimittäin nähnyt paria jalasta tarttumista ja sain niistä muistutuksen radiolla. M-66 pronssiottelussa taas jätin selvän uchi-mata-sukashin arvioimatta, vaikka juuri niitä oli harjoiteltu tuomaripalaverissa. Näin, että vastaheiton tekijä astui uchi-matan tekijän yli, mutta käsityötä en nähnyt, enkä uskaltanut alkaa suorituspistettä tämän perusteella ehdottamaan. Harmittaa, sillä olisi tilanteesta ainakin waza-ari pitänyt arvata, sillä niin selvä tilanne oli. Jatkossa on pidettävä riittävä etäisyys ottelijoihin, sillä kaukaa näkee paremmin kokonaisuuden ja sieltä on ikään kuin enemmän aikaa analysoida tilannetta. Olympialaisten jälkeen olisi hyvä ollut olla kisa tai pari tuntumaan pääsemiseksi. Nyt en tuominnut oikeastaan pariin kuukauteen lainkaan ja ensimmäisen päivän viimeisissä otteluissa sen huomasi siitä, että perusasiat tuppasivat unohtumaan. Finaaleissa sain tuomita kuitenkin vanhoilla meriiteillä N-48 Ita-Rus finaalin ja M-66 Ukr-Mda pronssiottelun. N-48 finaali oli helppo, sillä se päättyi sidontaan – piti antaa vain ottelijan antaa jatkaa mattotyöskentelyään ja tulos saatiin ulos. M-66 ottelussa puolestaan tapahtui tuo edellä kuvaamani sukashin pisteettä jättäminen. Se harmitti, mutta hyvä, kun ymmärrän nyt mistä virhe johtui.

Päivän loppupalaverissa pyydettiin komentamaan pystyssä tehdyistä käsilukoista nopeasti mate, ettei pääse tapahtumaan vahinkoja. Lisäksi pyydettiin kommunikoimaan ottelijoiden kanssa judogin korjaamisesta huomaamattomasti.

Kisan toinen päivä meni paremmin kuin ensimmäinen päivä, juuri etäisyyden pitämisen takia. Onnistuin pitämään pääsääntöisesti sen riittävänä eli noin 3-4 metrinä ottelijoihin, joten alastulojen arviointi ei jäänyt ainakaan siitä kiinni. Muutamia mainitsemisen arvoisia tapahtumia sattui: N-63 Rou-Fra ottelussa pyydettiin radiolla julistamaan heitosta julistamani ipponin jälkeen osaekomi. Niin tein ja odotin, josko tilanteeseen olisi tullut joku muutos. Niinpä tämä hämäävä tilanne, ippon-julistus ja osaekomi päättyi aikanaan ottelijoiden noustessa ylös. Matsin jälkeen komennon antanut tarkkailija tuli pyytämään anteeksi hätiköintiään, sillä heitto oli täyttänyt ipponin kriteerit, vaikka hän oli aluksi ollut hieman epävarma asiasta. Finaaleissa sain tuomita M-73 Slo-Cze pronssimatsin, jossa julistin hätäisesti slovenialaisen komeasta ura-nagesta waza-arin, vaikka näin selvästi, etteivät molemmat uken kyynärpäät koskettaneet mattoa, vaan uke tuli alas alaselälleen ja toiselle kyynärpäälleen. Olisi pitänyt malttaa mieli ja jättää piste julistamatta, sillä se pyydettiin perumaan. Matsissa oli pari muutakin kinkkistä alastuloa, joiden arvioinnissa onnistuin kuitenkin hienosti, enkä alkanut niistä suorituspistettä arvailemaan. Toinen niistä oli slovenialaisen tekemä vastaheittouhrautumisheitto, jossa hän käytti selkäänsä tatamissa heiton loppuun viedäkseen. Sääntöjen mukaan siitä ei tule antaa pisteitä, mutta mattotekniikkaa siitä saa jatkaa. Matsin päättänyt tsekin heitto taas kääntyi minusta poispäin tarkkailijoiden suuntaan ja tällä kertaa hoksasin vilkaista heidän suuntaansa, kun he nyökytellen viestittivät minulle heitosta waza-arin julistettavaksi. Tämä oli ensimmäinen kerta pitkään aikaan pöytätuomareiden poisottamisen jälkeen, kun hoksasin katsoa tarkkailijoilta apua heiton pisteytykseen. Varoituksia olen heiltä katsonut, mutten vielä heittojen alastuloja, vaikka varmasti olisi pitänyt katsoa paljon useammin. Tämä pöydälle vilkuiluhan on ihan arkipäivää, mikäli mattotuomarin tukena ovat pöytätuomarit. Päivä päätti N-63 Esp-Ned finaalin tuomitseminen, jossa ei siinäkään ollut hankaluuksia.

Päivän loppupalaverissa muistutettiin, ettei ottelijoita tule kumarruttaa ottelualueen rajalla. Ottelijoiden on kumarrettava ainoastaan toisilleen ottelun alussa ja lopussa. Toisekseen pyydettiin olemaan tarkkoja suorituspisteiden annossa ja vaikka kyse olisi jatkoajan waza-ari-awazatesta, tulee toisesta suorituksesta julistaa ippon, eikä waza-ari, mikäli ipponin kriteerit täyttyvät. Meitä pyydettiin myös huomioimaan valokuvaajat, sillä eräs tuomari oli ollut säännöllisesti selkänsä kanssa ottelijoiden ja kameran välissä. Tämä on myös tärkeä asia pöytätuomareiden/tarkkailijoiden näkemisen kannalta, sillä mikäli tuomari tarkkailee tilannetta samasta näkökulmasta kuin pöytätuomarit, niin menetetään toinen tarkastelukulma. Mattotuomarin on siis tarkkailtava tilanteita aina eri suunnasta kuin pöytätuomarit. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että mattotuomarin ei tule ikinä tarkkailla tilannetta ottelijoiden ja pöytätuomareiden välissä, vaan aina sivulta tai vastakkaiselta puolelta.

Meitä muistutettiin myös asiallisesta vyön korjausproseduurista: Tuomarin tulee pysytellä omalla paikallaan ottelijan vyön sitomisen aikana. Ottelijaa ei tulisi lähestyä, eikä ainakaan mennä hänen eteensä neuvomaan. Tuomarilla on kuulemma keino nopeuttaa ja opettaa puvun korjausta. Mikäli homma ei etene sovitulla tavalla, tuomarin tulee julistaa puvun korjaamattomuudesta shido. Vastustajan puvun epäjärjestykseen saattamisesta oli myös puhe, sillä M-73 ranskalaisella oli tapana nykäistä vastustajan helma vyön alta pois ja tarrata helman alaosasta kiinni ilman hyökkäystä. Venäläinen kollegamme antoi tästä varoituksen ja tarkkailijoiden mielestä se oli hyvin tehty, sillä turhanpäinen helmasta roikkuminen tulkitaan epänormaaliksi otteeksi ja sen pitämisestä hyökkäämättä tulee rangaista shidolla.

Kilpailun kolmas päivä sujui omalta kohdaltani parhaiten kisan päivistä, koska tilanteet tuntuivat helpoilta tuomita. Hyvä päivä! Päivän tuomaripalaverissa kiiteltiin tuomarointeja. Parasta palautetta on kuulemma se, kun valmentajat eivät olleet tulleet kyseenalaistamaan tuomioita.

Yksilökilpailun viimeisenä päivänä ottelut olivat kohtuullisen selkeitä, mutta tekemiseni olisi voinut olla jämäkämpää, sillä muutamassa tapauksessa sain apua tai jouduin sitä ottamaan tarkkailijoilta. M+100 Gui-Geo ottelussa tuomitsemani waza-ari korotettiin ipponiksi, N-78 Bra-Isr ottelun päättänyt waza-ari taas annettiin videotarkistuksen jälkeen ja M-100 Uzb-Ger eka waza-ari määrättiin antamaan videon perusteella. En julistanut pistettä, koska nähdäkseni uken kainalo jäi irti matosta, mutta ilmeisesti sellainenkin alastulo on waza-arin arvoinen. Samassa rysäyksessä annoin käskystä myös ukelle jalasta tarttumisesta shidon. Uzbekin ristikahva taas oli juuri sillä rajoilla, että olisiko häntä pitänyt siitä varoittaa. Säännön mukaanhan erikoisotteen saa ottaa, jos siitä hyökkää vä-lit-tö-mäs-ti ja uzbekki teki niin, mutta varmaan hieman pidemmällä aikajänteellä. Koko päivän saldona voi sanoa, että tulihan oikeitakin tuomioita, mutta edellä mainitsemani olisivat voineet tulla ratkaistuksi ihan ominkin voimin.

Tuomaripalaverissa annettiin ohje antaa matsin jatkua matossa pystyn jälkeen, vaikka passiivisuus-shidolla rangaistava ottelija olisikin matossa hyökkäämässä. Ottelijalle on annettava mahdollisuus kuitata tilanne matossa, vaikka shido roikkuisikin ilmassa. Toisekseen pyydettiin olemaan sallimatta pelkästään jaloilla päästä puristamista eli do-jime tilannetta morote-/ryote-jime-kuristuksen tehostamiseksi.

Kilpailun viimeisenä päivänä oteltiin joukkueiden mestaruudesta. Sain osallistua neljään otteluun: Ger-Usb, Bra-Hun, Rus-Ger ja Rus-Fra. Kuumottavimman hetkeni koin Bra-Hun M-90 ottelussa, jossa unkarilainen veti lonkkakuristusta brassin sinnitellessä. Siinä vaiheessa, kun brassin vastustelu lakkasi, niin julistin ipponin. Minusta näytti nimittäin siltä, että ottelija menetti tajuntansa. Unkarilainen päästi irti ja brassi jäi makaamaan tatamiin. Viitoin heti lääkärin paikalle, mutta brassi nousi ylös muutamassa sekunnissa. Kenellekään ei kuitenkaan jäänyt epäselväksi, etteikö ottelija olisi ollut tajuton, mutta nopea virkoaminen kertoi juuri oikea-aikaisesta tilanteen keskeyttämisestä. Päivän viimeinen koitos olikin sitten kultamitaliottelun kahden ensimmäisen ottelun tuomitseminen. Näistä M-73 oli venäläisen voimajudoilijan ja taktisemman ranskalaisen kova koitos. Venäläinen sai shidon johdon alussa, mutta paukkujen tyrehtyessä ranskalainen otti pikkuhiljaa hallintaa ja sai omia hyökkäyksiään sisään. Tällä menolla noin viiden minuutin kohdalla jatkoajalla sain varmistuksen venäläisen ottelijan kolmannen shidon julistamiseen. Toinen, N-70, ottelu taas oli venäläisen hallintaa, mutta ranskalainen onnistui saamaan suorituspisteen ja voittamaan ottelun.

Kisan jälkeen IJF:n presidentti Mariuz Vizer kävi onnittelemassa tuomareita hyvin tehdystä työstä. Piikin hän sen sijaan heitti tarkkailijoiden suuntaan toteamalla yhdestä finaaliblokin tilanteesta, jossa tarkkailijat käskyttivät tuomarille waza-arin, että hänen tietämyksensä mukaan kyseinen tilanne ei täyttänyt suorituspisteen kriteerejä. Mikäli vastaavista tilanteista tulee antaa suorituspiste, niin sääntöjä täytyy alastulojen arvioinnin suhteen muuttaa.

Omalta kohdaltani kilpailu oli kohtuullisesti onnistunut paluu kansainvälisille tatameille 46 MM-tason tuomitun ottelun kera. Päivät sisälsivät tosi hyviä onnistumisia, mutta myös kehityksen kohteita. Tärkein muistettava asia on riittävän etäisyyden säilyttäminen ottelijoihin, sillä kauempaa tilanteet näkee kokonaisuutena paremmin.  Toinen seikka on asenteellinen ja liittyy tarkkailijoiden ja mattotuomarin väliseen yhteistyöhön. On vain hyväksyttävä, ettei mattotuomari voi nähdä kaikkia tilanteita esim. otteita vyön alapuolelta. Tämän takia tarkkailijoiden radiokehotukset kannattaa ottaa vastaan positiivisin mielin, sillä niiden perimmäisenä tarkoituksena on yhteistyöllä tehtävä oikeudenmukainen tuomarointi.

Omat tuntemukseni kisan aikana olivat laimeat, enkä välittänyt virheistäni normaalin tapaan raskaasti vastoin entistä minääni. Minun oli vaikeaa löytää motivaatiota mahdollisimman tarkkaan tuomarointiin ja kehityshaluun. Oli kuitenkin mukavaa tuomaroida ja nähdä nuorien lupauksien ottelevan, mutta tekeminen tuntui ”normisetiltä” ilman intohimoja. Olin saavuttanut olympialaistuomaroinnillani tavoitteeni ja nyt mieli oli ikään kuin tyhjä, enkä ollut valmis haastamaan itseäni. Juttelin asiasta erään ottelijana olympiavoiton saavuttaneen tuomaritarkkailijan kanssa, ja hän totesi tilanteen olevan normaali. Motivaation ja nälän kasvaminen saavutuksen jälkeen vie aikansa. Olen myös ajatellut, että toiselle olympiadille jatkaminen on itsekästä, koska silloin vie paikan joltain toiselta, mutta erään olympiatuomarin mukaan lopettaminen ekojen olympialaisten jälkeen vasta olisi itsekästä, sillä tällöin kisat olisivat olleet vain itseä varten. Olympialaisten käyneen tuomarin tulee olla mukana leikissä ainakin seuraavan olympiadin verran, jotta voi siirtää tietonsa nuoremmille tuomareille. Kritiikkiselle tasolle pääseminen vaatii aikansa. Normaalitasoni on jo korkealla ja vaatii tuplapanostusta päästä vieläkin korkeammalle tasolle. Nykyiseen tasoon en saa tyytyä, sillä mukavuusalueella oleminen ei kehitä, vaan on analysoitava tekemisiä ja löydettävä niistä parannettavaa. Ensimmäiseksi tulee mieleen kaikissa otteluissa ja tilanteissa etäisyyden säilyttäminen ja oikeiden alastulojen pisteytysten täydellinen onnistuminen. Sitä lähden jahtaamaan seuraavassa kilpailussa.

Veli-Matti Karinkanta
Olympiatuomari