Tämä oli minulle ensimmäinen tällä tasolla tuomittu kilpailu kolmen vuoden tauon jälkeen. Tauon venyttyä näin pitkäksi, mikä olisikaan parempi tapa aloittaa kuin iso kadettien kilpailu. Zagrebissa järjestetyissä kilpailuissa oli lähes 900 ottelijaa.

Paikalle saavuin normaalisti perjantaina aamupäivällä. Tuomaripalaveri oli siirretty alkuperäisestä ohjelmasta poiketen lauantai aamulta perjantai illaksi, mikä aiheutti sen etteivät kaikki tuomarit ehtineet palaveriin. Tuomarikomissiosta paikalle olivat ehtineet Metin Ozkan ja Andreas Hempel, lauantaiksi paikalle saapui vielä Franc Ocko. Palaverissa ei tullut esille mitään uutta, todettiin vain, että kaikki tuntevat säännöt. Paikalle saapuneet 35 tuomaria jaettiin viidelle matolle.

Paikalle oli kutsuttu kolme IJF-tourilla tuomitsevaa EJU:n huipputuomaria, joiden tarkoitus oli auttaa, ja antaa palautetta muille tuomareille. Lisäksi tämä tietysti tarjosi mahdollisuuden seurata ja ottaa oppia huipputuomareiden tuomitsemisesta. Paikalla olivat Vladimer Nutsubidze, Mathieu Bataille ja Jhon Raemakers. Näillä tuomareilla oli varsin työn täyteinen viikonloppu, sillä he tuomitsivat osana tuomariryhmää, minkä lisäksi he seurasivat kaikki muut ottelut ja auttoivat tuomaritarkkailijoita. Omassa ryhmässäni oli tuomareita Kroatiasta, Tšekistä, Unkarista ja Bosnia-Hertsegovinasta. Lauantaina mukana oli Bataille Ranskasta ja sunnuntaina Raemakers Alankomaista. Tämä on hieno projekti EJU:lta, vaikka osaltaan lisää matkapäiviä huippuryhmän tuomareille.

Käytännön tuomitseminen meni jotakuinkin rytmillä yksi ottelu mattotuomarina tai avustavana, jonka jälkeen 1-2 ottelun tauko. Tämän rytmin mukaan jatkettiin lauantaina 10 tuntia ja sunnuntaina seitsemän tuntia. Lauantaina oman haasteensa tuomitsemiseen toi osan päivästä toimimaton videotarkkailulaitteisto. Sunnuntaiksi tuokin saatiin korjattua, joten hankalat tilanteet saatiin tarvittaessa tarkistettua.

Lauantaina oteltiin 116 ottelua alle 60 kilon painoluokkaa ja sunnuntaina 104 ottelua -73 kiloisia. Lauantaina ottelijat olivat hyvin tasaisia, ja ottelut olivat pitkiä. Ippon-suorituksia tuli hyvin vähän. Aamulla huomasin, että pitkä tauko aiheutti tavallista enemmän jännitystä. Päivä sujui kuitenkin rutiininomaisesti ilman suurempia kommelluksia. Pitkä tauko näkyi tiettynä rauhattomuutena tuomitsemisessa ja epävarmuutena varoituksien antamisessa.

Lauantain erikoisin tilanne minulle sattui -60 pronssiottelussa, jossa pitkän väännön jälkeen toinen ottelija jäi kravattisidontaan. Olin sijoittunut hyvin ja näin valkoisen ottelijan silmien pyörähtävän ympäri, ja julistin välittömästi Ipponin. Sininen ottelija päästi irti ja valkoinen palasi tajunnan rajamailta takaisin. Kehotin ottelijaa nousemaan ylös julistaakseni voittajan. Ylös noustessaan ottelija ei tahtonut pysyä tolpillaan mikä vahvisti, että tajuttomuus oli ollut todellinen. Tässä tilanteessa näkyi taas tauko tuomitsemisesta. Minun olisi pitänyt kutsua lääkäri matolle, jotta yleisö ymmärtää miksi ottelu päättyi. Ottelija ei antautunut, eikä sidonta-aika ollut vielä täysi, joten ipponin julistaminen aiheutti hämmennystä.

Kokonaisuudessaan hyvä päivä, vaikka lauantaina ei itselleni finaalituomarointia mattotuomarina suotukaan. Pronssiottelut käytiin alkuotteluiden yhteydessä, joten finaaliblokissa tuomittavia otteluita oli vain kahdeksan ja tuomareita 35, joten en tätä suurena pettymyksenä osannut pitää. Bataillelta ei tullut juuri palautetta, joten päivästä jäi mukava olo.

Sunnuntai aamu alkoi mukavasti ja -73 kilon ottelut olivatkin vauhdikkaampia ja tuomarointi tuntui mukavammalta. Jhon oli aktiivisempi kommentoimaan tilanteita. Oli mukava huomata, ottelua ääneen avustavana kommentoidessaan, että omat ajatukset osuivat hyvin kohdalleen.

Päivän jälkeen Raemakers kutsui viereensä ja kävi läpi päivän ottelut tekemiensä merkintöjen perusteella. Saatu palaute auttaa kyllä parantamaan tuomitsemistani. Saamani palaute liittyi lähinnä olemukseeni matolla. Raemakers korosti, että tuomarin olemuksen ja toiminnan matolla on viestittävä ”johtajuudesta”, mikä helpottaa työskentelyä. Uskon, että pitkä tauko aiheutti osan tästä rauhattomuudesta. Lisäksi sain kommentin ”lentävistä” käsistä. Tämä on maneeri, joka minulla on ollut aina ja luulin päässeeni siitä jo eroon. Tiukoissa matseissa käteni ennakoivat tilanteita ja lähtevät elämään omaa elämäänsä. Nämä asiat tuomaroinnista pitäisi olla helppo korjata.

Sunnuntain hyvä päivä palkittiin +70kg finaalilla, jossa oli vastakkain kaksi ranskalaista. Odotin tiukkaa ja hankalaakin finaalia. Alku näyttikin siltä, että ottelu voi olla pitkä, mutta ottelijat yrittivät aktiivisesti ja ottelu päättyi ipponin arvoiseen heittoon, jonka toki itse tuomitsin ensin wazariksi, osittain väärän sijoittumisen vuoksi. Tilanne jatkui osaekomina, ja avustavat korjasivat pisteen sidonnan kestäessä ipponiksi, joten lopulta suurta draamaa ei tähänkään liittynyt.

Itselleni olin asettanut näihin kisoihin seuraavat tavoitteet:
– kaksi ehjää tuomarointipäivää
– oikean ja riittävän etäisyyden säilyttäminen
– sukellusten ja päällä puolustamisen havaitseminen

Mielestäni onnistuin näissä, jopa hyvin. Minulle sattui kaksi sukellustapausta ollessani keskellä, ja molemmilla kerroilla olin varma näkemästäni. Videotarkastus vahvisti näkemykseni. Etäisyyden säilyttämisessä onnistuin ainakin kohtuullisesti ja pysyin riittävän etäällä ottelijoista.

Kokonaisuudessaan tämä oli hyvä viikonloppu. Toivottavasti se oma tuntemus vastaa kisoista saatavaa arvosanaa, mutta vaikka näin ei kävisikään niin tästä on hyvä jatkaa seuraavaan turnaukseen.

Timo Lehtonen
IJF B -tuomari