Kilpailussa oli 429 osallistujaa 43 maasta. Edustettuina oli viisi maanosaa. Lauantain tuomaripalaverissa pyydettiin kiinnittämään huomiota ottelemattomuuteen, oikea-aikaiseen mate-komentoon ja sukelluksiin. Näistä onkin jo mainittu aiemmissa raporteissa ja tulkinnat ovat pysyneet ennallaan. Jokaiselle ottelualueelle oli kutsuttu yksi tuomari, joka on ollut tuomarina IJF-turnauksessa. Tarkoituksena oli jakaa heidän kokemustaan IJF-turnauksista ja yhtenäistää näkemyksiä.
Lauantain ottelualueellamme oteltiin naisten kolmen kevyimmän painoluokan otteluita. Nämä ottelut saattavat joskus olla haastavia niin kuin tälläkin kerralla. Oman haasteensa antoi se, että edellisestä kansainvälisestä turnauksesta oli jo kulunut kolme kuukautta. Alku ei ollut mitenkään rentoa suorittamista ja jouduinkin todella tsemppaamaan itseäni. Pari tunnin jälkeen varmuus tekemiseen löytyi ja pystyin paremmin keskittymään asettamiini tavoitteisiin, oikeaan etäisyyteen ja varoitusten oikeaan ajoitukseen. Varoitusten antamiseen kysyin vinkkejä olympiatuomari Roberta Chyurlialta. Monesti EJU-turnauksissa ohjeistetaan, että ”huonoa” ottelua ei saa päästää jatkoajalle vaan varoitukset on annettava varsinaisen otteluajan kuluessa. Monesti aktiivisen ottelijan heittoyrityksen jälkeen olen antanut passiivisen ottelijan hyökätä matossa. Tällöin saattaa jäädä passiivisuusvaroitus antamatta. Eikä tilanne näytä hyvältä, jos mattohyökkäyksen jälkeen saa passiivisuusvaroituksen. Siis heittoyritys, välitön mate, jos yrityksen tekijä ei menetä ne waza -etuaan, ja passiivisuusvaroitus. Illan finaaleissa olin mattotuomarina -63 pronssiottelussa. Ottelu ratkesi jatkoajan ensimmäisellä minuutilla ipponin arvoisella heittosuorituksella. Takana oli pitkä päivä. Ottelut alkoivat aamulla yhdeksältä ja päättyivät vasta illalla seitsemältä.
Sunnuntain tuomaripalaverissa kerrottiin suorituksemme olleen hyvällä tasolla iltapäivän pientä notkahdusta lukuun ottamatta. Mitaliottelut olivat kuulemma jo parempaa tekemistä. Sunnuntaina sain tuomita miesten -90 ja naisten -70 sarjaa. Ottelut tuntuivat selkeämmiltä kuin edellisenä päivänä. Haasteena näiden otteluiden kohdalla oli oikean etäisyyden pitäminen. Yhdessä ottelussa annoin hansokumaken käsilukolla heittämisestä. Uutena käytäntönä on tämän jälkeen lomakkeen täyttäminen, johon kirjataan painoluokka, ottelun numero, hansokumaken syy ja tuomarin nimi.
Illan finaaleissa tuomaroin -78 sarjan finaalin ja -100 sarjan pronssiottelun. -78:n finaali ratkesi ottelun puolivälin paikkeilla ipponin arvoiseen lonkkaheittoon. -100 sarjan pronssiottelu oli vauhdikas ja mukava tuomaroida. Ainoa varoitus tuli varsinaisella otteluajalla. Ottelun ratkaisu siirtyi jatkoajalle, joka ei kauaa kestänyt. 14 sekunnin kohdalla ottelu päättyi wazarin arvoiseen ura nageen. Aika pitkään annoin hakea hyvää nostopaikkaa. Ottelija pyrki epäonnistuneen heittoyrityksensä jälkeen mattoon vatsalleen, mutta oli vastustajan hyvässä syliotteessa. Pienen hakemisen jälkeen pääsi hyvään nostoasentoon ja sai heiton tehtyä.
Edellisistä tämän tason kilpailuista oli aivan liian pitkä aika, minkä takia en oikein päässyt rentoon otteluiden tuomitsemisen tunnelmaan. Onnistuin kuitenkin pitämään oikean etäisyyden ottelijoihin, mikä on ollut aiemmin haasteenani.
Juha Vuorela
IJF A-tuomari
