Prahan kilpailu oli minulle ensimmäinen Open tason kilpailu, joten perjantaina lähtiessä tunsin hieman enemmän jännitystä. Lopputulos oli kuitenkin se, että tuomitseminen oli samanlaista kuin muissakin kisoissa, vaikka ottelut olivat tiukempia ja selvästi taktisempia.
Perjantain ohjelma oli muista kilpailuista tutuksi käynyt: aamulento, akkreditointi, majoittuminen ja kävelyretki kaupungille. Majoituspaikka oli Junior cupista tuttu Duo hotelli ja kilpailupaikkana Sparta Prahan NYUP- areena, joten ympäristö oli tuttu.
Lauantaiaamu alkoi klo 8:30 tuomaripalaverilla. Kilpailuun oli ilmoittautunut ennätysmäärä tuomareita eli 37, joista 35 oli paikalla palaverissa. Tuomarien määrä heijasteli sitä, että tämä oli ensimmäinen Open olympialaisten jälkeen. Tuomarointeja ei ollut siis tulossa kovin paljoa. Tämä toi oman sävynsä tuomarointiin, sillä pitkät tauot tekivät jokaisesta keskellä tuomittavasta ottelusta kuin päivän ensimmäisen, eikä päivien kuluessa päässyt ikäänkuin rytmiin, vaan kaikki ottelut oli otettava erillisinä tapahtumina. Mielestäni pärjäsin tämän muutoksen kanssa varsin hyvin. Tuomareiden joukossa oli kaksi tuomaria Australiasta ja yksi USA:sta.
Tarkkailijoina kilpailussa toimivat Alexandr Jatskevitch ja Cathy Mouette. Aamun tuomaripalaverissa pyydettiin keskittymään positiiviseen, jos voidaan olla antamatta shidoja hansokumakeen asti, niin ei anneta.
Muut kokouksen asiat:
- Antakaa ottelijoille aikaa matossa
Tämän tärkeys nousi esille sunnuntaina matollamme käydyissä -48 kilon otteluissa, joista monet päättyivät ennen täyttä aikaa pitkien ne-waza osuuksien jälkeen joko käsilukkoon tai sidontaan.
- Sijoittuminen: tuomarin on pyrittävä liikkumaan, vasten kilpailijoiden liikettä niin, että hän on parhaassa paikassa nähdäkseen alastulon tai mattotilanteen.
Lisäksi korostettiin sitä, että avustavien tuomareiden on autettava mattotuomaria, tehtävä videotarkastus nopeasti, ja jos tilanne on vieläkin epäselvä, kysytään tarkkailijoiden apua. Suorat hansokumaket on aina varmistettava tarkkailijoilta.
Tuomaripalaverissa mainittiin, että kansallisilta liitoilta on saatu paljon ehdotuksia sääntömuutoksiksi. Näistä keskustellaan lokakuussa pidettävän Abu Dhabin Grand Slamin jälkeen. Ehdotuksia ei sen tarkemmin avattu, mutta niistä riitti keskustelun aihetta koko viikonlopuksi. Onkin mielenkiintoista nähdä mihin suuntaan sääntöjä viedään.
Ottelijoita kilpailuun oli ilmoittautunut noin 350, 37 maasta. Suomesta ei ollut kilpailijoita. Omassa tatami 3:n tuomariryhmässä oli 11 tuomaria.
Lauantai: sarjat -60kg ja +78kg, viisi kertaa mattotuomarina ja yhdeksän kertaa avustavana.
Päivä alkoi reippaasti, sillä olin jo ensimmäisessä ottelussa mattotuomarina.
Ottelu alkoi reippaasti ja jo noin 30 sekunnin jälkeen sininen teki vahvan ippon-seoi-nage hyökkäyksen, jonka valkoinen ottelija pyrki väistämään tekemällä sillan. Pikainen tarkistus avustavilta ja käsi pystyyn ipponin merkiksi. Hyvä alku kilpailulle.
Toisessa ottelussa avustavat pyysivät antamaan shidon valkoiselle valehyökkäyksestä. Hetken päästä annoin shidot molemmille otteen välttelystä, ja lopuksi vielä ottelun päättäneen “karhun halaus”-shidon valkoiselle. Ottelu oli tiukka, mutta mielestäni olin sen tasalla ja annoin varoitukset oikea-aikaisesti.
Päivän erikoisin tilanne, joka sattui kohdalleni, tapahtui -60kg sarjan ottelussa Isr-Ita, jossa italialaisen ottelijan varpaankynsi repesi, ja teipattiin noin ottelun puolivälissä. Tähän asti italialainen oli hallinnut lievästi ottelun kulkua. Teippaus kuitenkin irtosi jo varsin lyhyen ajan jälkeen, jolloin se teipattiin uudelleen. Italialainen ottelija antoi ohjeita ensiavulle, että teippiä on laitettava riittävästi, koska seuraavalla kerralla ottelu loppuisi. Hikiseen jalkaan tehty teippaus ei kestänyt kauaa, ja italialaisen turhautuminen näkyi. Olin jo valmistautunut julistamaan israelilaisen ottelijan voittajaksi, kun avustavana toiminut ruotsalaistuomari viittoi minua odottamaan ja lähti kysymään toimintaohjeita tarkkailijoilta. Heiltä tuli ohje teipata varpaankynsi vielä kolmannen kerran ja jatkaa ottelua. Kolmannen kerran jälkeen jalassa oli runsaasti teippiä, mutta teippi ei kiertänyt jalan takaa, niinpä tämäkin teippaus irtosi nopeasti, jolloin sain ohjeen julistaa israelilaisen ottelijan voittajaksi. Tämä päätös aiheutti suuren harmituksen hävinneessä ottelijassa.
Lauantaina sain toimia mattotuomarina -78 pronssiottelussa ja kahdessa ottelussa avustavana tuomarina. Loppupalaverissa tuomareita kiiteltiin hyvin sujuneesta päivästä.
Sunnuntai: sarjat -90 ja -48, neljä kertaa mattotuomarina ja kahdeksan kertaa avustavana.
Sunnuntain otteluissa ei ollut suuria tapahtumia. Tuomitseminen tuntui hyvältä, naisten -48 ottelua tuomittaessa sain avustavilta kaksi kertaa radiolla käskyn antaa varoitus. Toinen otteen välttelystä ja toisen valehyökkäyksestä. Valehyökkäyksen tunnistaminen oli erityisen hankalaa, sillä espanjalainen ottelija teki todella monta ei niin hyvää tomoe-nage yritystä, eikä juuri muuta.
Tässä ottelussa tuli esiin, että nuo kaksi varoitustyyppiä on minulle vaikeaa tunnistaa ja antaa oikea-aikaisesti.
Lauantaina oli 14 tuomaria, jotka eivät saaneet tuomita loppuottelussa. Heidän vuoronsa oli sunnuntaina, joten osakseni jäi toimia kahdessa ottelussa avustavana.
Loppupalaverissa tarkkailijat taas kiittelivät hyvin tehdystä työstä. Lisäksi pyysivät palautetta suuresta tuomarimäärästä. Iso osa tuomareista koki, että pienempi määrä riittäisi. Tähän Jatskevitch totesi, että heidän on mietittävä pitääkö tuomarimäärää rajoittaa jatkossa.
Kaiken kaikkiaan tuomitseminen tuntui hyvältä ja yhteistyö toimi hyvin. Olisin toivonut, että olisin päässyt useammin matolle, mutta nyt oli näin. Maanantai aamuna aamulennolla kohti kotia ja katse kohti seuraavia kilpailuja.
tuomariterveisin
Timo Lehtonen, IJF B
